Born To Be Beast

Kesäloma alkaa olla puolessa välissä. Piti kovasti käyttää aika uusien juttujen treenaamiseen, mutta toisin on vähän käynyt. Viime viikolla käytiin moikkaamassa vanhoja kavereita Tampereen suunnalla ja mökillä käytiin myös. Jokunen jälkikin ollaan tässä nyt ajettu.

Muutama kuva maalta...

Jälki on sujunut ihan tyydyttävästi, mutta nyt pari viimestä jälkeä on ollut semmosia itkusuorituksia että voi luoja. Ongelmana linnut joita jälkinamit houkutteevat ja elämäni ensimmäisen kerran jätin jäljen ajon kesken ja koira autoon. Syystä että menee kaikki ihan läskiksi kun Gastro näkee linnun. Syömisen kanssa on aina enemmän ja vähemmän ongelmaa, samoin tiiviin nenän. Lelupalkan käyttö myös muhii mielessä, mutta se on vielä ajatuksen tasolla enkä ole varma miten sitä käytännössä hyödyntäisin, mutta katsotaan nyt.

Kuvat ovat aiemmalta kerralta pellolla. Tällä erää aivan liian pitkä rehu, joka ei ainakaan edistä sitä syvällä nenällä ajoa.

Tottiksesta pidetään nyt tauko jo osatuista asioista. Koira alkaa olla varmaan vähän kypsä kun monta kuukautta treenattu ja hinkutettu todella paljon. Viimeset pari treeniä koira on ollut ihan kuutamolla, ihme perseilyä eikä yhtään oma itsensä. Tauko siis. Olis niin paljon muutakin treenimistä niin nyt otetaan piilonkiertoja, esteitä ja noutoja. Niin ja tietty purut kaks kertaa viikossa, kun ne nyt vihdoin ollaan säännöllisesti aloitettu. Seuraaminen varsinkin on ihan pannassa pari viikkoa.

Gastron kanssa ollaan aloteltu juoksulenkit. Vauhtia on sen verta ettei meinaa emäntä perässä pysyä. Myös kunto on kuskilla ihan karmea! Koirajuoksu eli canicross on Suomen Valjakkourheilijoiden liiton alainen kesälaji, jossa koira ja ohjaaja juoksevat yhdessä kelloa vastaan. VUL on yksi Suomen liikunnan ja Urheilun (SLU) urheiluliitoista, jonka kilpailut kuuluvat ADT:n dopingvalvonnan piiriin. Lisätietoa liiton sivuilta.

Käskyjä ei olla treenattu minkäänlaisia, mutta niitä olisi tässä nyt tarkoitus opetella niin sujuisi ensitalven kickspark lenkit myös mukavammin...turvallisemmin. Hyödyllisiä käskyjä on itse vetokäsky ja suuntakäskyt (oikea, vasen) ja se tärkein eli SEIS-käsky. Kaikki vedätys, myös juokseminen, tehdään meillä siis heti kunnollisilla välineillä ja treenus tähtää siihen, että jatkossa mennään kovaa, ei haistella puskia ja touhu on turvallista niin itselle kuin koirallekkin ja tietysti ympäristölle. Tähtäimessä olisi joskus canicross ja koirakelkkailukisat, mutta toistaseksi vetohommat on vain yksi liikuntamuoto ja sunnuntaipuuhailua. Kisoissa olisi kyllä kiva käydä ihan huvikseen, ei niinkään mitaleita hakemassa. Tavotteita on sitten muissa lajeissa. Mutta mistä sitä tietää, miten paljon tässä intoudutaan. ;)

Kuva dogsportmag.eu

Välineistä lyhyesti: Koira on kytkettynä ohjaajaan joustavalla vetonarulla, joka on korkeintaan 2,5 m pitkä. Vetonarun päässä ei saa olla metallikoukkuja tai renkaita. Vetonaru kiinnitetään ohjaajan vetovyöhön, jonka on selkäpuolelta oltava ainakin 7 cm levyinen. Vyössä on oltava avoin koukku tai paniikkilukko nopeaa irrottamista varten. Tämä siis suoraan kilpailusäännöistä, jokainen sitten harrastelee tietysti millaisilla välineillä tykkää. Joustava liina on tietysti ehdoton. Jousto-osa vaimentaa nykäisyjä vedossa. Vetovöitä on monenlaisia. Itselläni on ManMatin kilpavetovyö, jossa liina kiinnitetään metallikoukkuun. Vyössä on remmit jotka tulevat takaosasta lonkkien ympäri nivusten kautta. Veto kohdistuu alas lantion alueelle eikä rasita selkärankaa. Joustoliinana juoksussa on ManMatin vetonaru, pituus 1,5m, venytettynä 2m. Hiihdossa tai kelkkailussa käytetään kuitenkin pidempää.

