Nauru pidentää ikää sano muijat kun reenireissulle lähti

Käytiin Pohjanmaalla kaverin kanssa puruja tekemässä. Tottista myös. Oli tosiaan hauska ja antoisa päivä. Tapahtui varmasti koulutusta. Tarkoitus oli tehdä vierastreeniä ja noh, meille ylipäätään treeniä kun Gastron maalimiehellä hajosi selkä ja ei ole varsinaisesti omaa treenaavaa maalimiestä. Onneksi ystävän mies, joka on maalimiesoppilas on tässä nyt autellut ja tehnyt Gastrolle parit oikein onnistuneet harjoitukset. Ja sitten ollaan hyödynnetty muuten kaikki järkevät mahdollisuudet treenata. Ensiviikolla tulee tehtyä useemman päivän reissu Uudellemaata niin saa Gastron entinen maalimies otettua sille myös treenin.

Tottiksessa ollaan muutama treeni haettu viettiä heti alkuun. Haukutus ja hetsaus kentän ulkopuolella ja siitä seuraamiseen. Muutama asia muistiin:

- Lyhyitä ja nopeita vietinvaihtoja
- Haukussa vahvista liikkeellä
- Seuraamiseen haukusta KUN olet vahvistanut ensin
- Seuraamisessa appari vähän vetää liinaa tuntumalle>nostaa viettiä

Puruissa saatiin hallinta tuottamaan vähän lisää tuntemuksia koiralle piilolle. Vitosen kierron jälkeen maalimies häiritsi voimakkaasti kutoselta samalla tullen näkyviin. Ja minä simputin koiran hallintaan. Hallinnan kautta kutoselle ja hyvä oli. Hyppyjen alle tehtiin vähän haukkua ja hallintaa. Seuraamisesta liinoja vasten haukulle ja vedettiin hallintaan. Sitä jumpattiin ja maalimies häiritsi koiraa seukussa mutta ei saanut repeemään. Huomattiin että siinä kun vedin koiraa hallintaan ja maalimies heilutti hihaa >saaliille, niin teki parhaimman hallinnan. Tuotti niihin hyppyihinkin jotain koska koira muisti purra.

Tällä viikolla oli myös ekat Pirkkala-tottikset. Meitä oli oikein mukava määrä ja kentällä kunnon tekemisen meininki. Mulla oli mukana myös laina-Rukkanen eli Ako. Heidi oli iltavuorossa joten päätin treenata senkin koiran. :D Jälkee me ollaankin yhdessä tehty ja Akosta olen tänne aiemmin kirjotellutkin. Hyvin näemmä onnistuu tottiskin "vieraan" kanssa. Musta vaan tuntui ihan ylioudolta tehdä seuraamista noin matalan koiran kanssa kun tottunut semmoseen poniin.

Perjantai on ollut ansaittu vapaapäivä Gastrolle. Huomenna käydään jäljellä.

Ako

Koeilmoa kehiin

Tiistaina rykästiin kaiken kolmen osa-alueen treenit. Jäljeltä nousi kaikki vieraat esineet, huippua! Kokeissa on ollut vieraissa esineissä ongelmia, jota en ole treeneissä saanut esiin. Ilmeiesti meidän veirasjälkien tekijät ovat kuitenkin jo liian tuttuja Gastrolle. Maanantain jäljellä merkkasi ekan esineen mutta jätti ilmaisematta. Jäljentekijä oli nyt täysin vieras Gastrolle. Loput esineet nousi hyvin ja ilmeisesti jotain meni perille, koska tiistaina taas täysin vieraan hajuiset esineet löytyi varmoin ilmaisuin. Ollaan nyt buukattu veirasjälkiä oikein kunnolla! Kulmatyöskentely on jostain syystä nyt huonompaa kun syksyllä. Taidetaan käydä hakemassa vähän tarkkuutta mullalta ja nurmelta.

Tottiksessa aiheena on ollut ampuminen. Aiheuttaa koirassa hermostumista ja sitä kautta menee huonoon tilaan. Pari ampumistreeniä alla ja näyttää heti jo paremmalta. En siitä tosin sen kummempaa ressiä ottanutkaan. Uskoin siihen, että se ei ole ongelma kunhan vain saadaan treeneissä ammuttua. Torstaina on tiedossa kokeenomaiset treenit. Sielä nähdään sitten onko nämä tuottaneet ja mitä. Tiistaina Gatsro oli muutenkin tosi kivassa tilassa. Olen saanut sitä hiukan rennommaksi tottiksessa ja näyttäisi olevan hyvä asia.

Puruissa on tehty piiloa ja mun lähestymistä vartioinnissa ja hallintaa siihen. Noh, ei se vielä hyvä ole, mutta tässä on ollut vasta pari treeniä kun muutettu vähän treenitapaa. Nyt lähetin koiran suoraan piilolle jotta näkisi vähän miten se tulee. Ekalla kerralla aika jees vaikka jäikin vahvasti hihan puolelle, mutta eipä toi haittaa. Gastro on siinä aika painostava kuitenkin. Toisella kerralla seilailee menemään..  Kehitystä on kuitenkin tapahtunut. Oikeilla jäljillä siis ollaan, joten ensikerralla taas koulutetaan eli en päästä Gastroa heti suorilta piilolle. Siihen on mulla jo idea miten aion toteuttaa.

