Asiaa!

Mistähän sitä alottas. Viime viikkoina on tapahtunut kaikenlaista ja koiran treenaaminen on ollut aika toissijaista. Eikä suoraan sanoen ole ollut motivaatiotakaan. Asiat alkaa taas järjestymään ja tuleviksi viikonlopuiksi on mukavasti buukattu muutakin kuin perustreenejä. Jos vaikka tämä tästä ja löytäisin sen kadottamani treeni-innon mikä normaalisti on ollut aika huipussaan. Tulevalta vklopulta odotan paljon. Järkkäsin Marian vetään meille tottispäivän ja saa kyllä potkia meidät ihan uuteen nousuun! En edes tiedä mihin apua pyydettäs. Se on se mun ja Gastron keskenäinen yhteistyö mikä mun mieltäni edelleen hiertää. Ei vaan tunnu siltä että osaisin ohjata koiraani. Nouto on sitten semmonen että jos sitä katottas myös. Välillä menee niin hyvin sen suhteen ja sitten taas tökkii.

Esa Tapio on buukattu myös yhelle sunnuntaille. Pidetään sekin semmosena oman porukan semmana. Hieno juttu kyllä että Esa meitä tulee reenimään. Sit olis tiedossa mokkeleiriä ja Fabun suojelusemmaa johon tosin mennään vaan hengaamaan. Pääsiäiseksi pukkaa myös leiriä ja tarkoitus on mennä ihan koirakkona. Jäljen suhteen onkin sitten loistavia uutisia! Me saatiin koirakkopaikka SDY:n peltojälkikurssilta! Koirakot valittiin siis kaikkien ilmottautuneiden joukosta. Mikä tuuri! Alotetaan kun pellot on kunnossa ja kertoja on noin neljä ja treenaillaan parin viikon välein Inkoossa.

Purutreenit on siirtynyt hallista ulos omalle kentälle. Ollaan jatkettu samoilla linjoilla, eli pelkkää hallintareeniä, mutta nyt hiukkasen vaikeutettu. Viime treeneissä mokke jo häiritsi koiraa äänin ja paukutteli tyynyä ja piiskaa. Seuraamisen aikana siis. Hyvä treeni. Gastro reagoi häiriöihin, niihin puututtiin ja lopuksi ei edes vilkuillut. Jossain kohti rupes koiraa hermostuttaan ja se tuotti ei niin haluttuja ilmiöitä, mutta asiat saatiin treenattua. Se mitä on kuukauden aikana tapahtunut on todella hienoa. Hölmöilyt mitä nyt oli, ei edes ilmennyt siinä kohden missä se meidän pyhin ongelma oli aiemmin. Gastro tarjosi itse kontaktia ja se HALUSI lähteä seuraamaan. Se on siis tajunnut että tili tulee kun tekee mun kanssa ja osaa jo suunnata vietin nousun hallintaan. Palkka tulee edelleen niin että suoraa seuraamisesta hyppyyn ja puruun. Saatiin jopa kehuja nopeesta edistymisestä. Tosin oli siitäkin puhetta, että työtä riittää ja helppoja ei treenit tule aina oleen.

Huomenna taitaa olla viimenen kerta tottista hallissa. Sitten jatketaan kahdella vuorolla Talin kentällä. Mulla olis niin kauheesti juttua viime viikoilta, mutta ehkä kirjottelen niistä vielä erikseen. Tänään vois olla jälkipäivä. =)

Gastro, Ako ja Luna

Kato mä lennän taas, meen läpi seinän…

…Hei beibi voitko kuvitella hän on spaceman! Voittajafiilis! Sunnuntain purut ja hallintareeni onnistu. ONNISTU! Ohjaajalla pysyi tukka päässä ja koiralla oikea tunnetila. Eli vaikka oli viettiä, niin ei silti ollut hermostunut ja pystyi patoomaan oikeeseen asiaan. Voisin sanoa että raivo-ruskeella syttyi nyt lamppu. Se kun lähti seuraamaankin, niin teki sen oikeesti mulle, eikä väkinäisesti semmosessa räjähdys-tilassa. Niin ja se että se edes ylipäätään seurasi eikä höökinyt ukolle tai riehunut muuta ylimäärästä. Ja kun itse hokasin, että nyt muuten ollaan oikeilla jäljillä niin sain hurjasti varmuutta ja treeni kulki hyvin loppuun asti. Mennään nyt näillä treeneillä jonkin aikaa eteenpäin ja mietitään sitten miten aletaan nostaan tasoa. Nyt koira on kuitenkin aika matalassa vietissä vielä ja homma vaikeutuu huomattavasti jahka on taas enemmän päässä tavaraa ja pääsee vartioimaan. Ja irrotus oli kunnossa pienellä muistutuksella. ;) Ja käytössä oli nyt vielä tyyny, kaivellaan sitä hihaa sitten taas kun päästään tästä eteneen.

