Canicrossia ja valmistautumista talven vetoihin

Gastron kanssa ollaan aloteltu juoksulenkit. Vauhtia on sen verta ettei meinaa emäntä perässä pysyä. Myös kunto on kuskilla ihan karmea! Koirajuoksu eli canicross on Suomen Valjakkourheilijoiden liiton alainen kesälaji, jossa koira ja ohjaaja juoksevat yhdessä kelloa vastaan. VUL on yksi Suomen liikunnan ja Urheilun (SLU) urheiluliitoista, jonka kilpailut kuuluvat ADT:n dopingvalvonnan piiriin. Lisätietoa liiton sivuilta.

Käskyjä ei olla treenattu minkäänlaisia, mutta niitä olisi tässä nyt tarkoitus opetella niin sujuisi ensitalven kickspark lenkit myös mukavammin...turvallisemmin. Hyödyllisiä käskyjä on itse vetokäsky ja suuntakäskyt (oikea, vasen) ja se tärkein eli SEIS-käsky. Kaikki vedätys, myös juokseminen, tehdään meillä siis heti kunnollisilla välineillä ja treenus tähtää siihen, että jatkossa mennään kovaa, ei haistella puskia ja touhu on turvallista niin itselle kuin koirallekkin ja tietysti ympäristölle. Tähtäimessä olisi joskus canicross ja koirakelkkailukisat, mutta toistaseksi vetohommat on vain yksi liikuntamuoto ja sunnuntaipuuhailua. Kisoissa olisi kyllä kiva käydä ihan huvikseen, ei niinkään mitaleita hakemassa. Tavotteita on sitten muissa lajeissa. Mutta mistä sitä tietää, miten paljon tässä intoudutaan. ;)

Kuva dogsportmag.eu

Välineistä lyhyesti: Koira on kytkettynä ohjaajaan joustavalla vetonarulla, joka on korkeintaan 2,5 m pitkä. Vetonarun päässä ei saa olla metallikoukkuja tai renkaita. Vetonaru kiinnitetään ohjaajan vetovyöhön, jonka on selkäpuolelta oltava ainakin 7 cm levyinen. Vyössä on oltava avoin koukku tai paniikkilukko nopeaa irrottamista varten. Tämä siis suoraan kilpailusäännöistä, jokainen sitten harrastelee tietysti millaisilla välineillä tykkää. Joustava liina on tietysti ehdoton. Jousto-osa vaimentaa nykäisyjä vedossa. Vetovöitä on monenlaisia. Itselläni on ManMatin kilpavetovyö, jossa liina kiinnitetään metallikoukkuun. Vyössä on remmit jotka tulevat takaosasta lonkkien ympäri nivusten kautta. Veto kohdistuu alas lantion alueelle eikä rasita selkärankaa. Joustoliinana juoksussa on ManMatin vetonaru, pituus 1,5m, venytettynä 2m. Hiihdossa tai kelkkailussa käytetään kuitenkin pidempää.

ManMat Ski Belt Race FIN - kilpavetovyö

ManMat Ski Line FIN - vetonaru yhdelle koiralle

Valjaat: Gastrolla on vetovaljaina, joita käytetään myös juoksussa, Zero DC Faster- valjas. Kehitetty erityisesti syvärintaisille koirille. Valjaat eivät valahda kainaloon. Muita hyviä vetovaljaita saa esim. Non-Stopilta ja ManMatilta. Moni tekee myös x-back mallisia valjaita eli husky-valjaita mittatilauksesta. On ehdottoman tärkeää, että valjas on oikean kokoinen ja istuva. Sen tulee sopia koiralle kun sukka päähän. Epäsopivilla valjailla vain vedättää koiransa jumiin. Valjaat kannattaa sovittaa ennen ostoa ja jos ei ole varma istuvuudesta, kannattaa pyytää kokeneempaa sovitukseen. Yleensä ihmisillä näkee aivan liian isoja valjaita. Valjas valahtaa kaulalta, aiheuttaa painetta väärälle alueelle, vierähtää kainaloon tai vetopiste on liian takana... kaikki nämä ovat haitaksi koiran terveydelle. Valjaiden sopivuuden kannalta tärkein on kaula-aukko. Kaula-aukko ei saa olla niin iso, että se pääsee venymään taaksepäin lapojen päälle haittaamaan koiran liikuntaa. Toisaalta kaula-aukko ei saa olla liian pienikään, jolloin se 'kuristaa' koiraa. Kaula-aukko on oikean kokoinen silloin, kun se valjas venytettynä pieneen vetoon, asettuu yläreunasta niska- ja säkänikamien liitoskohdan tienoille niin ettei lapaluiden etureuna ole valjashihnan alla ja kun koiran vetäessä kaula-aukon alareuna on rintalastan yläpään kohdalla.

