Tylsät hallivideot

Joko mennää?

Paikal makkuu...

Parin viikon takaista videoo...

Seuraamista ja lopussa taisi olla joku liikkeestä seiso- räpellys.





Hyppytreeniä...

Kulkuset kulkuset...

Aamusauna, riisipuuro ja rusinasoppa, Lumiukko, hyvä ruoka, ähky, viini, hautausmaa, lahjat, suklaa...

Siitä on meidän Jouluaatto tehty.

Jouluntoivotus

Gastro ja narunpää toivottaa kaikille mukavaa Joulunaikaa, sekä menestystä tulevalle vuodelle!

Kiitokset kaikille asianosaisille, jotka ovat auttaneet ja kannustaneet kuluneena vuotena.

Koiraystävät –apua häiriötreenissä

”Koiraystävät”. Tällainen ryhmä löytyy facebookista. Ryhmä ei ole paikkakuntaan sidoksissa vaan väkeä löytyy ympäri Suomen. Aktiivisimpia tosin ovat pk-seutulaiset. Ryhmän tarkoitus on luoda mahdollisuus tehdä harjoituksia jossa tarvitaan toisia koiria. Ilmaiseksi, tekemällä yhdessä. Ryhmän avulla tuodaan yhteen koiranomistajia ja koiria rotuun katsomatta jotka kaipaavat ohitusharjoituksia, autokäyttäytymisharjoituksia, tervehtimisharjoituksia, toko/tottis-häiriötreeniä, yhteislenkkejä tai mitä vain kukin haluaa koiransa kanssa tehdä. Koirakoulujen kursseilla saa yleensä vain eväät kuinka toimia koiran kanssa ja kursseilla käytännön harjoitukset jäävät yleensä vähäisiksi, mutta toistoja ja treeniä tarvitaan enemmän. Parasta on tietysti harjoitella monia asioita jo nuoren koiran kanssa ongelmien ehkäisemiseksi. Kaikki ovat tervetulleita ja jokainen voi itse ehdottaa paikkaa ja aikaa treffeille.

Ryhmä on tosi hyvä juttu. Koirakoulujen kurssit ovat yleensä aivan älyttömän kalliita ja harjoituskertoja on vain tietty määrä. Moni painii esimerkiksi remmiräyhän koiran kanssa ihan suotta yksin ja yleensä tämmöisiin vapaamuotoisiin treeneihin on matalampi kynnys tulla eikä raha ole esteenä. Varsinaista kouluttajaa ei tietenkään treeneistä löydy, mutta yleensä hyvä apu löytyy jo siitä kun pari vähän kokeneempaa koiraihmistä lyövät viisaat päät yhteen. Apua pitää vaan rohkeesti osata pyytää. Tai jos on käynyt esimerkiksi jossain arkitottelevaisuus-, toko,- tai hihnakurssilla, niin käytännön harjoitusta voi hakea lisää ryhmän kanssa. Tavan kotikoirien kanssa ei myöskään tule yleensä hakeuduttua yhdistyksen tarjoamiin koulutuksiin ja nekin ovat aina tupaten täynnä.

Me Gastron kanssa ajateltiin talven aikana hyödyntää myös näitä treenejä. Ollaan käyty nyt kolme kertaa koiraystävät-treffeillä ja treenattu ohituksia, rauhottumista ja odottamista koirien ympäröimänä sekä ihan vaan tottista häiriössä. Gastro on aika vilkas koira ja ollut aina vähän häiriöherkkä ja parasta näissä treeneissä on se, että koiria on kaiken kokoisia, näköisiä ja käytökseltään erilaisia. Gastro on ollut aina myös tosi koirasosiaalinen ja se innostuu lajitovereistaan herkästi liikaakin. Mutta suotavaa olisi että esim koearvostelussa osattaisiin odottaa hillitysti. Myös ilmottautumista tuomarille on hyvä treenata vieraiden ja kaikenlaisten koirien kanssa, eikä aina vain tutuksi tulleen treenikaverin kanssa. Eikä tavan ohitustreenit koskaan ole pahaksi, me kuitenkin aika vähän remmissä liikutaan, varsinkaan ihmisten aikaan.

