Kyllä siitä sittenkin vielä FH-koira tulee!

...ainakin toivossa on hyvä elää? Tänää oli kyllä yksi parhaista jälkireeneistä koskaan! Vieras jälki, noin 700 askelta, kolme esinettä, 4 kulmaa. Ikää oli vajaa pari tuntia. Ei juuri ruokaa, yksittäisiä nameja muutamia. Paalulta lähti ihan kivasti, vähän haki hajua ekoilla askeleilla kunnes tasottu hyvin. Pitkähkö suora, ei moitteita, kunnes tuli kulmaan... Jaaa paukkuen yli. Pyöri ja haki kohtuu kauan. Löysi jäljen lopulta itsenäisesti. En olisi uskonut tuon vaikuttavan koiraan näin, mutta ilmeisesti läskiksi mennyt kulma alkoi koiraa sen verta potuttaan, että nousi vietillisesti. Tästä eteenpäin ajoi jäljen loppuun todella intensiivisesti syvällä nenällä ja painoi meneen liinaa vasten niin että mua sattu käsiin! Ja se jos mikä on paljon Gastrolta. Vietti kun on meillä ongelma ollut - siis sen puute. Se oli kuitenkin ihan uskomaton! Oikeen näki koirasta sen asenteen "Nyt sitten saatana ajetaan sitä jälkee!" Myös esineilmaisut olivat nopeampia ja varmempia. Syksy on mennyt kyllä jäljen osalta kivasti. Taas sitä odottaa milloin tämäkin ilo loppuu. Jos kuitenkin homma jatkuu niinkun tähän asti ja kehitystä vielä tapahtuu entisestään, niin minähän alan tykkäämään jäljestä Gastron kanssa. :) Ei vaan... aina mä peltojäljestä tykkään, mutta nyt aletaan oleen siinä mallissa, että siitä alkaa oikeasti nauttimaan kun koira osaa, saa tehdä pitkiä jälkiä ja kokoajan haastavempia.

Toinen päivän onnistuminen oli lainakoira Ako. Ako on vielä aika alkutekijöissä ja tämä oli meidän toinen jälki. Kauheen kivasti sujuu. Motivaatio jäljelle on hyvä eikä koira sählää turhia. Tyhjätkin askeleet tarkisti hienosti. Kävelytielle tuijottamaan jääneet pojat saivat vähän keskittymisen herpaantumaan. Esineitä vaan opettelemaan, lisää pituutta ja lisää tyhjiä. Tässä vielä videoo Aapon jäljestä. :)

Kärpänen

"Kärpänen is bäk" totesi ystäväni kun kerroin, että en yöllä nukkunut kun tuli mietittyä treenejä ja uutta suunnitelmaa. Siis mikä kärpänen? Jaa niin reenikärpänen? No joo, siinä vaiheessa kun mulla menee yöunet voinee ehkä todeta, että me ollaan back in business.

Ajattelin etten ottaisi edes mitään hallivuoroa täksi talveksi. Toisin kävi. Nyt olisi tiedossa jo kaksi vuoroa. Tottiksessa tullaan nyt kiinnittämään huomioo siihen tunnetilaan, mitä ollaan menossa tekemään eli ensisijaisesti kentälle tulo ja treenin alotus on se mikä nyt hiertää. Jos mietin nuorta Gastroa niin sehän oli semmonen että oli kentälle mennessä jo tarjoomassa perusasentoa ja seuraamista. Se ei miellyttämisen haluinen koira ole, mutta jos johkin kiinnitin pentuna huomiota niin oli koiran oman aktiivisuuden vahvistaminen ja sen halu tehdä mun kanssa. Niihin asioihin huomion kiinnittäminen on jotenkin unohtunut.

