Niin paljon on tapahtunut

Blogikin jäänyt ihan vallan päivittämättä. No mutta niinkuin arvata saattaa tulosmenestyksestä, niin ollaan me ainakin treenattu. Töiden jälkeen treeneihin ja sitten ollutkin jo ihan valmis kaatumaan sänkyyn, joten eipä siinä ole jaksanut tänne paljon rustailla. Harmi kylläkin. Pitäs kai noista kokeista kertoa jotakin, mutta mua ahdistaa ajatella niitä. Hirveitä kokemuksia. Heh. Mä olen asettanut myös ihan uuden tavoitteen. Se on jo tosi iso. Käy kokeessa niin, että nautit siitä. Oon tosissani. Ihan mahdollista... :D Ehkä seuraavan koiran kanssa? Kolmosen koe olisi suunnitteilla vielä tälle syksylle ja muuta mun mielenterveys ei varmaan kestä. Piti kyllä käydä tokossa sekä pellolla tai metsässä kokeessa, mutta jos sitten ensivuonna. Katsoo nyt, mutta epäilen että loppuu kausi kesken. Mulle on myös kehittynyt joku outo pelko ja pinttymä, että kohta Gastrolle tapahtuu jotain. Onhan se dobermanni ja niiltä menee selät viisivuotiaana tai pettää sydän. Olen nähnyt jopa painajaisia tästä. Ehkä sitä ajattelee, että nyt kun ollaan päästy vauhtiin ja kisakuntoon, niin se otettaisiin heti multa pois. No eipä siihen asiaan voi itse vaikuttaa, muutakuin toki huoltamalla ja pitämällä koirastaan hyvää huolta. Mutta ei sitä voi siihen kuplamuoviinkaan kääriä. Joskus tekis mieli.

Okei. Koekäynneistä ihan lyhyesti. Ykkösen A-osaan tosi tyytyväinen, eipä siinä juuri mitään virhettä tullut muutakuin viimeinen esineilmaisu oli vino ja hidas. B-osa levis ihan käsiin. Koira oli huonossa tilassa ja kuriton. Seuraaminen oli ihan kauheeta. Rouhas mua jopa reiteen, kun lähdin juokseen. Luojan lykky Gastrolla on aika vahva tekninen osaaminen ja se on siinä mielessä suoritusvarma. Selvittiin ilman liikevirheitä, vaikka kokonaisuudessaan tottiksesta jäi aika paska maku. C-osassa oltiin hallinnan kanssa aika kintaalla ja sielä oli "vähän kaikkee". Suurimpana yllätyksenä ilmeni koiran häiriintyminen musta, mitä ei kyllä treeneissä ole ollut. Kakkosen A-osaan taas kerran tosi tyytyväinen. Ajoi todella varmasti ja tasaisesti, sekä kulmat että suorat. Vähän nousi nenä toisen kulman jälkeen. Pieneksi harmitukseksi viimeinen esine ei noussut, mutta sitä nyt on turha alkaa märehtiin. Vieraita jälkiä ja esineitä nyt vaan. B-osassa mentiin jo paljon paremmassa paketissa kun ykkösen kokeessa. Pisteet ei ollut kummoset, mutta nyt menee oikeesti ohjaajan piikkiin aika paljon. Meikä törttöili ihan huolella. Jännitys sekotti pään ihan täysin. Tuli puuhasteltua vähän omia kuvioita ja pysähdyksiä kaaviossa. Hyppynoudossa liikuin. Seisomisessa en odottanut tuomarin lupaa ennen perusasentoa. Paikkamakuussa ylimääräinen perusasento ennen liikkeen alkua ja mitä vielä... No näistähän oppii. Istumisen sijaan teki seisomisen. Seisomista treenattiin todella paljon ennen koetta, että en ihmettele. Mutta uskon että ne jäävät on ihan kunnossa taas kohta kun vähän treenaa. C-osassa koira häiritsi maalimiestä voimakkaasti läpi kokeen. Toi kaikenlainen härvääminen ja tökkiminen tietty purkaa myös viettiä niin eipä sielä nähty lähellekkään sitä parasta Gastroo. Mut hei, piilonkierrot onnistu mui bueno!