Pari viime kertaa ollaan nyt treffattu Espoon Ikealla ja meidän harjoitukset eivät ole ollut ollenkaan huonoja. Ja kyllä, tämä on oikeesti ihqutuksen paikka, sillä odotin että meillä menisi paljon huonommin. Sen tiesin ettei tottiksen tekemisessä varmaan mitään ihmeempää tule vaikka häiriöö onkin, mutta positiivisin asia oli että Gastron kanssa voitiin odotella paikallamme ilman että koira oli käskyn alla ja pysyi silti rentona eikä riekkunut joka suuntaan. Itse en missään nimessä maksa ökykallista koirakurssia, jotta pääsen näitä asioita treenaamaan, niin oli hienoa että bongattiin tämmönen porukka. Tutuista treenikavereista ei ole enää tarpeeksi häiriötä, kun lähes kaikki on dobermanneja. Hallitreeneissäkin ekalla kerralla Gastro vielä häiriintyi, mutta tottui nopeesti.

Vuosi lähenee loppuaan... Uusi lähestyy

Vuoden 2014 tavoitteet...

• Hyväksytty MH
• Hyväksytty BH
• ZTP suoritettu

Lyhyesti tarkempia suunnitelmia…

Talven aikana potkutellaan menemään kicksparkilla. Hallissa keskitytään paikallamakuuseen ja ylipäätään häiriötreeniin. Hypylle tarkoitus tehdä vahva pohja kuin myös noudolle. Noudon suhteen tavoite on saada hyvä pito kapulaan, oikea luovutusasento, isku kapulaan ilman saalisloikkaa ja tassuilla lätkimistä ja paljon vauhtia noutoliikkeeseen. Tarkoitus on vain saada osat kuntoon ja katsotaan kesällä ulkokautena niiden yhdistämistä. Kesän koittaessa keskitytään esteisiin ja eteenmenoon myös. Kesän tavoitteena on myös treenata jäävät kokeenomaisesti onnistuneiksi. Tarkoitus on myös treenata ilmottautumista, odottamista, kentälle kokeenomaisesti tuloa, liikkeiden ketjuttamista ja muuta kokeiden kannalta oleellista.

Yksi hyvin tärkeä tavoite olisi löytää sellainen harmooninen yhteistyö koiran kanssa kentällä, parantaa omaa ohjaamista ja koiran lukua. Yritetään saada myös lisää suoritusvarmuutta ja ohjaajan hermot kuriin. ;) Syvällä mielessä kytee myös pieni ajatus toko-kokeesta… =) Olisi hyvää harjoitusta meikäläisen hermoille ja saisi koira, että ohjaaja kisakokemusta. Jos ei muuta, niin käydään edes jossain mölleissä jännittämässä ja toivotaan ettei saada kenenkään koiraa niskaan…

Purujen suhteen olisi ainakin tavoitteena loppukesästä jalostuskelpoisuuskoe. Sitä varten joudutaan myös ottaan näyttelytreeniä jos meinataan läpäistä ulkomuotoarvostelu. =) Muuten sitten suojelutreenissä keskitytään saamaan koiralle hallintaa. IPOsta ei vielä edes puhuta. ;)

Jäljelle tehdään lisää voimaa ja kestävyyttä. Keskitytään myös tarkkuuteen ja kulmatyöskentelyyn sekä ohjelmassa myös esineilmaisut. Tärkein tavoite on kuitenkin viettivoimaisesti tiiviillä nenällä jäljestävä koira.

MH-luonnekuvauksessa meinattiin käydä myös ja loppuvuodesta ehkä luonnetestissä. Saatetaan jopa mennä näyttelyyn silakan kanssa, ehkä ainakin mätsäriin. :D :D :D

Vuoteen 2013 ollaan oltu ihan tyytyväisiä. Vuodenvaihteen jälkeen puraisi treenikärpänen ihan todella. Siihen mennessä oltiin lähinnä vain laiskoteltu ja koira sai olla pentu. Ahkerasti treenattiin tottista ja edistymistä tapahtui ihan kivasti. Tottiksessa ollaan otettu jo kaikki koeliikkeet työn alle (siis muutkin kun BH) ja siihen olen tyytyväinen. BH:ta mietin loppukesään/syksylle ja teknisesti oltaisiin oltu jo valmiita, mutta itsellä ei kantti kestänyt ja tulin siihen tulokseen että koira ei ole tarpeeksi hallinnassa ja meidän välisessä yhteistyössä on parantamisen varaa. Lisäksi pidettiin taukoa jo opituista jutuista ja treenattiin muutakin kun BH:n osasia. Viimesen naulan arkkuun löi Gastron loukkaantuminen lenkillä ja 7 viikon sairasloma loppukauteen. Eipä me kuitenkaan yhtään sen nopeempaa muuhun kokeeseen päästä, oli se BH tänä tai ensvuonna tehty.