Gastro ja vetovaljaat

Vetolenkeillä käytän kahvapantaa, josta kahva venyy muutaman kymmenen senttiä ulos. Pannasta on helppo ottaa koira sivulle jos esim tulee jokin hankala ohitus. Koiran hallinta kun on vähän hankalaa vetovaljaissa jossa liina kiinnittyy kovin taakse.

Kahvapanta

Vetolenkkeihin kuuluu aina lämmittely ja jäähdyttely. Edes juoksemaan ei lähdetä ennenkuin on lämmitelty ripeesti kävellen. Myös hädät hoidetaan pois ennen vetolenkkiä. Sama homma vetolenkin lopuksi, kävelyä lenkin päätteeksi. Talvisin viskaan koiralle manttelin lopuksi päälle. BOT-loimi toimii myös loistavasti. Lihashuoltoa ei pidä unohtaa, tämä kaikki ehkäisee jumeja ja muita vammoja. Gastroa myös hierotaan säännöllisesti. Juoksemassa käydään vain pehmeimmillä alustoilla, ei asfaltilla. Kova lenkkialusta ei ole hyväksi anturoille ja nivelille.

Canicross lenkit kannattaa aloittaa maltilla. Vaikka koira olisikin hyväkuntoinen ja vaikka kyseessä ei ole sen kummempi juttu kun perässä juoksevan ihmisen vetäminen, niin veto on kuitenkin erityyppistä liikuntaa kun esim vapaana juokseminen. Se tuntuu kyllä jälkeenpäin koiran lihaksissa jos heti juostaan 10km, ihmisestä puhumattakaan. Ainakin Gastro riuhtoo menemään täysiä ja sitä joutuu jarruttaan välillä omalla painolla, joten lihasten työ koiralla on ihan todellista. Terve kipu on vain merkki siitä että lihas on saanut töitä, mutta kohtuus kaikessa, myös koiralla. Sitten kun lähetään vedättään ihan suksilla, kelkalla tai pyörällä on maltti entistä tärkeempää. Talven ekoilla vetolenkeillä ei ole tarkoitus rikkoa koiraa, eikä tietenkään myöhemminkään. Pakkasraja on talvisin meillä 10-15 astetta. Dobermann on rotuna vähän sellainen, että juoksee itsensä varmasti piippuun jos antaa juosta. Eli ei kannata vedättää periaatteella "mennään niin kauan kuin koira väsyy", koska vaikka väsy tulisi niin pää vie niin pitkään ettei jalat enää kanna.

Kaikki koirat eivät halua vetää luonnostaan ja vaikka haluaisivatkin, niin voi tehdä vetoharjoituksia jossa koira palkataan vetämisestä. Varsinkin jos on tarkoitus kisata kannattaa koira opettaa vetämään oikein, kovaa ja tasasesti, sekä kieltää kaikki puskien nuuskimiset. Harjoituksia voi esimerkiksi tehdä niin, että apuohjaaja hetsaa koiraa jollain mieleisellä lelulla ja juoksee jonkin matkan päähän koirasta poispäin. Ohjaaja antaa koiralle vetokäskyn ja koira saa vetää apparin luokse ja saa palkan. Samaa toki voi tehdä yksin viemällä vetopalkan itse jonkin matkan päähän niin että koira tietää tai näkee palkan. Koirat ehdollistuvat hyvin käskyihin ja välineisiin ja yleensä myös pitävät vetämisestä, joten kovin montaa harjoitusta tuskin tarvii että koira ymmärtää mistä on kyse. Se pysähtyminen voikin olla sitten toinen juttu. =)

Talven menopeli: Kickspark max - alumiini

Kesä on täällä!

Huomasin, että on takapihan nurmikko alkanut vihertää ihan kunnolla ja pensaisiinkin on tullut lehtiä. Piti ihan räpsästä muutama kuva Gastrosta kun oli niin kesäistä. =)

Lenkki kevätauringossa

Muutama kännykkäkuva tämän päivän lenkistä. Ilma oli loistava. Kohta vaihtuu lenkkimaisemat. Toivottavasti Espoosta löytyy myös korpea. =)

"100 pisteen tottelevaisuus"

Viime lauantaina piipahdettiin Raisiossa tottelevaisuusseminaarissa ala Juha Korri. Korrin pariskunta on tuttu Tämä on Valmennuksesta. <--Klik. Semma alkoi parin tunnin teoriaosuudella, jossa käytiin läpi tiivistettynä koiran tunnetilaa, pentujuttuja ja pk-tottiksen liikkeiden opetus sekä kisavalmiin koiran kehitys. Tämän jälkeen pidettiin lounastauko ja siirryttiin kentälle. Me oltiin saatu peruutuskoirakkopaikka.