ManMat Ski Belt Race FIN - kilpavetovyö

ManMat Ski Line FIN - vetonaru yhdelle koiralle

Valjaat: Gastrolla on vetovaljaina, joita käytetään myös juoksussa, Zero DC Faster- valjas. Kehitetty erityisesti syvärintaisille koirille. Valjaat eivät valahda kainaloon. Muita hyviä vetovaljaita saa esim. Non-Stopilta ja ManMatilta. Moni tekee myös x-back mallisia valjaita eli husky-valjaita mittatilauksesta. On ehdottoman tärkeää, että valjas on oikean kokoinen ja istuva. Sen tulee sopia koiralle kun sukka päähän. Epäsopivilla valjailla vain vedättää koiransa jumiin. Valjaat kannattaa sovittaa ennen ostoa ja jos ei ole varma istuvuudesta, kannattaa pyytää kokeneempaa sovitukseen. Yleensä ihmisillä näkee aivan liian isoja valjaita. Valjas valahtaa kaulalta, aiheuttaa painetta väärälle alueelle, vierähtää kainaloon tai vetopiste on liian takana... kaikki nämä ovat haitaksi koiran terveydelle. Valjaiden sopivuuden kannalta tärkein on kaula-aukko. Kaula-aukko ei saa olla niin iso, että se pääsee venymään taaksepäin lapojen päälle haittaamaan koiran liikuntaa. Toisaalta kaula-aukko ei saa olla liian pienikään, jolloin se 'kuristaa' koiraa. Kaula-aukko on oikean kokoinen silloin, kun se valjas venytettynä pieneen vetoon, asettuu yläreunasta niska- ja säkänikamien liitoskohdan tienoille niin ettei lapaluiden etureuna ole valjashihnan alla ja kun koiran vetäessä kaula-aukon alareuna on rintalastan yläpään kohdalla.

Gastro ja vetovaljaat

Vetolenkeillä käytän kahvapantaa, josta kahva venyy muutaman kymmenen senttiä ulos. Pannasta on helppo ottaa koira sivulle jos esim tulee jokin hankala ohitus. Koiran hallinta kun on vähän hankalaa vetovaljaissa jossa liina kiinnittyy kovin taakse.

Kahvapanta

Vetolenkkeihin kuuluu aina lämmittely ja jäähdyttely. Edes juoksemaan ei lähdetä ennenkuin on lämmitelty ripeesti kävellen. Myös hädät hoidetaan pois ennen vetolenkkiä. Sama homma vetolenkin lopuksi, kävelyä lenkin päätteeksi. Talvisin viskaan koiralle manttelin lopuksi päälle. BOT-loimi toimii myös loistavasti. Lihashuoltoa ei pidä unohtaa, tämä kaikki ehkäisee jumeja ja muita vammoja. Gastroa myös hierotaan säännöllisesti. Juoksemassa käydään vain pehmeimmillä alustoilla, ei asfaltilla. Kova lenkkialusta ei ole hyväksi anturoille ja nivelille.

Canicross lenkit kannattaa aloittaa maltilla. Vaikka koira olisikin hyväkuntoinen ja vaikka kyseessä ei ole sen kummempi juttu kun perässä juoksevan ihmisen vetäminen, niin veto on kuitenkin erityyppistä liikuntaa kun esim vapaana juokseminen. Se tuntuu kyllä jälkeenpäin koiran lihaksissa jos heti juostaan 10km, ihmisestä puhumattakaan. Ainakin Gastro riuhtoo menemään täysiä ja sitä joutuu jarruttaan välillä omalla painolla, joten lihasten työ koiralla on ihan todellista. Terve kipu on vain merkki siitä että lihas on saanut töitä, mutta kohtuus kaikessa, myös koiralla. Sitten kun lähetään vedättään ihan suksilla, kelkalla tai pyörällä on maltti entistä tärkeempää. Talven ekoilla vetolenkeillä ei ole tarkoitus rikkoa koiraa, eikä tietenkään myöhemminkään. Pakkasraja on talvisin meillä 10-15 astetta. Dobermann on rotuna vähän sellainen, että juoksee itsensä varmasti piippuun jos antaa juosta. Eli ei kannata vedättää periaatteella "mennään niin kauan kuin koira väsyy", koska vaikka väsy tulisi niin pää vie niin pitkään ettei jalat enää kanna.

Kaikki koirat eivät halua vetää luonnostaan ja vaikka haluaisivatkin, niin voi tehdä vetoharjoituksia jossa koira palkataan vetämisestä. Varsinkin jos on tarkoitus kisata kannattaa koira opettaa vetämään oikein, kovaa ja tasasesti, sekä kieltää kaikki puskien nuuskimiset. Harjoituksia voi esimerkiksi tehdä niin, että apuohjaaja hetsaa koiraa jollain mieleisellä lelulla ja juoksee jonkin matkan päähän koirasta poispäin. Ohjaaja antaa koiralle vetokäskyn ja koira saa vetää apparin luokse ja saa palkan. Samaa toki voi tehdä yksin viemällä vetopalkan itse jonkin matkan päähän niin että koira tietää tai näkee palkan. Koirat ehdollistuvat hyvin käskyihin ja välineisiin ja yleensä myös pitävät vetämisestä, joten kovin montaa harjoitusta tuskin tarvii että koira ymmärtää mistä on kyse. Se pysähtyminen voikin olla sitten toinen juttu. =)