Nyt ollaan otettu hyvinkin löysästi. Kakkosen kokeen jälkeen ollaan tehty yhdet purut, käyty pari kertaa jäljellä ja tottista tehty jonninverran. Vapaapäiviä ollut enemmän kun treenipäiviä. Ihan ansaittu lepo, mutta nyt tarttis taas alkaa kiristää tahtia.

IP2

Qardian Born To Be Beast "Gastro" kävi lauantaina Orivedellä IPO-kokeessa. Niin siinä kävi että tittelirivi kasvoi kakkosen koularilla! Ei tullut nättiä ysiriviä, ei läheskään, mutta sen sijaan että harmittelisin huonoja pisteitä, niin iloitsen koulutustunnuksesta jonka saaminen tuntui joskus mahdottomalta. Me ollaan jo näin lähellä kolmosta! Maalimiehen sanoin "Nyt päästään oikeesti treenaamaan" hommat jatkuu. Ei ihan mestiksiin tänä vuonna, ei vaan aika riitä, mutta jos vielä syksyllä kuitenkin se kolmonen. Fiilis on aivan mahtava, enkä malta odottaa tulevia treenejä! Nyt tuntuu siltä, ettei se kaikki mitä on tehty, olekkaan valunut hukkaan.

Gastro IP1

Just nyt väsyttää niin paljon, ettei voi muuta kirjottaa. Gastro teki tänään Orivedellä tuloksen IPO-kokeessa. Pisteet A94 B87 C78, Vik E. Tuomari Sami Kiiveri

Täältä löytyy onnellinen ohjaaja... :D

Videoo puruista

On se hallinta hitto vie ollut semmonen työmaa, ettei sitä koskaan pysty tänne edes kirjoittaa. Sanonta "hikee, verta ja kyyneliä" pitää meidän kohdalla kirjaimellisesti paikkansa. Tässä vaiheessa kuitenkin nyt ollaan, ja se on parempi kun koskaan ennen. Gastro voi olla koko harjoituksen vapaana, pelkkä ketju kaulassa. Pystyn ohjaamaan sitä ja puuttumaankin siihen. Paljon on vielä kaikenlaista työstettävää ja treenattavaa, mutta asia kerrallaan. Nyt mennään vain hakemaan ykkösestä se tulos ja treenit jatkuu.


 

Purukuvia

Harvemmin tulee otettua, tai julkaistua purutreeneistä kuvia, mutta nyt olisi muutama. :) Kuvat Laura Salo

Treenipäivitystä

Seuraa

Hetki vierähtänyt kun viimeksi kirjoittanut tottiksesta ja jäljestä. Tottiksen osalta iloa aiheuttaa edistynyt paikkamakuu. Ei kuitenkaan menty ihan sen mukaan mitä tuola postauksessa Esan treeneistä kerroin. Ei vaan päästy pidemmälle ja saatu treenejä tuottamaan haluttua asiaa. Eli hiljaisuutta. Ollaan sitten tehty sitä niin, miten aluksi sen ajattelin. Suomeksi sanottuna - kyllästän liikkeen koiran päähän niin vahvasti, että ei viitsi vinkua, kun se paikallaoleminen on niin tylsä, tavallinen ja arkinen asia. Ollaan nyt tehty sitä vähän sielä sun täälä, melkein jokapäivä. Lenkin lomassa, jäljen jälkeen... ja tottakai myös kentällä. Joka treeneissä. Jos vinkuu niin sitten varsinkin liike kestää ja kestää. Gastrohan siis ei vingu muualla kuin kentällä. Suunta on ainakin oikea. Tossa yks päivä pysyi hiljaa vaikka treenikaveri haukutti maliaan kentälle tullessa hyvinkin pitkään ja Gastro teki paikallaoloa silloin. Sateella piippasi, koska ei halua sielä olla. Nousi myös puoli-istuvaan asentoon ravistelamaan itseään. Mutta ei ressata siitä. Ampumista tarttis kyllä ottaa vielä.

