Uutta ulkoasua

Pipo, pitkät kalsarit, talvisaappaat... Onneks ei kohta vaihdu kun kesäkuu. WTF? Justhan oli tuskasen kuuma. Kai se vielä lumen lykkää maahan ennen juhannusta... =) Yöllisen inspiraation johdosta blogi sai vähän raikkaamman ulkoasun näin kesän alkamisen kunniaksi. Tulee taas säädettyä ja säädettyä sen kanssa, mutta muutos oli ihan paikallaan jo.

Tänää taas jäljelle. Jos vaikka saisi videolle, kun pitäisi olla treeniseuraakin. Harmittaa kun tän päivän purut peruttiin. Nyt olis vapaapäivä niin mitä sitä sitten tekis? Pakko varmaan ottaa tottista jäljen lisäksi. ;) Piilonkierrot on tuottanut harmaita hiuksia. Tai no...edes kierto. Edes yksi kierto. Ei voi olla vaikeeta, voiko? Luulis sen olevan koiralle hauska ja mieluinen liike, pääsee juokseenkin... Paikallamakuu on ollut Talissa ihan hyvä. Ei ole ollut ollenkaan mölyämisongelmaa. Häiriönä tosin on ollut jo tutuksi tullut koirakko. Pitäisi tehdä vieraan koirakon kanssa, ja mieluusti joku karvarotu ottamassa luoksetuloa. Kovasti nyt tekis mieli taas jotain leiriä, jotain oman porukan leiriä. Pitäs varmaan tehdä asialle jotain jos tälle vuotta semmosta meinaa. :)

G-mies oli hurjana

Sitä vaan että... Kyllä siitä vielä varjeluskoira tuloo...

Kultaakin kalliimpi treeniryhmä

Pitää ihan hehkuttaa, että miten kiva meidän suojeluryhmä on. :) Porukalla on todella hyvä yhteishenki, kaikki on kannustavia, auttaa toinen toistaan ja huumori lentää. Kaikki on myös sitoutuneita treeneihin ja harjoittelevat ahkerasti. Kentälle on todella kiva mennä, kun tietää että aina on hauskaa. Hienoa on myös se että rotukirjo on kohtuu laaja. Keväällä kun meidän treenit ei mennyt ihan putkeen ja mietin jopa lopettamista ja lajin vaihtoa, niin varmaan olisinkin lopettanut ilman kärsivällistä maalimiestä ja hyviä treenikavereita. Hyvä meidän ryhmä!!! <3

Kevät ollaan menty vähän säästöliekillä, eikä olla tarkoituksella virvottu koiraa kovin kovaan viettiin. Kyllähän se vähän näkyy. Mutta pääasia, että hallinta on edistynyt. Nyt on taas kaiveltu vähän enemmän tavaraa, eikä mua haittaa hallinnan rakoilu, kun tiedän että saan koiran kuitenkin tekemään kun vaan vaadin. Hankalaa on vielä moni asia, mutta mikään ei tunnu enää mahdottomalta. Viime treeneissä puhuttiin, että Gastrolla on tainnut tapahtua myös vähän henkistä kasvua. Esim. kun otan sen autosta, sillä ei enää pyöri silmät päässä eikä se ole sellainen hullun kiihkoilija täynnä turhaumaa. Nyt se osaa jo käsitellä tilanteen. Joo vähän vuotaa, mutta sillä ei mene mitenkään kuppi nurin. Ikä on antanut sille varmasti muutenkin vähän kapasiteettia käsitellä noita tunnetilojaan ja painetta.

