Torstai on tottista täynnä

Nyt onkin ollut aika tottispainotteinen viikko. Niinkuin suunnittelin, niin koiraa on tullut palkattua ihan reenin alussa. Eikä treeni ala haukulla, vaan haukulle/palkkaan pääsee vasta perusasennon kautta. Jos haukkuu, kiellän. En anna Gastrolle käskyä sivulle mutta lähden koiraa "karkuun" niin että hakeutuu perusasentoon. Tarkoitus olisi saada koira kuitenkin itse tarjoomaan liikettä, niin etten minä tee yhtään mitään. Eiköhän sekin taas kohta onnistu, kun koira ymmärtää miten saa mitä haluaa.

Oli ihan hyvä reeni torstaina. Hyppynoudon kanssa oli vähän renkkaamista. En ole ottanut aikoihin luovutusasentoa esteillä ja nyt päätin ottaa. Ekaksi kapula lensi vinoon enkä jaksanut korjata, joten koira hyppäsi tullessaan poikittain ja siitä asennosta oli jo mahdoton ehtiä korjata linjaa suoraan luovutukseen. Tokalla yrittämällä oli vauhtia liikaa ja minä liian lähellä estettä taas, joten koira liuku mun jalkoihin ja suoraan päin. Otettiin sitten väliin muistutusta luovutusasennosta ja kolmannella hypyllä luovutuskin meni nappiin. Jäin itse kauemmas esteestä. Että sinänsä omia virheitä nuo kaikki. Tuppaan jäämään liian lähelle estettä. Jos on vauhtia liikaa, niin ei koira ehdi jarruttaan varsinkaan jos on yhtään märkää ja jos hyppää vinossa, niin ei ehdi korjata suoraa luovutusta. A-estettä ei edes reenattu, koska este on tuola kentällä niin huono ja vaarallinen koiralle.

Tokalla kierroksella tehtiin paikallaoloreeniä vierekkäin Akon kanssa ja lisähäiriönä toisen koirakon tehdessä seuraamista. Hiljaa se ei sielä kyllä edelleenkään ole vaan vinkuu. Maa oli kylmä ja koira tärisi, joten vinkui vielä entistä enemmän. Ärsyttävä ongelma. Asiaan on jonnin verran auttanut tehdä pitkiä, rauhallisia ja häiriöttömiä paikallaoloja jolla saatu tunnetilaa muutettua itse liikkeessä paremmaksi. Takapalkka auttoi myös. Mutta ei niistä määräänsä enempää iloa ole. Eikä siitä että palkkaisi ennenkuin vinkuminen alkaa tai sillonkun hiljenee. Ei Gastro ymmärrä itse sitä vinkumistaan ja että palkkaa tulee kun on hiljaa. Keskittymistä muhun pitäisi saada muutenkin paremmaksi. Katsotaan josko se auttasi myös vinkumiseen. Todella lungissa tilassa ei välttämättä vingu, mutta sillon vetää lonkalle eikä ainakaan ole tarkkaavainen. Aion kuitenkin jatkaa niillä häiriöttömillä treeneillä, jossa pääsen paremmin vahvistaan sitä mitä halutaan. Mietin myös naksuttimen hyödyntämistä tässä.

Treenien päätteeksi Gastro pääsi juokseen ihanan Oonan kanssa.

Biltemasta löytyi vihdoin sopiva eriste häkin pohjalle. Treenimatto nimellä. Matto on semmosta vaahtomuovia, mutta levyt tarpeeksi kovaa materiaalia ettei sitä saa pedattua mykkyrälle. Mukaan tarttui myös uudet pirteän väriset treenihanskat. Luistamattomat eikä ihan ohuet, niin pärjää näillä keleillä. Pyöräilyhanskoina niitä myytiin. Kävin myös ekaa kertaa Nekalan Wuf.fissa. Mukaan tarttui frisbee ja metrin liina jonka meinasin lyhentää ihan pätkäksi. Tuosta frisbeestä kyllä innostuin. Voisin veikata että Gastro on ihan hulluna siihen. Koska se lentää. Vähän niinku linnutkin. xD

Kyllä siitä sittenkin vielä FH-koira tulee!