Tasamaanouto

Esteitä ja noutoa saa vähän muistutella. Ei mitään suurempia virheitä, mutta niitä ei ole aikoihin tehty joten taas olis jotain viilattavaa. Samoin luoksetulon loppuasennossa. Mutta ei siinä muuta, kun ottaa vaan niitäkin välillä taas ohjelmistoon. Jäävät tais sujuu aika hyvin, seisominenkin. Sitä juoksussa seuraamista ollaankin nyt jonnin verran otettu ja pitää sitä treenata edelleen. Pitää muistaa olla itse mahdollisimman normaalisti ja heiluttaa käsiä rennosti pienessä koukussa. Silloin sujuu paremmin. Jostain syystä oma asento juosten on kuin olis rautakanki ahterissa. IPO-koe alkaa lähestyä... Mie romahan...

Piilonkierrot

Piilonkierrot (ilman maalimiestä) alkaa olla jopa nautinto. :D Nyt näyttää siltä, että niitä voi alkaa oikeesti treenaamaan maalimiehen kera. En olisi tätä päivää uskonut näkeväni. Oikeesti.

Jäljestä olisi pitänyt kirjoittaa jo aiemmin ja enemmän. Pellolla on menty semmosta ylä- ja alamäkeä että morjes mitä vuoristorataa. En nyt oikeen voi sanoa onko mennyt hyvin vai huonosti, kun välillä mennyt oikein hyvin ja toisessa hetkessä päin persusta. Kulmat ovat olleen aika ruokottoman huonoja, mutta pari viimeisintä jälkeä mennyt niiden osalta hyvin. Että kop kop vaan... Vietti on kestänyt, eikä Gastro tyhjää itseään esineille. Jos motivaation kanssa on ollut ongelmia, niin se on ollut nähtävissä jo heti jäljen alussa eikä niin, että ensin hyvä ja sitten laskee. Muutamilla jäljillä on koira ollut ihan kuutamolla ja ajanut todella takki auki. Samoihin aikoihin tosin on ilmennyt ruokahaluttomuutta, levottomuutta, outoo piippausta ja karseeta vouhotusta ja ruopimista lenkillä. Että mä alan oikeesti harkita tuon koiran pallien viemistä. Enemmän tulisi treenata vielä vieraita esineitä, niin että olisi oikeasti vieras eikä se tuttu kaveri. Ja harhoja! Niitä, ja paljon! Luulin jo että niiden osalta oltiin todella hyvällä mallilla kunnes Gastro viime treenissä lähti harhalle todella varman oloisesti. Tiukkoja kaarroksia tullaan tekemään tulevissa treeneissä, eli ns. serpentiiniä. Se on Gastrolle yllättävän vaikeaa ja niiden harjoittelu auttaa varmasti kulman työstämistä. Ojan- ja tienylitykset sujuu hyvin.

Lainamali edistyy kivasti. Tunnetila alkaa joka kerralta olemaan parempi. Viime kerralla jos koira ohitti namin, niin peruutti sen vielä hakemaan. Koira joka hetki sitten oli niin tressaantunut pellolla ettei juurikaan kyennyt syömään. Jälkiä pystyy pikkuhiljaa pidentämään ja esineetkin alkaa merkata koiralle jotain. Kulmissa hermostuu pahasti, mutta en siitä ole huolissani. Ne alkaa vielä sujua... ;)

Kuvat: Laura Salo

Suunta ylös

Mukavaa kun puruja on nyt ollut säännöllisesti jo pitempään. Yleensä kerran tai kaksi viikossa. Ollut aika hyviä treenejä, mutta välillä mukaan mahtunut ei niin hyviä. Parista viime kerrasta olen kuitenkin ollut tosi tyytyväinen. Työn alla on ollut iskut, hyppy ja pako. Iskuista on kuitenkin tullut nopeemmat, kuin myös pakoon saatu vauhtia. Hyppyä ollaan treenattu tyynyllä lähinnä läpijuoksuna, nyt kun sitä voi tehdä, kun koira ei sylje tyynyä ja lähde takas maalimiehelle. Kohdistaminen on parantunut hurjasti muutamalla treenillä. Tein itsekkin jokusen hypyn Gastrolle tyynyyn ja ihan pelottaa kun se kohdistaa suoraan ihmiseen ihankuin näkisi tyynyä ollenkaan. Silti se ei kylläkään ole koskaan törmännyt ja tulee kuitenkin aina keskelle tyynyä/hihaa kiinni. No nyt kuitenkin jo näkee pidemmältä, kuinka fokus tyynyyn/hihaan on parantunut. Keskiviikkona tehtiin apparin kanssa niin, että appari heitti tyynyn sivuun ennen purua. Tuota joskus ajat sitten on tehtykin. Sain hyvän vinkin, että siinä kun koira on tulossa kiinni, niin maalimies lähteekin vielä pakenemaan eli saadaan vielä voimakkaampi saalis loppuun. Ihan hyvin Gastro myös hyppää, mutta katsoo nyt tuleeko vielä kuinka pahasti tassut edellä, jahka tehdään ihan hihan kanssa.