Tiistai/Lauantai-vuoron kenttä on sula. Nyt alkaa muuten sitten ihan oikeesti piilonkiertojen reenaus. Olishan mulla ne kaks kapeeta minipiiloa että vois itekseen reenata missä vaan, muttakun se on niin vaivalloista ottaa ne autosta ja pystyttää. =D

Kuva viime vuodelta

Jälkikausi 2014 on täällä!

Aurinko paisto ja lämpöö oli Espoossa huimat 6,5 astetta. Me lähettiin koiranpojan kans töiden jälkeen jäljelle. En olis uskonut että tätä tapahtus helmikuussa. Jälkinameiks hätävarana napattiin matkalta pussi froliceja. Normaalisti käytetään Naturan Menua ja omaa raakaruokaa purkeissa. Alusta jäljellä oli vähän haastava koiran tasoon nähden. Märkä ja kuranen, kuollut tommonen "luonnon nurmi". Ei kuitenkaan ihan vetinen. Jälki 150 askelta, loivasti kiemurteleva suora, 15 min vanha, ruokaa joka askeleella ja patukka päässä. Heikko sivutuuli. Gastro oli menossa ihan innolla jäljelle. Pitkä tauko, mutta paalun nähtyään tiesi mihin oltiin menossa. Lisäksi sanon aina autolla koiralle vihjesanan kun on jälki tiedossa ja annan pari namia, samaa mitä jäljelläkin on. Annoin vetää paalulle. Ennen lähetystä pysäytys, en laittanut koiraa istumaan tms. Hetken patoutuksen jälkeen käsky "jälki" ja nenä maahan. Paalun ruudussa namit näkyi vähän turhan hyvin, koska ruohikkoa oli niukasti. Namia oli reilusti ja söi lähes tyhjäksi ennenkuin eteni. Olin ihan tyytyväinen. Liinan käyttö oli vaikeaa koska en itse erottanut yhtään askelia. Mutta ihan hyvin meni, ei nostellut päätä ja söi hyvin. Lähinnä se ny oli semmosta maasta syöntiä eikä jäljestystä, mutta en uskaltanut olla laittamatta ruokaa yhtään vähempää. Loppupalkan Gastro tajusi liian ajoissa ja viimeset askeleet yritettiin mennä juosten kusten. Estin liinalla, ei se ny menny ihan täydellisesti, mutta laitto nenän maahan ja eteni patukalle. Esineitä tarttis sitten alkaa reenaan. Siihen tuli semmonen vähän villimpi idea. Omat ideat on aina parhaita, katotaan ny miten homma lähtee eteneen. ;) Jos jollain on blogi ja kirjottelee omista jälkireeneistä niin saapi linkkailla.

Illan hallitottikset oli suoraan sanoen perseestä ja syvältä. En muista koska olis ihan vaan tottis mennyt noin kuuseen. Mulla meni totaalisesti hermo ja tietysti vaan pahensi huonoa treeniä. Ei istunut, ei hypännyt, esteet kaatu ja kapulaa mässytettiin. Täys kaaos. Ohjaaja potki noutokapulaa ympäri hallia kiukkusena ja hermostu koiralle. Puuuh.... Kun sain itseni kasaan, saatiin onnistunut tasamaanouto lyhyellä matkalla ja lopuksi pelkkä hyppy täyskorkeella esteellä ilman kolhimista. Olis varmaan aika pitää vähän taukoa, niinkun talvella oli tarkotus. Muttakun kelitkin on tämmöset ja vois ulkonakin reeniä, plus hallikin on vielä kuukauden. No ainakaan ei yritetä edetä mihkään vaan vahvistetaan vanhaa ja pidetään kivaa. Pilkotaan liikkeitä eikä treenata isoja kokonaisuuksia. Ja helvetti yritä ny edes opetella ohjaan sitä koiraa! Juuri mä vasta hehkutin hyviä treenejä. :(

Hyppynouto

Ja videoo pukkaa vaihteeks... Ei oo saalisloikkaa ei, mutta väljäks jäi ja kehtas mälvätäkki. Noooo ei hätä ole suuri. Ehkä tämä kelpaa tässä vaiheessa.