Keväällä jälki takkusi ihan huolella. Gastro oli huono syömään enkä itse oikeen osannut sitä edes pellolla ohjata. Nyt on opittu, kokeiltu ja edistytty... paljonkin siihen nähden miten nihkeeltä aluksi tuntui. Ajettujen jälkien määrään en ole tyytyväinen. Jäi liian vähäiseksi. Jokapaikkaan ei vaan kerkiä. Toinen rajoittava tekijä on että jälkipaikkoja on vähän kehnosti. Ja harmitti kun loukkaantumisen johdosta talvitauko tuli liian äkkiä. Enivei, pohjatyöhön olen ihan tyytyväinen ja pää on täynnä kaikenlaista visioo ensikauden pitimiksi.

Alkuvuonna koin yhden elämäni raskaimman hetken. Saattaa Gizel pois tästä maailmasta. Ehkä vielä joskus siitäkin pääsee yli, toistaseksi kirjoittaminenkin käy liian ahdistavaksi joten asia jääköön tähän. Keväällä 2013 meillä koitti muutto Ylöjärveltä Espooseen. Ainakin etelässä löytää treenimahdollisuuksia paremmin kun Pirkanmaalla. Vaikkakin on ikävä kaikkia vanhoja treenikavereita niin onnellinen olen siitä miten huippuihin tyyppeihin täälä on tutustunut! Asiaa tietysti helpotti, että rodun kautta jo tiesi mihin päin suunnata treeniseuran toivossa ja leirien kautta tunsin jo jokusen koiraharrastajan. Paljon on uusia ystäviä ja tuttavia tullut, kuin myös osaavia apuja treeneihin. Vuoden yksi tavoite oli löytää sopiva suojelutreeniryhmä. Aluksi keskityttiin vain tottikseen ja jäljen työstöön. Kesäkuussa alettiin sitten katseleen ihan tosissaan pururyhmiä ja kävinkin parissa paikkaa treenejä katsomassa. Omalta tuntuva ryhmä löytyi ja maalimieskin näytti meille vihreätä valoa. Koko porukka on mukava ja kannustava ja maalimiehet osaavia sekä asiallisia. Ollaan oltu siis todella tyytyväisiä treeneihin ja hommat ovat sujuneet samalla aaltopituudella. Tiesin että Gastrolla ei mitään estettä lajin harrastukseen ole, mutta silti yllätti ennestään positiivisesti. Siitä tulee melkoinen varjeluskoira. ;) Aika nopeasti päästiin edistymään, mitään varsinaista viettien kaivelua kun ei juuri tarvitse tehdä. Yksinkertaista hallintaa tehtiin jo aikaisessa vaiheessa. Saapi nähä mihin ensivuosi vie... Ennen purujen aloitusta käytiin myös vähän terveystarkeilla. Silmät terveet ja lonkat A/B. Rangassa ei mitään moittimista, selkä ja niska siis ok. On terve koira millä harrastaa. =)

Tottista? Kyllä kiitos, lämpimässä ja kuivassa

Tokat hallitreenit. Viime viikolla jäi vähän olemattomaksi, sillä toipilas oli sitä mieltä että jalkaa vaivaa vielä jokin. Ei sen kummempaa, mutta jalan käyttö oli hiertymistä johtuen epämukavaa, vaikka ei ontunut tai mitään sellaista. Nyt haavat ovat parantuneet sen verta, että eivät enää aukea ja jäljellä on pieni rupi ja karvaton kohta molemmin puolin jalkaa. Patit ovat vähän laskeneet, mutta edelleen havaittavissa. Gastro söi antibioottikuurin ja noille ”pateille” tuli myös vähän selvyyttä… ilmeisesti vähän sama efekti kun ihmisellä jalassa vaivaisenluu. Enivei, jalka ei näytä mitenkään vaivaavan ja on paranemaan päin joten asialle ei tehdä mitään. Vältetään kuitenkin hetken hyppyjä yms niveliä rasittavia juttuja. Eli ei esteitä eikä Gastron niin rakastamaa kalliokiipeilyä. Notta se siitä… nyt loppu koivesta kirjottelu.