Mä en olisi uskonut, että tuo hallinta piilon kierroissa lähtee onnistumaan. Eihän me puruissa olla tehty kun vasta niin, että kierrätän vitosen, otan hallintaan ja päästän kutoselle. Mutta viime vuonna moinen olisi onnistunut lainkaan. Tosin, ei siitä kuitenkaan kovin montaa treeniä ole kun Gastro karkasi kutoselle, että ei vielä liikaa juhlita. Voi mennä vielä vituiks. :D

Meillä on kokeilussa vähän erilainen aloitus treeniin. Toistaseksi näyttää TODELLA hyvältä. Ei vinkuhuutoa ja hyvällä seuraamisella keskilinjalle. Mutta siinäkin voi olla vielä pari muuttujaa, että kattellaan... En malta odottaa, että päästäis kokeileen enemmän kokeenomaista treeniä!

Piilonkierrot

Nehän edistyy! Tai siis kyllähän Gastro on piilot osannut kiertää jo pitkään, mutta nyt jouduttu opettaan ihan oikeasti se hallinta sinne väliin, eikä vain antaa risteillä.

Tuosta.

Kevään ensimmäiset jäljet

Muutama jälki on tullut ajettua tämän kevään puolella. Jännitti talvitauon jälkeen korkata pelto, sillä syksyllä jäätiin tosi hyvälle mallille - mitäs jos onni ei jatkukkaan... No niin no, aloitus oli ihan semi ok. Ei lähdetty kovin helposta, vaan lähinnä siitä mihin jäätiin. Se kostautui seuraavalla jäljellä, mikä oli pitkä ja vaikea. Gastrolla ei riittänyt paukut sitä ajaa. Vaikeudet eivät nostaneetkaan sitä tahtoa taistella jäljestä vaan söi motivaation tyysti. Että siitä ei jäänyt kauheesti kerrottavaa. Seuraavana taisi olla kulmareeniä nurmella ja sittemmin on tullut ajettua vielä kaksi jälkeä pellolla. Kyllä se murhenäytelmä siitä vielä iloksi muuttui kun nyt sujui jo paremmin. Yritän olla tressaamatta sitä viettikestävyyttä liikaa, mutta tosiasia kuitenkin on ettei se jälki ole koiralle tarpeeksi tärkeä. Esineilmaisut ovat edelleen tosi hitaat... no miksi ne siitä itekeen mihkään muuttuskaan. Mutta otetaan niitä työnalle esinejäljellä kun joutaa. Kulmissa on Gastrolla ollut paljon vaikeuksia nyt, vaikka kulmatyöskentely on ollut aina sen vahvuuksia. Mutta uskon sen siitä taas luonnistuvan, kun itse jäljen ajaminen vahvistuu. Harhalle ei ole lähtenyt - tarkistellut niitä kyllä, mikä on vain hyvä.

Lainaohjattavat ovat käyneet pellolla myös. Malinoissin edistystä odotan tosi mielenkiinnolla. On niin erilainen koira ohjata ja sillä on alla jälkeen liittyen vähän huonoo tunnetta ja paineistumista, joten itselle tulee tosi hyvä fiilis onnistuneista jäljistä. Vaikka ei ole oma koira, niin siitä saa kyllä tietynlaisen tyydytyksen, kun saa oppia itse lisää ja ratkoa asioita mitä ei oman koiran kanssa ole vastassa. Sitten se Aapo-poika. No se on dobermanni ja potentiaalinen sellainen. Sen kanssa on taas eritavalla mielenkiintoista ja tavoitteet on erilaiset kun malikalla. Hyvää koiraa on mukava treenata.