Peltojälkeä Inkoossa vol. 3

Ennakkotiedoista huolimatta, säästyttiin Västankvarnissa sateelta. Edellisenä päivänä näytti siltä että tarvitaan vähintään joku kahluupuku. Ilma oli hyvä ja melko tyyni, pellot hyvässä kunnossa. Tein suurinpiirtein 350-400m jäljen. Pitäs taas muistaa käyttää Sporttrackeria jäljen mittaamiseen. Jäljellä neljä kulmaa. Tallottu niin, että jälki ei mennyt pellon sarkojen mukaan, lähdössä jälki kulki viistosti aika vahvoihin sarkoihin nähden. Hankala talloa suoraan, myös kulmien asteen hahmotus oli itselle vaikeaa kun pellon muoto oli niin hämäävä. Alussa ruokaa joka askeleella vajaan liinan mitan, harventuen joka kolmanteen tai joka neljänteen askeleeseen. Kulmat tyhjät. Kulman jälkeen jokunen peräkkäinen ruokaa. Loppusuoralla enemmän ruokaa. Mietin jo jälkeä tallatessani, että varmistinkohan sittenkin liikaa nameilla, jälki oli kyllä tyhjempi mitä vielä tähän mennessä. No viistosarkaan tehty jälki toisi kuitenkin omat haasteensa, koska koira joutuu oikeesti haistamaan jäljen, ja herkästi voinee käydä niin, että jos koira on vähääkään oppinut käyttään silmiä, se saattaa ajautua sarkojen mukaisesti tai ainakin tarkistella sivuilta. Purkkeja ei ollut kuin yksi lopussa.

Lähdöt ovat olleet nyt ihan hyviä. Gastro tietää paalulla mitä ollaan tekemässä ja keskittyy lähtöön. Tarjan luo yritti kiskoa vähän ennen paalua, mutta kaikki ihmiset unohtui sen tien, kun käänsin koiran jälkeä kohti ja laitoin liinan jalkojen välistä. Lähetys tapahtui pienen patoomisen jälkeen. Jälki lähti kulkemaan hyvällä temmolla ja ensimmäisten tyhjien kohdalla ei varsinaista muutosta koirassa. Itseasiassa koko jälki ajettiin hyvin tasaisella temmolla, ainoa epäkohta oli että koira piruvie päätti jossain kohden syödä sitä ruohoakin. =) Jokunen tyhjä vähän kiihdytti vauhtia. Tuo viistosarkaan tehty jälki ei vaikuttanut mitenkään, koira ei lähtenyt tarkisteleen sivuilta. No sitten ne kulmat… Ne meni niin hienosti!!! Tämä vielä todisti teorian mitä jo aiemmin mietin. Että koiralla ei ongelmaa ole ollutkaan, vaan ohjaajalla. Nimittäin liinan käytön kanssa. Olen nyt tehnyt kulmasta suotta vähän numeroo, ennen kulmaa jo tietämättäkin alkanut pidättää vähän koiraa, tai kerinyt itseäni lähemmäksi. Varmistellut ettei se pääse yli jne… Liinapaine muuttunut juuri ennen kulmaa ja koira ei ole rauhassa saanutkaan työstää jäljen suuntaa vaan olen jo valmiiksi torpannut sen keskittymisen. Viime lauantaina kulmat meni hyvin ja eilen tuli vielä vahvistettua, että kyllä, Gastro ei edes huomaa että mitään kulmaa edes olisi, se vaan jäljestää mistä jälki kulkee kun sille antaa mahdollisuuden ja kulman työstö tulee ihan itsestään.

Ei muutakun eteenpäin, sano mummo lumessa! Vieläkin lisää ruokaa veks. Tekniikka on nyt niin hyvällä mallilla, että tarttis mennä eteenpäin. Tarjan kommentti jäljen lopussa päätä pudistellen oli ”Mä itken enskerralla jos et sä mee ny eteenpäin” =D Siis mitååååå…. Jotain vikaa hä..?! =D Ja ne esineet… Totta, pakko ottaa niitä sinne jäljelle, sen kanssa olisi jo kiire. Kuitenkin kun jälki tyhjenee niin esineet alkaa olla se mistä palkka tulee. Eli, esinereeniä nyt JOKA ilta.

Jälkiesineitä

Estereeniä

Onnistuneet estereenit Talissa. Hyppy, sekä A-este. A-estettä mennään inasen loivennetulla mallilla, mutta kohta varmaan siirrytään kisa A:han. Hyppy on täyskorkea, eli metri. A-esteen ylityksessä ei varsinaista ongelmaa ole, vähän pitää välillä katsoa kuinka koira tulee alas. Mieluusti kiipeää ja äkkiä tullaan rymisten harjalta suoraan maahan. Ensimmäisen toiston tein nytkin niin, että jätin koiran istumaan ja menin itse toiselle puolelle jotta saan patukalla ohjattua koiran kiipeemään alas. Meni hyvin, mitä nyt koira varasti... Seuraavaksi tehtiin muutama toisto kahden patukan kanssa. Koira perusasennossa heitän patukan yli, niinkuin kapulan. Käsky "kiipee" ja sitten "tuo". Gastro kiipee takaisin ja lennosta palkkaus toisella patukalla.