8 viikkoa ilman tottistreenejä. Vähän jo kädet syyhysi. Ohjelmassa oli seuraamista, paikallamakuuta ja noutoa. Kumma kun sitä ei osaa tauon jälkeen alottaa sillain fiksusti vaan heti pitää tehä niinkun eilen olis viimeks treenattu. No eikai siinä mitään katastrofia tapahtunut, vähän poweria liikaa ja tekniikka kusi.. seuraamisessa pompotusta, häsläystä ja hermoilua. Aika häiriöherkkä. Tuntu et koira on tosi malttamaton ja hektinen, mutta kyllä se sitten siitä. Olisi pitänyt alottaa tosi yksinkertasesti ja paljon palkkaa. Nyt lähin tekeen seuraamista siinä missä ennenki… muttakun treenaamaahan sinne oltiin menty. =)

Me alotetaan leikkikoulu. Aloin funtsiin että junnuaikojen jälkeen ollaan pelkästään keskitytty leikkimiseen tosi harvoin. Taisteluleikki patukan kanssa tuntui nyt jotenkin oudolta. Siinäkin oli koiralla jotenkin hermostunut tunnetila. Ihme höyryämistä. Kauheen sähäkkä,  mutta mälväsi eikä osannut rauhottua puruun niin kuin ennen ja silmät pyöri tiiraillen haukkuvia kanssatreenaajia.. Isoin häiriö oli hallin matto. Se haisi niin kiinnostavalle ja vastustamattomalle. Tulin siihen tulokseen että tuon sähläämisen aiheutti pitkä tauko ihan kaikesta (turhautuneisuus ja energisyys), outo paikka jossa haisi ties mikä, toiset koirat ja hallissa häkissä odottelu joka hermostutti vaan entisestään kun piti hirveetä möykkää. No, ei ainakaan saaliin puutteesta voi moittia. Loppua kohden homma sujui jo sitten ihan hyvin. Rauha parani. Keskittyminen parani, löyty se patoominen sieltä ja paikallamakuuta saatin tehtyä ilman vinkumista ja häiriintymistä muista. Aluksi sielä maassa pysyminen oli muka niin vaikeeta. Tosta paikallamakuusta lähtikin ihan uudet ajatukset rullaan…katotaan mitä sen kanssa tehdään.

No sitten se harmaita hiuksia ja kylmää hikeä aiheuttava asia. Noutokapula. Taidan taas yrittää vähän liikaa ja edetä liian nopeasti. Tein niin että koira istui kapula suussa mun edessä ja otin askeleen taakse ja annoin noutokäskyn. Ongelma on vähän se että Gastro ei hiffaa tulla eteen ilman apuja ja kun menee vaan hinkkaamiseksi se kapula suussa, niin ote löystyy ja mässytys alkaa ja saattaapi kapula pudota. Vaikka nyt sekin meni ihan ookoosti. Koira tuli eteen, tosin vähän väljästi ja hitusen vinoon.. kapula saattoi myös vierähtää takahampaille. Tein myös niin että Gastro sai nostaa kapulan maasta ja tulla siitä luovutusasentoon. Siinäkin ilmeni heti ongelma: tassuilla kapulaan lätkiminen. Eli tuota nostamista en ota vielä. Treenaan sitä erikseen niin että ei koskisi tassuilla kapulaan. Siihen treeniin en taas yhdistä muuta, palkka vain puhtaasta suuhun otosta <kylläpä onkin ilmasu. =) Pitämistä aijon treenata vieläkin vahvemmaksi, ilman että yhdistän siihen tuota liikettä. Luoksetuloa ei olla treenattu aikoihin joten treenaan sitten myös sitä –ilman kapulaa. Pitämistreenissä pysyn siinä missä ennenkin, eli taistelun ja rauhan kautta, se kun hyväksi on nyt havaittu. Lisäksi teen istumista ja maahanmenoa kapula suussa ja tarkoitus on että maastakin koira nousee istumaan ilman että kapula putoaa. Kun malttas olla yhistelemättä näitä vielä liikaa.

Aijoo, otettiin me liikkeestä seisomistakin. Namin kans. Sitähän on tehty vain omassa olkkarissa. Peruuttaen ja myös ihan seuraamisesta tehtiin nyt. Ensimmäiset 5 toistoo meni aivan loistavasti. Olis pitänyt jättää siihen, mutta ahneuksissani tein lisää ja meni huonosti. Note to self: Lopeta kun useampi peräkkäinen toisto onnistuu hyvin, vaikka treeni jäisikin siltä osin lyhyeksi.

Pakkanen iski

Sain inspiksen ja blogi vaihtoi ulkoasua vähän talvisempaan. Paitsi että täälä ole juuri vielä lumesta tietookaan, mutta pakkaset on ihan lupaavia. Josko kohta se valkeus sataisi tännekkin...