Poistin nyt ainakin toistaseksi sen jälkipäiväkirjan täältä. Ei mun sitä tule kuitenkaan kirjoitettua niin, että siitä oikeaa hyötyä olisi. Ja tuskin se ketään muutakaan kiinnostaa. Tuleehan jäljestä sitten kirjoitettua kuitenkin postauksia kun jotain kerrottavaa on. Vuodessa ajettujen jälkien määrä kyllä kiinnostaisi syksyllä. Siitä taidan pitää kirjaa.

Jos kellään olis tiedossa blogia, missä paljon postauksia peltojäljestä tai metsäjäljestäkin, niin linkkailkaas. Kiitos. :)

Video viimesimmältä jäljeltä. Pätkäsee vähän ennen loppua kun (vaihteeks) puhelin sekoili jotain ja yksi piikkikulma jäi uupumaan. Jälki vajaa 900 askelta, 2h vanha, neljä esinettä ja neljässä kohtaa harhajälki. Ruokaa oli nyt vähän enemmän kun edellinen jälki oli aika tyhjä.

Esan treenihöyläämö

Lauantaina treenattiin Esa Tapion kanssa. Pyydettiin Esaa pitämään semma meidän omalle porukalle ja osa treenasi tottista, osa puruja. Me pysyttiin vain tottiksessa tällä erää. Päivä oli todella antoisa ja me ainakin saatiin mitä haettiin. Hauskaakin oli, mutta ei meidän porukassa yleensä vakavia ollakkaan. :D

Päällimmäisenä aiheena oli se meidän paikkamakuu ja sielä vinkuminen. Esa vahvisti ongelman syyt joita itsekkin päässäni olen pyöritellyt. Kurittomuutta ja huono tila jossa koira pyrkii korkeampaan viettiin. En ole vain oikein tiennyt miten lähteä asiaa treenaamaan, niin että se kantaisi myös kokeeseen. Se miten tästä edes lähden liikettä tekemään, tapahtuu niin, että hyvän haukun kautta koira maahan ja luon siihen jännitettä itselläni. Etäisyyttä ja harjoituksen kestoa vain sitten pidennetään pikkuhiljaa. Kokeessa en tietenkään voi haukuttaa, joten ajattelin jossain kohti vähentää haukkua ennen maahan laittamista ja lopuksi ei ollenkaan, mutta edelleen säilyttää jännitteen. Jännitettä myös pikkuhiljaa vähentäen. Palkkaus tapahtuu siten, että menen koiran luo ja päästän sen suoraan maasta viettiin. (Haukulle). Saapi nähä, saanko tehtyä siitä semmosen että kantaa kokeeseen. Uskoisin niin, mutta se vaatii aika paljon treeniä. Pieni piippaus ei itseäni haittaa, mutta kova vinkuminen on ehdoton ei.

Toinen treenattava asia oli seuraaminen juosten. Sitä ei Gastron kanssa ole koskaan varsinaisesti treenaamalla treenattu. Kokeessa vain yrittänyt juosta niin liitäen, ettei koira pompottaisi. Eli ongelma on pompotus ja Gastro painaa aika voimakkaasti reittä, joka tuo sitten myös takapään aukeamisen. Tehtiin juoksua tosi tiukasti vasemmalle kaartaen. Gastro joutui käyttään takapäätä jolloin pysyi suorassa ja painaminenkin jäi vähemmälle eikä myöskään pompottanut. Pitää muistaa tehdä tuota juoksua aina tottistreeneissä.

