Ei enää siteiden vaihtoa ja lenkittömiä viikkoja

Siitä se ajatus sitten lähti...

Jalan lasta on vihdoin otettu pois ja se helkkarinmoinen tassun sitomis ja suojaamisrumba on takana! Varpaan koukistajajänne vaikuttaisi että on ehjääntynyt. Toivottavasti se myös kestää. Lueskelin nettipalstoja, joissa kerrottiin ommellun jänteen olevan huonosti parantuva ja kestävä. Kun taas lääkäri sanoi, että tämmöisissä tapauksissa paranemisennuste on todella hyvä. Toivotaan näin, ettei tää kaikki vaiva, raha ja turhauma ole mennyt hukkaan. Vieläkään ei päästä vapaana juoksemaan vaan pitää ottaa alku rauhassa. Varpaassa siis tuntui vastus ja se oli astuessa oikeassa asennossa. Jos jänne olisi katki, varvas olisi ikäänkuin suora tai sojottaisi vähän ylöspäin. Kuitenkin, lääkäri ei osannut sanoa sanaakaan millainen ennuste jänteen kestämisellä normaalissa harrastuskoiran elämässä olisi. Ymmärränhän minä sen, että mitään kristallipalloja heillä ei ole. Mutta tämä ei suinkaan ensimmäinen korjattu koukistajajänne ole ja niinkuin tohtori itse sanoi, että nämä ovat ihan yleisiä vaurioita ja tapaturmia. Luulisi olevan edes jotain tietoa, miten nämä ovat tulevaisuudessa sitten kestäneet rasitusta, varsinkin kun sanotaan että kyllä kannattaa operoida kun ennuste paranemiselle on niin hyvä. Itse kun olen hyvin epäuskonen. Jänteet voivat venähtää ja katketa ilman että niitä mikään poikki viiltäisi. Rataa juoksevilla vinttikoirilla tätä esimerkiksi sattuu. Noh, kun omistaa niinkin kohnon koiran kun Gastro, niin tarviiko enempää sanoa.... Onni tässä asiassa on kuitenkin se, että jos jänne ei kestä, niin eipä tuo älyttömän iso asia ole, koska kyseessä on uloin varvas ja se häävisti vaikuttaa edes tasapainoon. Jos niin käy, niin katsellaan asiaa sitten... tehdäänkö asialle mitään vai tarvitseeko varvas esim poistaa nivelrikon ehkäisemiseksi, jotta varvas ei kipeydy. Siinä vaiheessa saattaisi vähän ottaa päähän, miksi sitä ei tehty heti alkuunsa, mutta se on kai sen ajan murhe...

Arpi

Jotta ei liikaa tuota lastan poistoa tule hurrattua niin ei tää vielä tässä ollut. Ensinnäkin aloitetaan rauhallisilla remmilenkeillä ja vapaana juoksua ihan tilanteen kehityksen mukaan. Kun paketti saatiin irroitetuksi, Gastro ei tahtonut jalkaa maahan laittaa ollenkaan. Ymmärrettävää toki, kun tassu ollut lähes 6 viikkoa samassa asennossa, jalka varmasti oudon tuntunen. Lisäksi varpeiden välissä oli lievää punoitusta ja anturat kuivat ja "supussa". Ihmettelin anturoiden kuntoa, mutta niitä rasvattuani huomasin, että pinta oli ikäänkuin kasvanut ja koska ei ole päässyt luonnollisesti kulumaan niin anturan "iho" oli kuiva korppu. Mutta jo päivässä, jahka Gastro lähti astumaan jalalle, ne alkoivat näyttää normaaleilta.

Ikävin yllätys oli kuitenkin hiertymät jalan molemmin puolin, tassun yläpuolella. En tiedä missä vaiheessa ovat lähteneet kehittymään, mutta näkyväksi ovat tulleet vasta nyt viimeisellä viikolla. Viimesimmän siteiden vaihdon yhteydessä niitä ei vielä ollut. Ihon rikkouma nyt ei sinänsä paha juttu ole, mutta hiertymät ovat luiden kohdalla. Samaa voisi verrata ihmisen jalkaan, siinä kohdassa mihin voi tulla "liikavarvas" ja nyt tuossa kohtaa on ikävästi patti molemmin puolin. Eipä sille mitään voi tehdä, katsoo vain ettei kovin nuole ja pitää ihon puhtaana ja basibact voidetta laitoin. Ei onnu eikä mitään sellaista, mutta jokatapauksessa rajoitetaan liikuntaa ja seurataan noiden hiertymienkin tilannetta. Gastro istuu hieman oudosti. Laittaa jalan vähän sivuun... luulen että on reisien ja alaselän jumeista johtuvaa, plus sitten nuo hiertymät....huoh, toivottavasti ei muuta. Sunnuntaina hierontaa, liikkeiden tsekkausta ja venyttelyä.

Aijoo...ja se meidän hallivuoro. Tuli vähän muutoksia, mutta hyviä sellaisia... Ensiviikosta lähtien meillä on muutaman kaverin kanssa kerta viikkoon vuoro täysin lämmitetyssä sisähallissa, Agimestassa Juvanmalmilla. Eli mulla on matkaa sinne pari hassuaa kilsaa!!! Tarvii alkaa jo miettiin treenijuttuja. =) Talven ohjelmassa hyppyä, häiriönkestävyyttä, paikallamakuuta ja noutojuttuja. =)