Siirryttiin hyppyesteelle. Tämä siis on ollut se ongelmaliike. Veikkaan, että alle tehty koiralle mieluinen A-estereeni helpottaa vähän tuota hyppäämistä ja mahdollista rimakauhua. Ei se hyppy sen kummosempi ole kun A. Koira lähetettiin perusasennosta ja appari palkkasi koiran patukalla. Patukkaa pidettiin ilmassa ja korkealla. Gastro ei kolhinut itseään ja kerran taisi kahden kierroksen aikana hipaista. Ei myöskään kiertänyt kertaakaan mikä oli oikeen mukavaa. Harjoitus onnistuu paremmin kun lähetän koiran kontaktista, enkä anna katsoa siis patukkaa/estettä kohden. Kontaktissa se toki kokeessakin on, mutta ajattelin ensin että se hyppäisi paremmin kun saa fokusoitua sinne patukalle. Jatketaan nyt jonnin aikaa vielä näin, sitten siirrytään siihen kahden patukan systeemiin, että koira tuo patukan myös samaa reittiä takaisin.

Muuten reeni kulki oikeen kivasti. Voisi sanoa että koira oli oma itsensä. Niin ja myös ohjaaja. =D Oli hyvä mieli eikä keittänyt kiinni mihkään. Gastro oli kyllä aika tiloissaan, mutta hyvällä tavalla. Koiraa oli kiva ohjata ja se teki hyvin.

Onni on oma dobermann?

Meinasin jo pistää koko blogin kiinni, koska koiraharrastus on välillä semmosta suossa tarpomista, että mitä siitä suotta kirjottamaan. Enkä kyllä jaksa, tai edes viitsi alkaa suoltaa viimeisiä kolmea viikkoa tänne. Jälkipäiväkirja harmittaa, kun sitä en päivitellyt. Pääsiäisen leiri oli ja meni, käteen jäi lähinnä vaan huono fiilis.
Seuraava vkloppu oli tottista Esan kanssa ja kentälle valuminen oli vähintäänkin vastenmielistä, kun minkäänlaista mielenkiintoa ei koiran hinkkaamiseen ollut. Ennen kentälle tuloa sanoin että pää on ihan tyhjä ja reenaaminen ihan sontaa ja koko homma on jotenki kadoksissa... Kannatti reenata. Saatiin vähän tökkäsyä oikeeseen suuntaan ja mulla on ehkä eväitä seuraaville reeneille ja itseasiassa jopa vähän motivaatiota. Puruissa ollaan käyty, vaikka ei olis sinnekkään mieli tehnyt... mutta sitoutuminen reeneihin ja ryhmää/maalimiestä kohtaan ei anna omalletunnolle anteeksi jos jättää "huvikseen" väliin. Pari viimesintä reenikertaa on ollut tosi hyviä, jokusia oivalluksiakin tapahtunut ja hallinta edennyt. Plus jotain suurta tapahtunut, koska mua ei jännitä enää... Kaikki on nyt niin nähty ja koettu että hittooks tässä enää käsiään tärisyttään. Jäljellä ollaan käyty, hyvä, siitäkin kiitos kuuluu vain kavereille jokka mukaan on painostanut... muuten olis sekin varmasti jäänyt. Tässä mä nyt yritän tsempata itteeni ettei vastoinkäymiset liiakseen nousis vastaan, kun ei se valitus, itsesääli ja rutina auta kuitenkaan mitään. Yritän ajatella myös että aika paljon on tullut tuon koiran kanssa tehtyä, olisi sääli heittää sitä hukkaan ja lorvia kotona kun reenikausi on parhaimmillaan. Syksyllä taas harmittas. Kiitos reenikavereille jokka tekee hommasta hauskaa sillonkun olis muuten vähemmän hauskaa. Joskus voi myös jättää koiran suosiolla autoon ja maleksia kentän laidalla tupakka huulessa ja olla vaikka hyödyksi muille. Ei sekään väärin ole.

Ja kuvat on aina kauniita....

Leiri, kuvat Julia Virmaa

Esa Tapion tottikset ja aikaisempaa treeniä Talissa, kuvat Minna Vasala

Jäljellä Inkoossa

Joo ja vähän huonoo itse kuvaamaa videoo...