Tehtiin myös selkäkuljetusta teknisenä harjoituksena. Ainakin yritettiin. :D Opetettiin koiralle että käsky "liikkeelle" meinaa maalimiehen katsomista. Eli apparilla oli patukka ja minä vapautin Gastron kiinni kun "liikkeelle" käskyllä katsoi apparia. Tottakai Gastro tarjoaa melko vahvasti kontaktia, koska sen kautta yleensä jotain hyötyy. Pitäisi opettaa myös koiran lapa kontaktiin mun reiteen ja se tapahtuisi siten että painan omaa jalkaa koiraa vasten vahvasti jolloin se alkaisi hakeutua itse painamaan siihen. Taidan opettaa Gastrolle myös ihan uuden käskyn tuohon yhteyteen. "Liikkeelle" tarkoittaa maalimiehen liikuttamista ja lupaa koiralle katsoa avustajaa. "Mukana" käskyn tai vastaavan ajattelin opettaa kertomaan koiralle sen paikan missä sen on oltava. Onhan meillä se "vierellä" käsky, mutta se on arkikäsky ja tarkoittaa koralle vain että kuljet jossain mun vierellä.

Treenin aloitus meni ihan hyvin. Pyysin Esaa katsomaan meidän kentälle tulon ja voisiko siinä tehdä jotain toisin, mutta eipä siitä noottia tullut. ;) Kaikenkaikkiaan onnistunut päivä ja kaikilla oli tosi hyviä treenejä!

Sunnuntaina hommat jatkui ja aamusta oli omat purutreenit. Onnistunutta oli ainakin se, että kierrätin vitosen ja sain Gastron hallintaan eikä ryysinyt suoraan kutoselle. Jotain alkaa mennä perille. Seuraavaksi alkaakin paon ja hyppyjen treenaus. Pako oli ihan luvattoman hidas. Tosin, eipä olla vuoteen tehty. Livistin treeneistä heti kun Gastro oli treenattu ja taas jatkui Esan treenit. Tällä kertaa mun osalta tosin ihan katselun ja kuuntelun merkeissä. Esa oli pitämässä kaverin pururyhmälle treenipäivää. Hieman saattoi sunnuntai-iltana väsyttää. Alkuviikon saa Gastro mietiskellä viikonlopun treenejä ja me käydään vaan jäljellä. :)

Hormonit hyrrää...

...ja eturauhanen paukkuu. Voi kun pääsisi jo treenaamaan, mutta taas on koira levossa muutaman päivän. Olisin muuten korkannut jo jälkikauden ja purutkin jäi tänää väliin. Gastrolla on vähän miestenvaivoja eli laajentunut eturauhanen. Oireili verisellä virtsalla ja pitämällä taas häntäänsä oudosti. Itseasiassa epäilin jo koko vesihäntää... oliko sitä edes koskaan, kun oli vesihännäksi aika outo. Lievä, mutta kesti pitkään. Noh, mene ja tiedä. On kuitenkin täysin mahdollista, että hännän ylhäällä pitäminen aiheuttaa painetta suurentuneeseen eturauhaseen. Treeneissä olen laittanut myös merkille huonon takapäänkäytön ja hitaan istumisen.

Tohtorista saatiin tulehduskipulääkekuuri, sekä Tardak-pistos. Gastro oli vahvasti sitä mieltä, että hänen reittään ei piikitetä ja pistoksen ajaksi jouduttiin laittamaan kuonokoppa. Loppujenlopuksi koira oli kyljellään, minä istuin sen päällä ja kolmannella erällä saatiin pistettyä kaikki. Kipulääkepiikin kanssa ei kylläkään ollut mitään ongelmaa ja muutenkin Gastro on ollut aika hyvin käsiteltävissä, lääkärissäkin.

Jos sitä alkuviikosta lähtisi ekalle jäljelle. Ensi lauantaina tuleekin Esa Tapio meitä koutsaamaan.

Huikeeta!

Melkein pari viikkoa oltiin tekemättä yhtään mitään. Ystävämme vesihäntä tuli kylään ja ikävästi pitkittyi levosta ja kipulääkkeestä huolimatta. Aloin jo huolestua, missä vika kun ei parane. Nyt onneksi normaali ja tänään oltiin treeneissäkin ja mennään myös huomenna. Tottis ja purut. Jäi kyllä hyvä mieli molemmista. Ennenkuin tein tottista, odotin että oli porukkaa kunnolla paikalla jotta saatiin samat "olosuhteet" kentälle kuin puruissakin. Gastron tila oli hyvä! Oikeestaan tosi hyvä! Pientä hermostuneisuutta, mutta oli aktiivinen ja ihan tottistilassa. Se hermostuneisuus ei haittaa, koska sitä osaan tasata aika onnistuneesti. Kyllä tämäkin tästä. Huonoja treenejä mahtuu aina väliin, mutta pääsääntösesti ollaan aika hyvällä mallilla tän tunnetilaongelman kanssa. Pakko kyllä sanoa, että koulutusta sen asian suhteen on tehty enemmän sielä kentän ulkopuolella kun itse kentällä. Tää on meinaan asia jossa olen tehnyt niin hirveetä ajatustyötä että aivoja särkee.