Kyllä mä sen nyt päätin, että kuukaudessa laitan Gastron sille mallille että mestiksiin mennään. Kolmosen tulosta sieltä lähinnä haetaan. Mistään sijoittumisesta en kyllä nyt uskalla edes haaveilla. On meinaan sen verta korkeetasoista ipo-koirakkoa tällä hetkellä dobbereissa. Mutta pakkohan mun on mestaruudesta mennä kisaamaan, kun siihen mahdollisuus kuitenkin jo on.

Mä annan sulle kaiken

Kevään ensimmäinen tottistreeni tuntui varsin oudolta. Tuntui ettei ole treenattu ikuisuuteen ja että olen unohtanut mites ne hommat tehtiinkään. Älytöntä. Mutta kyllä tämä tästä. Nyt ollaan taas hyvässä vauhdissa ja tunnen olevani kotona kun pääsee kentälle tai pellolle. Tottista on nyt tullut mietittyä aika paljon. On tullut hyviä ideoita ja olen saanut paikallistettua paremmin ongelmia. Olen miettinyt laumaviettiä ja sen vaikeaa hyödyntämistä Gastron kanssa. Sillä kun ei juuri sitä halua miellyttää ole. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että mun pitäs eläytyä treeniin enemmän ja antaa koiralle itsestäni enemmän. Ohjata sitä oikeesti.

Suurin huole on nyt ampuminen. Gastro on laukausvarma eikä nuorena ole kokeessakaan juuri reagoinut laukauksiin. Mitä nyt äänen yhdistää piiskaan. Kun koekäyntejä on kertynyt, on myös reagointi laukauksiin muuttunut. Treeneissähän ei juuri ole ammuttu kun satunnaisesti, mikä on huono. Kokeessa jännitän itse ja Gastro tunnistaa tilanteen nykyään muutenkin erilaiseksi kun treenit. Siihen päälle laukaukset niin koira hermostuu ja menee huonoon tilaan. Mä en voi puuttua kokeessa mitenkään niin sen jälkeen katoo myös hallinta. Nyt olisi sitten tarkoitus ammuskella paljon ja kehittää jotain millä vaikuttaa tarvittaessa koiraan myös kokeessa.

Muuta semmosta akuuttia pahaa ongelmaa ei tottiksen osalta tule nyt mieleen. Kaikessa viilattavaa on, mutta täydellistä ei tule koskaan. Noudot on sitten liikkeenä seuraavat joita työstetään. Noin kuukaisi aikaa rotumestiksiin. Saapi nähä, saako Gastroa valmiiksi sinne.

Kesä tulee sittenkin

Kyllä meissä vielä henki pihisee vaikka blogi on ollut päivittämättä tovin. Ollaan pidetty puolen vuoden totaalinen tauko joten talven ajalta ei juurikaan kerrottavaa ole kun meikä on paiskinut vaan kouluhommia. Kesälaitumet näkyy jo horisontissa joten eiköhän blogikin tästä taas heräile.

Mihis me ollaan jääty. Olen näemmä kirjoittanut viimeksi kakkosen kokeesta. Kolmosen kokeessa käytiin vielä syyskuussa, mutta jäätiin tuloksetta kun tottis meni ihan vihkoon. Ei ole tullut mieleen treenata semmosta että koira näkee kun paikallaolevan koiran ohjaaja menee piiloon. Koe oli omalla kentällä jossa kiinteät piilot ja kyseinen piilo on vielä kutospiilo, joten siihen liittyy melkoisen iso tunne koiralla. Gastrolla oli koko suorituksen ajan vaan piilo mielessä eikä sillä riittänyt keskittyminen eikä mulla hallinta. Seuraaminen ollut seuruuta nähnytkään, jokunen liikevirhe ja loppuhuipennus oli kun Gastro lähti eteenlähetyksessä kutoselle. Kielsin sitä joten lähti sitten kiertää muita piiloja. *facepalm*. Ei se C-osakaan kaunis ollut. Pisteet olisi kyllä riittänyt tulokseen. Harmittihan se, mutta ei enää otettu uusintaa samalle syksylle. Oltiin reenattu koko vuosi ihan hitokseen, joten päätin että me ollaan nyt tyytyväisiä jo kahteen saavutettuun koulutustunnukseen sille vuodelle. Aloitettiin talvitauko siis melko aikasin.

Nyt olisi jo hirveä hinku kokeeseen. Perhana kun pakko reenata ennenkuin voi mennä. Pitäs tässä kai ihan reenisuunnitelmaakin tehdä. Vieraita jälkiä jotka ajetaan täydellä liinan mitalla ja pitäs pitää huolta koiran keskittymisestä myös silloin. Tottiksessa olisi edes yritys saada hyödynnettyä enemmän laumapalkkaa ja tarkoitus olisi saada mahdollisimman paljon kokeenomaisia tilanteita. Puruissa isoimmat asiat joita pitää työstää on vartioinnit. Gastrolla ei ole tila ihan kohdillaan ja härvää menemään vähän omiaan. Lisäksi hallinta, mutta siitä olen yllättävän vähän huolissani.

Ps. Who Bites the Best 2017 lähestyy myös. Jos et ole nähnyt tapahtuman mainosvideoo jossa myös meitsi ja Gastro, niin se löytyy täältä. http://whobitesthebest.com/