 

Maailman huonoin koiranohjaaja

( www.kiroilevasiili.fi )

Tekis mieli vaan valittaa, rypee itsesäälissä, lyödä hanskat tiskiin… ei tee mieli ees kirjottaa mitään. Koiraurheilun ikävin asia on se, että kun jokin asia onnistuu niin yks kusee. Ja mulla kusee ny kokonaan yks osa-alue. Hallinta. Mihin mä kadotan sen itsevarmuuteni koiran kanssa heti kun on vähääkään ihmisii ja alan jännittää? Kuinka mä voin koskaan mennä kokeeseen kun koira reagoi mun jännitykseen olemalla täys asshole? Tai pitäskö miettiä, että miten mä voin koskaan kouluttaa koiraa jos jännitän itse treenaamista. En mä voi koiraa moittia. Tiedän että Gastron kanssa tulisi olla ehdottoman johdonmukanen ja mustavalkoinen. Mun vaan on mahdoton olla sitä kun ajatus ei kulje ja teen asioita välillä erilailla kun normaalisti. Olen koiralle epäreilu enkä tarpeeksi selkeä kertomaan mitä siltä halutaan. Mun auktoriteetti valahtaa kun housut nilkkoihin, koska itselle iskee epävarmuus toimia koiran kanssa. Tätä on nyt tässä hetken pohdittu ja tulin siihen tulokseen että laitan ylös ne kaikki kulmakivet mitkä on hyväksi havaittuja, teen asioista rutiineja; kentälle tulo, treenin aloittaminen, irrotukset, treenin jatkaminen…jne. Kun ne on tarkkaan mietitty, teen aina…ihan aina samalla tavalla enkä lipsu mistään. Olin sitten missä hyvänsä ja missä seurassa tahansa tai ilman seuraa, tottiksessa tai puruissa. Sitten kun mua jännittää ja epävarmuus iskee niin tiedän vaikka unissani miten toimia. Ja ehkä mua ei jännitä sitten niin paljon…kun mun ei tarvitse jännittä kun tiedän tasan tarkkaan mitä olen tekemässä. Myös purutreenissä. Joo raivo-reenit palasi tauolta, ainakin osaksi. Meidän pitäisi tehdä sitä hommaa koiran kanssa yhteistyössä, nyt se ei kuitenkaan toimi niin, vaan ennemminkin olen koiran mielestä haitta eikä samaa tiimiä. Nyt heti tänne kaikki…mielellään jo eilen. Tää turhautuneisuus tähän tilanteeseen on ihan järjetön.

Ihaillaan tässä sitten tottiskuvia, kunnes tuun taas kitiseen kun ollaan painuttu vaan syvemmälle suohon. Lauantaina oli niin ihana nähdä Tampereella kaikki vanhat tutut ja tutustua myös uusiin. Snif. Ryhmä Rämä kokoontui Pirkkahallilla.

Kuvat Heidi Keistinen

Vetooooo!

*ALERT ALERT* Raitisilmamyrkytys! Vetotreeniä Tuusulanjärvellä, metsälenkki ja tottistreenit. Tätä kirjoittaessa mietin että jaksaisko vielä valua Heseen...

Aamupäivällä nähtiin porukalla jäällä. Vetohiihtoa ja kelkkailua oli ohjelmassa. Tai siis minä en suksia omista enkä usko että tuun omistaankaan. Kai sekin vois olla kivaa kun ensin opettelis pysyyn pystysä...edes ilman koiraa. Mie jo haaveilen niistä monen kilometrin kickspark-lenkeistä ja tänää saatiin jo alku sille. Eli koiran meneen eteenpäin. Ei sillä ettei sillä vetohaluja olis, muttakun on niitä muitakin haluja...kuten kelkan saalistus, punttien saalistus, pureminen, haukkuminen... Lämmittelyn jälkeen koira valjastettiin kelkkaan, appari näytti koiralle patukkaa ja meni n. 100 metrin päähän. No siinä vaiheessa Gastro repi jo kynsillä maata ja toinen appari piti kahvapannasta ja auttoi lähetyksessä. Huomasin että ilman lähetysapua Gastro nykäsee niin voimakkaasti että itsekkin hämmentyy nykäsystä (joustoliinasta huolimatta) ja kiinnittää taas liikaa huomioita kelkkaan. Ja itse oli hankala liinalla avustaa kun parempi pitää koira mahdollisimman edellä kelkasta näin alkuunsa. Enihau...sitten mentiin... ja kovaa! =) Gastro sai vetää palkalle ja samalla lailla sitten vaan toistettiin. Meni kun strömsöössä! Ei ollenkaan semmosta huslaamista mitä olin odottanut, ei haukkumista, ei hyppimistä vasten, ei kuumunut eikä yrittänyt kelkkaakaan syödä kun ajatukset suunnattiin "jänikseen". Mutta pidin itse tilanteen alusta loppuun saakka hyvin hallittuna, Gastro oli lähestulkoon kokoajan jonkin käskyn alla ja lupa ei ollut häseltää. Mikä olisi aiheuttanut sen että kierrosmittari hakkaa kohta punasta. Palkalle kun pääsi niin sai sen kanssa jonkin aikaa purkaa itseään ja sitten rauhotuttiin ja taas vedettiin. Varsin onnistunut vetotreeni. Naurattaa vaan tää "montako ihmistä tarvitaan, että koira saadaan vetämään kelkkaa?"