Sain pari ihan hyvää huomioo omassa reenissä. Kun haukutan koiraa, oon tekemässä siitä hyvää vauhtia reaktiivista. Hetsaan, prässään ja lietson sitä itse jotta se pääsee viettiin. Tiedän virheeni, mutta jotenkin se on tullut sitä kautta kun Gastro on ollut huonossa tilassa ja härvännyt kaikkea muuta, niin olen itse sitä auttanut. Vaikka mun pitäisi olla passiivinen. Toinen huomio liittyi siihen, että jos koira vilkuilee esim siinä kentälle tulossa, niin sen sijaan että pakottaisin sitä vierelläni, niin lähdenkin "alta pois". Tuli myös mieleen tuona unettomana yönä, että koska olen oikeesti palkannut koiran kentälle tulosta ja siitä että se teki sen hyvin. Tai että olen saanut sen siitä paskatilasta aktiiviseksi. Eikö se pitäisi heti vahvistaa kunnolla? Eheiiii.... kun sillon vasta lähetään tekemään kunnolla ja hiihdetään vähintään koko kaavio. (sarkasmia) Vai pitäskö sittenkin vahvistaa sitä kentälle tuloo. Joo, kyllä mä ajattelin antaa koiralleni pallon kentälle tulon jälkeen ekan kerran sitten vuoteen. :D

Mulla olis nyt ihan suunnitelma mitä ensikerralla teen kun pääsen taas kimppareeneihin.

Sitten olis pari muutakin projektia. Ne tosin jää vähän vähemmälle huomiolle kun talvi koittaa. Mutta toivottavasti heti keväällä taas reenataan lisää. Oma talous ei ole saanut lisäystä, mutta pellolla ohjattavat kyllä. Jokunen jälki on tullut ajettua kaverin malinoisilla. Tosi mielenkiintoista tutustua enemmän maliin ja saada ohjata sitä. Oppii ehkä itsekkin jotain ja onhan mulla ollut suunnitteilla että josko sitä malia kokeilisi seuraavaksi. Siis sitten joskus kun on edes se koiranpaikka auki. Ei mikään helppo koira treenata, pehmeä ja hermoissa toivomisen varaa, mutta laittaapahan miettimään miten semmosta koiraa kouluttaisi. Toinen ohjattava olis 2-vuotias dobermanni. Omistajalla ei kovin paljon sydän jäljelle syki, mutta koira olisi potentiaalinen. Viime vuonna kun näytti siltä että Gastrosta ei FH-koiraa tule, niin tuumasin, että mää vielä ton toisen ruskuaisen ittelleni koiraksi pellolle varastan. Nyt kun asutaan paljon lähempänä, voisi se olla ihan mahdollistakin. Siinähän se samalla menee kun Gastronkin treenaa.

Jälkee & Todee

Siinä sitä nyt olis. Filmiä parilta jäljeltä lokakuun puolelta. Ihan kivasti menee. Vietti on kestänyt ja ohjaaja on ollut tyytyväinen. Harhoja on muutaman kerran reenattu ja niiden osalta on sujunut kohtuu hyvin. Ollaan reenattu nyt kaikenlaista kaarretta ja käppyrää kun huomasin että kaari oli Gastrolle vaikea. Kai se on tottunut että joko se jälki menee suoraan tai kääntyy kulmana. Tai eikai se varsinaisesti vaikea ollut, mutta huomasi ettei koira keskittynyt, että missä se jälki oikeesti menee. Katsotaan mitä on reenit tuottanut seuraavaan jälkikertaan. Metsäjäljellä tai esineruutureeniä ei ollakkaan nyt tehty. Keskitytty peltoon ja tottikseen.

Tottiksessa on paljon mietintää aiheuttanut koiran tila ja ongelmat siinä tietyssä tilanteessa. Hankala asia reenata kun asiaa en esim yksin pysty reenaamaan. Tarvitsen ongelman esille saamiseen oikean kentän, ihmisiä, autossa haukkuvia koiria jne. Koko setin mikä liittyy siihen että koira voisi ajatella pääsevänsä puruihin. Ja ongelma ei todellakaan ole se etteikö koiralle kerrottaisi mitä mennään reenaan tai etteikö mulla olisi omia rutiineja eri osa-alueisiin. Sekin asia on vaan puhtaasti hallintakysymys. Gastro on sitä mieltä, että vaikka sille kertoisi että mennään tekeen tottista niin se silti luulee voivansa päättää mitä mennään tekemään. Käytännössä ongelma näkyy siinä että koira menettää aktiivisuuden mua kohtaan. Ei sillä kiehu ja keitä, ennemminkin päin vastoin. Sillä vetää ihan hirveeseen jumiin korvien välissä ja mun on todella vaikeeta saada sitä tekemään hyvällä vireellä korrektia tottista. Nyt mulla on kuitenkin idea miten lähden sitä asiaa uudestaan rakentaan. Ei se mikään uusi asia ole, mutta erilailla tehty. Toivonmukaan pääsisin sieltä harmaalta alueelta paljon johdonmukaisempaan ohjaamiseen.