...ainakin toivossa on hyvä elää? Tänää oli kyllä yksi parhaista jälkireeneistä koskaan! Vieras jälki, noin 700 askelta, kolme esinettä, 4 kulmaa. Ikää oli vajaa pari tuntia. Ei juuri ruokaa, yksittäisiä nameja muutamia. Paalulta lähti ihan kivasti, vähän haki hajua ekoilla askeleilla kunnes tasottu hyvin. Pitkähkö suora, ei moitteita, kunnes tuli kulmaan... Jaaa paukkuen yli. Pyöri ja haki kohtuu kauan. Löysi jäljen lopulta itsenäisesti. En olisi uskonut tuon vaikuttavan koiraan näin, mutta ilmeisesti läskiksi mennyt kulma alkoi koiraa sen verta potuttaan, että nousi vietillisesti. Tästä eteenpäin ajoi jäljen loppuun todella intensiivisesti syvällä nenällä ja painoi meneen liinaa vasten niin että mua sattu käsiin! Ja se jos mikä on paljon Gastrolta. Vietti kun on meillä ongelma ollut - siis sen puute. Se oli kuitenkin ihan uskomaton! Oikeen näki koirasta sen asenteen "Nyt sitten saatana ajetaan sitä jälkee!" Myös esineilmaisut olivat nopeampia ja varmempia. Syksy on mennyt kyllä jäljen osalta kivasti. Taas sitä odottaa milloin tämäkin ilo loppuu. Jos kuitenkin homma jatkuu niinkun tähän asti ja kehitystä vielä tapahtuu entisestään, niin minähän alan tykkäämään jäljestä Gastron kanssa. :) Ei vaan... aina mä peltojäljestä tykkään, mutta nyt aletaan oleen siinä mallissa, että siitä alkaa oikeasti nauttimaan kun koira osaa, saa tehdä pitkiä jälkiä ja kokoajan haastavempia.

Toinen päivän onnistuminen oli lainakoira Ako. Ako on vielä aika alkutekijöissä ja tämä oli meidän toinen jälki. Kauheen kivasti sujuu. Motivaatio jäljelle on hyvä eikä koira sählää turhia. Tyhjätkin askeleet tarkisti hienosti. Kävelytielle tuijottamaan jääneet pojat saivat vähän keskittymisen herpaantumaan. Esineitä vaan opettelemaan, lisää pituutta ja lisää tyhjiä. Tässä vielä videoo Aapon jäljestä. :)

Kärpänen

"Kärpänen is bäk" totesi ystäväni kun kerroin, että en yöllä nukkunut kun tuli mietittyä treenejä ja uutta suunnitelmaa. Siis mikä kärpänen? Jaa niin reenikärpänen? No joo, siinä vaiheessa kun mulla menee yöunet voinee ehkä todeta, että me ollaan back in business.

Ajattelin etten ottaisi edes mitään hallivuoroa täksi talveksi. Toisin kävi. Nyt olisi tiedossa jo kaksi vuoroa. Tottiksessa tullaan nyt kiinnittämään huomioo siihen tunnetilaan, mitä ollaan menossa tekemään eli ensisijaisesti kentälle tulo ja treenin alotus on se mikä nyt hiertää. Jos mietin nuorta Gastroa niin sehän oli semmonen että oli kentälle mennessä jo tarjoomassa perusasentoa ja seuraamista. Se ei miellyttämisen haluinen koira ole, mutta jos johkin kiinnitin pentuna huomiota niin oli koiran oman aktiivisuuden vahvistaminen ja sen halu tehdä mun kanssa. Niihin asioihin huomion kiinnittäminen on jotenkin unohtunut.

Sain pari ihan hyvää huomioo omassa reenissä. Kun haukutan koiraa, oon tekemässä siitä hyvää vauhtia reaktiivista. Hetsaan, prässään ja lietson sitä itse jotta se pääsee viettiin. Tiedän virheeni, mutta jotenkin se on tullut sitä kautta kun Gastro on ollut huonossa tilassa ja härvännyt kaikkea muuta, niin olen itse sitä auttanut. Vaikka mun pitäisi olla passiivinen. Toinen huomio liittyi siihen, että jos koira vilkuilee esim siinä kentälle tulossa, niin sen sijaan että pakottaisin sitä vierelläni, niin lähdenkin "alta pois". Tuli myös mieleen tuona unettomana yönä, että koska olen oikeesti palkannut koiran kentälle tulosta ja siitä että se teki sen hyvin. Tai että olen saanut sen siitä paskatilasta aktiiviseksi. Eikö se pitäisi heti vahvistaa kunnolla? Eheiiii.... kun sillon vasta lähetään tekemään kunnolla ja hiihdetään vähintään koko kaavio. (sarkasmia) Vai pitäskö sittenkin vahvistaa sitä kentälle tuloo. Joo, kyllä mä ajattelin antaa koiralleni pallon kentälle tulon jälkeen ekan kerran sitten vuoteen. :D