Kuvat Marinka Lintulaakso

Jäältä mentiin sitten vielä shoppaileen Koiraurheilu:fi:hin. Sieltä tarttu matkaan uusi lukkoketjupanta kun en jaksa etsiä autostani nykystä. =D Ja kasa puruluita. Kaverille hommattiin vähän uusia vetovermeitä. Valoa kun riitti, niin käytiin vielä metsässä kuleksimassa. Ja ei tosiaan pitänyt mennä tottisreeneihin, mutta enpä jaksanut vielä kotiinkaan... Joten kentälle mars. Meillä on tää vuosi kaks vuoroo ihan kivalla kentällä, siis ei mitään ohjattuja treenejä, mutta pääsee tottista tekeen oikeelle kentälle jossa esteet ja kiinteet piilot <<iso plussa! Kenttä oli vielä ihan siedettävässä kunnossakin ja sielä pysty tekeen. Mutta vettä tuli vaakatasossa ja lämpöasteita kolme. Todella helmikuinen ilma. Gastro oli varmasti väsynyt, joten ei tehty oikeen mitään. Piiloa kierrätin kun eipä ole sitäkään tullut vähään aikaan tehtyä ja kovin vaiheessa onkin. Nyt makaa omassa kopassa tommonen ruskee raato. Sitten sitä sikamättöö ja sohva selkään. Aamusta treeneihin. Ei hitto tätä koiraharrastajan elämää...


Loppuun vielä tämmönen huikee filmi. Musatkin kun kauhuleffassa... ;)

Ps. Blogissa on uusi koree ulkoasu...

I believe I can flyyyyyy….

… I believe I can touch the sky! Karseen hyvä treeni! Tää on ihan silkkaa ihqutusta, enkä mieti yhtään että Gastro on ollut viimesen viikon muuten ihan vammanen aasi… Hormonit hyrrää ja nupissa viiraa. Välillä se osaa olla aika v***upää. Revitään tukkaa päästä taas myöhemmin, mutta sillä välin voin hekumoida, että taas otettiin askel edemmäs tottiksessa ja hyvin onnistu.

Mitäs mä pari viikkoo sitten kirjotin hypystä ja noudosta? Teen talven aikana vahvan pohjan noudolle, kapulan pitämiselle ja silleen… pilkon noutoliikkeen osiin… ja hypylle kans pohjat jota voidaan sitten ulkotreenissä jatkaa ja yhdistää sitä kapulaakin sitten joskus. Ja siis, mun PITI malttaa tehdä tää kaikki. Noudossa piti vaan opettaa pito ja oikea luovutusasento eikä ottaa tasamaata kokonaisena liikkeenä vaan treenata liikkeen osia. Eikä VARSINKAAN tuoda sitä kapulaa esteelle! Hyppyhän oli ihan alkeissa vasta ja koira osannut hypätä edes korkeutta ja kolhikin itseään mennen tullen…. Kuinkas sitten eilen kävikää!? Taas treenattiin hyppyä ja jotenkin se kapula vaan ajautu sinne koiran suuhun….. *silmien pyörittelyä*. Niin hienosti se sitten tuli esteen yli kapulan kera ja suoraan eteen istumaan, oikeelle kohtaa ilman mitään mälväilyjäkään. Voi tätä riemua. Ihan täysin kokoliikkeenä ei hyppynoutoa tehty. Gastro jäi istumaan kapula suussa esteen toiselle puolen ja sai siitä käskyn tuoda kapula eteen istuen. Seuraavaksi kun sai sivulta käskyn hypätä ja tuoda kapula, vapautin kun oli hypännyt takaisin kapula suussa. Kauheen vaikeesti selitetty tuo ketjutus. Tehtiin siis kahdenlaisia toistoja. Ja siis ihan varmasti olis tehnyt liikkeen ihan kokeenomaisestikkin, mutta onneksi luottoappari esti mua hölmöilemästä. =D Otetaan sitten enskerralla koko helahoito. Jos joku ei ymmärrä mitä ihmeellistä tässä muka on, niin se että toistojen määrä on jotain niin nihkeetä etten käsitä miten se osaa tuonkaan vertaa. Eihän se äsken vielä osannut tuoda edes sitä kapulaa mulle. Me ollaan kerran viikossa näitä treenattu vain hallissa ja joka kerta tehty uutta ja vaikeempaa. :O