Gastro kiertää

Pakko ihan laittaa omaan postaukseensa kesältä todistusaineistoa että Gastro osaa kiertää piilot! :D Ei meinaan olis heti uskonut. Olen mä sitä tääläkin tuskaillut miten vaikeaa on näinkin yksinkertainen asia. No tässä se nyt tulee....



 

Videoo

Keskiviikkona oltiin taas IPO-Klubin kentällä todee veivaamassa. Ampumista otettiin Gastrolle paikallaolossa. Eipä se siihen reagoinut. Vähän alkoi piipittää mutta se ny saattaa piipata muutenkin, riippuen tunnetilasta. Kävin palkkaamassa ruualla ja jätin uudestaan. Laitoin patukan takapalkaksi. Oli hiljaa, itseasiassa oikein hyvä. Sitten vähän seuraamista, jääviä sun muuta joista myös videoo. Tehtiin me myös pari eteenmenoo. Vein palkan koiran nähden. Se tuskin olisi onnistunut muuten koska vieras kenttä. Tai siis ei olla koskaan tuola tehty ko. liikettä. Eli eteenmenoa tarttis ottaa monella eri kentällä.

Jäljelläkin käytiin tänää metsässä. No joo.... Jäljen päässä oli ihminen, jonka Gastro haistoi jäljen puolesta välistä ja homma meni hauksi. Siitä nyt ei paljon jäänyt kerrottavaa. Ajettiin sama jälki uusiksi, ainakin yritettiin, mutta koira oli aika kuutamolla eikä se juuri töitä tehnyt. Tehtiin sitten vielä korjaava lyhyt jälki jossa yksi keppi ja tyyny jäljen päässä. Jotta saatiin elukka töihin niin ennen lähetystä haukutettiin, seurautettiin ja vähä haettiin painetta. Kyllä se sitten ajoikin paremmin kun oli jotain mitä sinne jälkeen purkaa. Nyt tarttis vähän funtsia miten treenata. Ohan tässä kaikenlaista ajatusta. Esineruutu takkuaa. Johan sitä on toista viikkoa reenattu. ;) Tarttis osata jo. Mielellään jo eilen.

Kevät tuli...

... ja kesäkin meni. Kirjoittamatta. Ei postauksen postausta. Nyt on kohta talvi. No mitä tapahtu? Vähän kaikenlaista. Kevät ja alkukesä treenattiin pakkomielteisesti. Koira alkoi olla väsynyt ja lepopäivinä ohjaajaa jopa ahdisti se reenaamattomuus. Sitten tuli liikaa epäonnistumista ja ohjaaja koki tippuvansa aika korkeelta - oltiinhan me reenattu niin kovin. Se musersi. Treeniburnout. Mikään tämän vuoden tavoitteista ei ole toteutunut, mutta kesäkuun alun jälkeen ei olla reeneissä käyty. Puruja ei kertaakaan, tottista ollaan nyt taas alettu tekeen. Pellolla kävin muutaman hassun kerran kuluvien kuukausien aikana.

Koiran aktivoimiseksi ettei se kiipeisi ihan seinille silkkaa toimettomuuttaan, päätin tutustua metsäjälkeen ja esineruutuun. Yllättävän hyvin Gastro toimii metsässä ja tottakai syntyi ajatus kokeesta. Harmi kun ei tuota esineruutua ole tullut opetettua ollenkaan aiemmin.

Niin ja viimesimmän postauksen jälkeen olen ehtinyt muuttaa kaksikin kertaa. Espoosta Kirkkonummelle ja tätä nykyä ollaan takaisin Pirkanmaalla, Nokialla tarkemmin. Meikä menee pääsykokeisiin parin viikon päästä. Katsotaan tuleeko musta opiskelija.


No nyt pääsee hyödyntään tuota Pirkkahallin kenttääkin enemmän. Jokusen vuoden on sinne ollut vuoro mutta harvemmin sielä on tullut käytyä.

Ja sitä jälkee. Tää on meidän kolmas kerta metsässä.

Kevät tulee!