Kun sain mikrofonin käteen kertoakseni koirastani ja mihin asiaan toivoisin apua, niin jalat rupesi tutisemaan, ääni värisi ja kylmä hiki nousi. Jännitti niin hitosti. Kerroin omistavani 1-vuotiaan dobermann uroksen ja apua tarvitaan seuraamisessa. Kokemattomalle ohjaajalle on ollut haastavaa opettaa seuraamisen tekniikkaa pallolla kun namit ei tällä koiralle käy, ei ole kovin ahne. Lisäksi sanoin koiran olevan vilkas ja hieman häiriöherkkä, enkä ole varma meidän koulutuksen tasosta, tarkoittaen sitä että kuinka paljon voin koiralta jo vaatia vaatimatta liikaa, mutta antamatta liikaa löysää.

Suurin ongelma meillä tällä hetkellä on se, että kuinka päästä eteneen eteenpäin. Koira osaa perusasennon ja käyttää takapäätä ihan kivasti ja osaa seurata korrektisti pari askelta. mutta kun yrittää pidentää suoraa matkaa, niin koira jätättää taakse ja alkaa vähän saalisväijymään palkkaa ja seuraamisen paikka on jotain mitä ei pitäisi.

Videolla tässä vain treenin aloitus, lopussa tosin olisi näkynyt entistä enemmän sitä väijymistä ja seuruupaikan murentumista, positiivista tosin oli se että koira lähti seuraamaan intensiivisesti harjoituksessa kun sai palkan liikkeestä aina. Koko video on aika pitkä jossa treenattiin samaa asiaa. Tässä kuitenkin oleellinen treenistä ja lopuksi vielä yhteenveto ja treenin purkaminen.

Kuvia seminaarista ©Julia Virmaa

Pihatottista

Ohjelmassa oli seuraamisen opettelua. Istumista ja persiin kääntämistä.

Seuraamisjutskaa...

Tässä on nyt heti alkuun kehuttava meidän uutta palkkaa! On ollut käytössä viikon pari. Kyllä toimii ja koira tykkää! Nimittäin Fun Ball eli "lussupallo". :D On varmasti yllättävän kestävä. Sitä on purtu ja revitty jo vaikka kuinka, mutta pehmeydestään huolimatta ei minkäänlaista vauriota. Myös geelipalloksi tätä on kutsuttu.

Seuraamisen opettelu kulkee sillä mallilla, että palkka on sijoitettu vasempaan rintataskuun näkyville. Aluksi oli kainalossa, mutta koin sen hankalaksi koska seuraamisen paikka oli kokoajan kauheen takana. Huono se oli siksikin, että koira on iso ja minä kohtuu lyhyt, joten koiralla oli kuono lähes kainalossa asti, kiinni pallossa selän takana.

Palkka!

Perusasento ja siinä pyöriminen tai yksi askel onnistuu ilman näkyvää palkkaa tai apuja. Gastrolle on opetettu perusasento ja kontakti heti suoraan ohjaajaan, ei namiin tai käsiapuihin Eikä ole namilla imutettu liikkeessä, paria kertaa pentuna lukuunottamatta. Eli ei oikein löydy mitään lihasmuistia tuosta seuraamisesta, lähinnä sen paikasta. Pitäisi siis päästä liikkumaan muutakin kuin yksi askel, mutta koira ei vielä tiedä mitä sen kuuluisi tehdä. Perusasennossa kontakti on kyllä hyvä ja peppukin tulee kivasti mukana.

Yksin tää on ollut vähän tämmöstä nuoralla kävelyä ja kokeilua, mutta hyvin meillä on mennyt vaikka ei ole ohjattuja treenejä talvella ollutkaan. Usko on nyt vahva päästä eteenpäin, vaikka välillä turhauttaa ja ei tunnu siltä.. Me ollaan tää kaikki vähäkin tehty aika vähällä treenillä ja tosi pienessä ajassa. Nyt harmittaa kun ei alettu treenaan "oikeesti" jo viime kesänä/syksynä.

Pellolle jälkeä tallomaan olisi jo kova hinku ja tuskin maltan odottaa lumien sulamista ja purutreenien alottamista. Muutto kolkuttelee, toivottavasti päästään jonnekkin piiskattavaksi sitten. =)

Seuraa

Top-Matic magneettipallo (pehmeä)

Meidän seuraava hankinta on magneettipallo.
Semmonen olisi niin kätevä. Narupallo jonka voi
laittaa mihin vaan vaatteissa.
Lisää magneettipallosta

Meidän blogi

Blogi perustettu! Päätähtenä seikkailee 1-vuotias dobermann uros ja ohjaaja, joka hoopoilee milloin mitäkin juttua treenailusta ja elämästä dobermannin kera.