Mulle on aina ollut vaikeeta pilkkoa liikkeitä osiin ja tehdä mitään rakentavia treenisuunnitelmia ja edetä johdonmukaisesti. Tehdä oikeanlaisia toistoja ja lopettaa oikeaan aikaan. Yleensä tulee hinkattua paljon, mutta mikään ei etene. Nyt mä olen oikeesti onnistunut. Ja vielä sen vaikeimman liikkeen kanssa. Gastron kanssa on tajunnut että se todellakin on se treenin laatu eikä määrä. Ja koira kehittyy vaikka sitä ei treenaiskaan, kun osaa pitää sen muhimistauon oikeaan väliin eikä hinkkaa jatkuvasti. Mä olen nyt miettinyt aika tarkkaan millaisia harjoituksia teen ja mahdollistanut koiralle parhaan mahdollisen onnistumisen. Harjoitus ollaan aina lopetettu onnistumiseen, vaikka uutta asiaa opetettaessa niitä toistoja olisi ollut tasan kaksi, jos siis ajatellaan vaikka yhtä treenikierrosta kentällä. Jos kolmas meneekin mönkään, se on jo tapahtunut ja neljännellä korjaavalla toistolla ei enää saavuteta sitä mikä olisi tullut vain kahdella toistolla ilman virhettä. Kerta viikkoon treeni on ollut tosi hyvä, asiat saa vähän kypsyä koirankin korvien välissä.

Tätä kirjoittaessa tulee mietittyä kuinka pahasti sitä voi vielä tämänkin ryssiä. Ja kuinka pieni osa tämäkin kuitenkin on tässä kaikessa. Treenattavaa riittää harrastusjutuissa jo muissa osa-alueissa (purut, jälki) niin paljon että miten sitä yhden dobermannin eliniän aikana saa kaiken aikaseksi…puhumattakaan että välillä saa vääntää ihan arkisissa asioissakin. Joskus enemmänkin. Joku hyppynouto pitäs mennä vasemmalla kädellä kaiken seassa. Mutta jottei tässä ny ihan romahda, niin iloitaan kaikesta mahdollisesta positiivisesta.

Olihan meillä sitten vielä A-este treeni. Esteen virkaa tosin toimitti aksaeste joka on paljon loivempi, pitempi ja kapeempi. Huoh… Joo ei sen kanssa ongelmaa ollut, tehtiin vähän samaa mitä hypynkin kanssa. Gastro vaan KOVASTI tykkää tuosta esteestä ja kerran siitä mentiin kuin lentäen ja vauhtia oli enemmän kun fysiikka kestää ja koira pääty rähmälleen lattialle.

Tänää olis luvassa koirapuistotreffit karvaisen naisen kanssa. ;) Toisin sanoen leonbergin. Lauantaina tarkoitus suunnata Tuusulanjärvelle. Luvassa talvirientoja johon liittyy kickspark, sukset ja dobermanneja. Se onkin sitten oma juttunsa, mutta veikkaan että varusteisiin saattaa kelkan lisäksi liittyä kuonokoppa. Vaikka ei tässä reisien tartte bikinikunnossa ollakkaan. No, saa nähä kuinka kuumaksi homma yltyy. Sunnuntai aamusta suunnataan hallille Vihtiin. Sitten onkin jännät paikat. Onhan se ny ihan kauheeta treenata pitkästä aikaa ku jokkut kattoo.

Muoks* Laitetaan ny viä pari huonoo suttusta playdeitti-kuvaa Luukin puistosta...