Mjooooo.... Pitkästä aikaa jotain päivitystä. Tää blogin kirjottamisen into on nähtävästi vähän kausiluontosta näin talvikaudella, mutta ehkä tää taas tästä kun alkaa reenejä olla enemmän. Purut on vielä hallissa kerta viikkoon tämän kuun loppuun. Samoin kaksi tottisvuoroo. Tänää tehtiin vuoden eka jälki. Oli aika bueno! Alusta oli kuollut ja märkä kesanto. Aika paljon ruokaa eikä se kovin pitkä ollut. Tommonen muistinpalautus pellolle. Koira tiesi selkeesti jo autolla mitä mennään tekemään. Haki jälkeä jo kun pellolle mentiin. Patosi hyvin lähtöön. Keskittyi ja työskenteli kohtuu innokkaasti. Päästään varmaan aika lailla jatkaan siitä mihin syksyllä jäätiin. Odotukset tämän kauden suhteen on että jälki lähtisi kulkeen vähän paremmin kun viime kautena. Eritoten se viettikestävyys. FH-koe kovasti houkuttas, mutta ei sinne mennä pelkästään ohjaajan innolla.

Puruissa ollaan hinkattu sitä meille hankalaa asiaa, eli jälkivartioinnista hallintaan lähtöä. Alkaa homma sujumaan. Sitä mietin ja pohdin ja kelasin ja väänsin ja käänsin... Sitten suunnittelin itse treenin ja hittovie se tuottaa hedelmää. Seurauttamista moken eteen, pois, eteen, pois, eteen... Rutiinia siihen hallintaan lähtöön ja sitten oleellista oli että hyvästä tekemisestä palkkasinkin koiran itse tyynyllä. Odottaa jo sitä palkkaa multa eikä höntyile takas ukolle. Niin, sehän siis kokeessa karkasi tuossa tilanteessa takas veskarille. No mutta jottei nyt liikaa hallintaa kehuta, niin muuten siinä sitten onkin tekemistä. Seuraaminen on ihan jotain muuta kun paketissa. Miten se ny onkin noin levällään... Kaikenlaista tässä on kokeiltu ja ne kokeilut on tuottanut vähän sitä sun tätä. Hyvää ja huonoa. Tota hallittua ja koottua seuraamista taidan ottaa apparin kanssa enskerralla tottisvuorolla. Appari pitää tyynyä, häiritsee koiraa ja hyvästä suorittamisesta kiinni. "Tyttöpurut" on ihan oiva keksintö. Kaikenlaista muuta pientä olis myös. Paossa kohdisti jostain syystä vähän liian taakse ja piilolla duunaa ylimäärästä. Mutta ne ny on mitä on eikä aiheuta sen kummempaa huolta.

Ilmotin Gastron ZTP-testiin joka olisi heinäkuussa. Kärkytään myös paikkaa kuun lopulla olevaan luonnetestiin. Toivottavasti saadaan paikka! Ensimmäinen leirikin lähestyy! Nimittäin kevään maalimiesleiri. :)

Tottis menee kai ihan jees. Vähän semmosta ailahtelevaa. Välillä hyvä reeni, välillä huonompi. Se eteenmeno on kyllä........ristus.. -_- Missä on mun koiran aivot? Se kävi tänää hallissa HYPPÄÄMÄSSÄ ESTEEN eteenmenon yhteydessä. Kahdesti. Liikkeestä seisominen on nyt tullut opittua, se kun tosiaan vähän on jäänyt agendasta kun ei sitä ykkösessä ole. Enivei, ollaan sitä nyt treenattu ja alkaa sujuun. Toki liike vaatii vielä paljon vahvistusta ja varmuutta. Paikallamakuuta ollaan hienosäädetty. Ei sillä että se sieltä nousisi, mutta kaikenlainen haistelu, ryömiminen, lonkka-asento whatever nyt pois. Eli korrekti maassa olo tarkkaavaisena. Tyyny takapalkkana jonne vapautus voi tulla ihan koska tahansa. Aika lyhyttä aikaa on nyt tehty ja pidennetään sitä sitten. Hyvin on sujunut tähän asti.

Maanantaina Gastro täytti kolme ja sen kunniaksi vähän treenikoostetta videona. :) Jälkee, tottista ja puruja.