Puruissa tehtiin hallintaa ja piilohaukkua. Erityisen mieltä lämmittävä tilanne oli kun puutuin Gastron tottelemattomuuteen (ei lähtenyt seuraamaan) vähän vahvemmalla pakotteella, niin toimi kuten pitää, eikä asiasta tullut koiran kanssa "keskustelua". Olin jopa niin fiksu, että tajusin vahvistaa tuon hienon asian. Nyt tuntui oikeesti jo siltä että pystyn ohjaamaan koiraani.

Tottiksen suhteen pyörii kaikkia ajatuksia mitä haluaisin toteuttaa. Mutta ne on semmosia useemman reenin juttuja joita tarttis treenata systemaattisesti pelkästään ja kun ei kaikkee pysty tekeen samaanaikaan, niin en oikeen tiiä mitä tekisin. Noooo kyllä tää tästä muotoutuu.... Mä vaan niin odotan että noi lumet lähtee, jotta pääsis jo ulos treenaamaan kunnolla.

Pientä mainosta tähän väliin. Kiinnostaako tutustua suojeluun?

Ja sitten siihen tärkeinpään asiaan. ;) Mitäs piditte Who Bites the Best- kilpailun mainoksesta? Musta se oli ihan huikea! Mahtava! Gastrokin sielä vilahtaa.

Who Bites the Best 2016

Vähän esimakua tulevasta....

ALO2

Ei ollut meidän toko-päivä. Lyhyesti sanottuna koira oli yksilöliikkeissä aivan kuutamolla ja huonossa tilassa. Paikkamakuu oli mitä oli ja veti sitten pisteet aika heikoille. Gastro vinkui kokoajan. Eihän se ylläri ollut. Tuomariharjoittelija olisi antanut kokonaan nollan, mutta itse tuomari antoi kuitenkin arvosanan 5. Gastro myös nousi perusasentoon ennen käskyä. Muissa liikkeissä ei suuria virheitä tullut eikä pistevähennykset ollut isoja. Mutta mua niin risoo.... Ennenkuin joku ajattelee, että öööö no tulos sekin on ja ei oo niin vakavaa... Niin ei, ei mua haittaa itsessään tuo 2-tulos, vaan mua haittaa se, että koira sai suorittaa todella paskassa tilassa. Se sai olla mitä oli, ilman että siihen puuttui. Se oli koulutuksellisesti meille TODELLA huono asia. Ekan toko-kokeen jälkeen mietin, että ei me hetkeen olla uudelleen menossa vaikka silloin meni ihan kivasti 1-tuloksella. Mutta hallikoe ei ole meille hyvä juttu ja sitä paikallaolon vinkumista pitäisi ratkoa. Sain kuitenkin extemporee ahaa-elämyksen kun oman paikkakunnan yleensä täydessä kokeessa olikin yks kaks tilaa ja laitoin myöhäisilmon pikaisesti. Oli vaan niin kauhee hinku kokeeseen. Minkä sille mahtaa. Videoo en viitsinyt edes katsoa.

Kun ongelma olisikin tekniset liikevirheet. Niiden kanssa mä pärjäisin ja osaan kouluttaa ne toimiviksi. Just nyt on se hetki, kun mä todellakin kaipaisin tolta koiralta sitä miellyttämisenhalua ja että se edes joskus saatana tekisi mulle jotain!

Lisää vauhtia!

En ole ennen mennyt kahdella koiralla ja tulihan sekin nyt testattua Akon ja Oonan kanssa. On se vielä paljon siistimpää kun yhdellä. :D