Mulla olis nyt ihan suunnitelma mitä ensikerralla teen kun pääsen taas kimppareeneihin.

Sitten olis pari muutakin projektia. Ne tosin jää vähän vähemmälle huomiolle kun talvi koittaa. Mutta toivottavasti heti keväällä taas reenataan lisää. Oma talous ei ole saanut lisäystä, mutta pellolla ohjattavat kyllä. Jokunen jälki on tullut ajettua kaverin malinoisilla. Tosi mielenkiintoista tutustua enemmän maliin ja saada ohjata sitä. Oppii ehkä itsekkin jotain ja onhan mulla ollut suunnitteilla että josko sitä malia kokeilisi seuraavaksi. Siis sitten joskus kun on edes se koiranpaikka auki. Ei mikään helppo koira treenata, pehmeä ja hermoissa toivomisen varaa, mutta laittaapahan miettimään miten semmosta koiraa kouluttaisi. Toinen ohjattava olis 2-vuotias dobermanni. Omistajalla ei kovin paljon sydän jäljelle syki, mutta koira olisi potentiaalinen. Viime vuonna kun näytti siltä että Gastrosta ei FH-koiraa tule, niin tuumasin, että mää vielä ton toisen ruskuaisen ittelleni koiraksi pellolle varastan. Nyt kun asutaan paljon lähempänä, voisi se olla ihan mahdollistakin. Siinähän se samalla menee kun Gastronkin treenaa.

Jälkee & Todee

Siinä sitä nyt olis. Filmiä parilta jäljeltä lokakuun puolelta. Ihan kivasti menee. Vietti on kestänyt ja ohjaaja on ollut tyytyväinen. Harhoja on muutaman kerran reenattu ja niiden osalta on sujunut kohtuu hyvin. Ollaan reenattu nyt kaikenlaista kaarretta ja käppyrää kun huomasin että kaari oli Gastrolle vaikea. Kai se on tottunut että joko se jälki menee suoraan tai kääntyy kulmana. Tai eikai se varsinaisesti vaikea ollut, mutta huomasi ettei koira keskittynyt, että missä se jälki oikeesti menee. Katsotaan mitä on reenit tuottanut seuraavaan jälkikertaan. Metsäjäljellä tai esineruutureeniä ei ollakkaan nyt tehty. Keskitytty peltoon ja tottikseen.

Tottiksessa on paljon mietintää aiheuttanut koiran tila ja ongelmat siinä tietyssä tilanteessa. Hankala asia reenata kun asiaa en esim yksin pysty reenaamaan. Tarvitsen ongelman esille saamiseen oikean kentän, ihmisiä, autossa haukkuvia koiria jne. Koko setin mikä liittyy siihen että koira voisi ajatella pääsevänsä puruihin. Ja ongelma ei todellakaan ole se etteikö koiralle kerrottaisi mitä mennään reenaan tai etteikö mulla olisi omia rutiineja eri osa-alueisiin. Sekin asia on vaan puhtaasti hallintakysymys. Gastro on sitä mieltä, että vaikka sille kertoisi että mennään tekeen tottista niin se silti luulee voivansa päättää mitä mennään tekemään. Käytännössä ongelma näkyy siinä että koira menettää aktiivisuuden mua kohtaan. Ei sillä kiehu ja keitä, ennemminkin päin vastoin. Sillä vetää ihan hirveeseen jumiin korvien välissä ja mun on todella vaikeeta saada sitä tekemään hyvällä vireellä korrektia tottista. Nyt mulla on kuitenkin idea miten lähden sitä asiaa uudestaan rakentaan. Ei se mikään uusi asia ole, mutta erilailla tehty. Toivonmukaan pääsisin sieltä harmaalta alueelta paljon johdonmukaisempaan ohjaamiseen.