Taas vähän tottis rustausta

Hyvää, parempaa, rikasta ja menestyksekästä Tätä vuotta ja silleen. Talvitauosta ei tietookaan, eikä lumesta, saatika edes pakkasesta… treenit jatkuu hallilla. Kickari lojuu varastossa. No joo, ohan tää aika lepposta kun vaan tottikseen keskitytty. Puruja ei ole ja ei me jäljelläkään käyty olla. Toiset ne treenaa sitäkin. Mutta pellot on aika kuolleet ja sais rämpii mudassa ja vesisateessa jotei ei kiitos.

Hallilla ollaan käyty taas tiistai iltaisin ja eilen oli yksittäinen irtovuoro Klaukkalan hallilla. Ei tehty mitään ihmeempää kun seuraamista, oli aika kova häiriö ja vieras hallikin. Meitä oli yhdeksän koirakkoa, kaikki samaan aikaan. Lisäksi Gastrolle tuottaa vaikeuksia pitää se nenä irti niiiiiiiin hyvältä haisevasta matosta, eli tämmöset treenit ovat oikeen hyviä. Ihan hyvin Gastro teki, eihän se samalla lailla keskittynyt kun normaalisti, mutta eipä ole ennen ollut noin paljon koiria ja noin lähellä. Pää pyöri ja haahuili. Lisäksi ahnehdin TAAS liikaa. Aluksi meni oikeen hyvin, olisi pitänyt lopettaa sillon, mutta päätin vaan jatkaa ja ottaa vielä videookin. :D Koira väsy eikä siksikään enää jaksanut olla ihan mukana. Gastro on vilkas koira ja kiinnittää paljon huomiota ympäristöönsä, joten jo aika lyhyt treeni vaatii siltä aika paljon ja väsyy helposti jos joutuu kovasti skarppaamaan.

Omalla hallilla ollaan treenitty hyppyä, paikallamakuuta ja vähän noutoa. Muutamat noutotreenit oon yleensä tehnyt vain jossain parkkipaikalla iltalenkin jälkeen. Hyppy on yllättävän vaikea. Nimittäin Gastro ei oikein osaa hypätä korkeutta, jos esteessä on korkeutta enemmän kun puoli metriä, se kolhii itseään tai kiinteestä esteestä ponnaa vauhtia. Niin ja ruskean luontoon tietysti kuuluu myös aika ajoin yrittää kiertää este tai olla reagoimatta käskyyn. Viime treeni kuitenkin tehtiin niin että keskityttiin luomaan liike niin että hyppää myös takaisin (video edellisessä postissa). Gastro varmaan mielellään lähtisi myös rallattaan kapulan kanssa hypyn jälkeen niin ajattelin luoda jo heti sen mielikuvan että tarkoitus on tulla samaa reittiä takas. Tässä avusti appari joka palkkasi koiran ja ohjasi takaisin esteelle ja minä houkuttelin toisella palkalla yli. Marian kanssa oli kesällä puhetta, että korkeutta pitää treenata niin että lähetetään koira läheltä estettä, silloin se ei saa paljon vauhtia hyppyyn joten sen on pakko ponnistaa korkeutta jotta pääsee yli. Lisäksi saalispalkka ei välttämättä ole alussa se paras, tai ainakin sen toteuttamista kannattaa miettiä. Gastro menee esteestä vain patukka mielessä, se niin kuin syöksyy ja esteet kolisee. Katsoo nyt miten tehään ensikerralla. Voi olla että ruoka ei kuitenkaan motivoi tarpeeksi. Turhaa tein myöskin noin hallitusti, seuraaminen on tässä kohtaa aivan ylimääräistä, otetaan vasta sitten kun hyppy on liikkeenä varmempi, laitetaan kaikki keskittyminen hyppytreenissä itse hyppyyn.

Paikallamakuuseen oon miettinyt vähän uusia juttuja. Ongelma on että Gastro on liian kierroksilla ja häiriössä se vinkuu. Ilman häiriöö ihan rauhallinen. Mitä jos sen nousevan tunnetilan suuntaisi patoomisen kautta liikkeen lujempaan suoritukseen eikä jousilla oloon? Lauantaina mennään kuunteluoppilaaksi maalimiespäivään ja ajattelin sieltä kysellä vähän tutuilta apua. Tai jos tuntuu hankalalta, niin miten hitossa löydän koirasta sen off-nappulan kun ei manuaalista löydy? ;) Tuota mokkepäivää ootan aikas innolla, oppii varmasti paljon.

Noudon kanssa edistytään. Hitaasti ja varmasti. Tai no ei edes kovin hitaasti, yllättävän hyvin treenin määrään nähen ja ohjaajan tasoon nähden. :D Ollaan tehty vauhtinoutoa ja nyt Gastrolla on niin kiire saada kapula suuhun että saalisloikka ja käpälillä kapulan lätkiminen on jäänyt pois. Toivottavasti iäksi. Tätä ei tietenkään olla vielä yhdistetty loppuasentoon ja luovutukseen vaan palkka tulee kun tullaan kovaa kapula suussa luo. Loppuasento alkaa pikkuhiljaa jäädä korvien väliin. Jos laitan koiran istumaan kapula suussa ja liikun itse määrän x päähän, useimmiten Gastro tulee kapula suussa eteen istumaan. Ei tosin tee liikettä varmalla olemuksella, vaan on aika haparoivaa ja hidasta. Istuessaan ei kapulaa mälvää mutta tuon siirtymisen aikana kyllä. Siihen auttoi näkyvä palkka > patosi leuan alla olevaan patukkaan > puri kapulaa paremmin. Luotan myös siihen että kun hommaan yhdistyy tuo vauhti niin aikaa ei koiralla jää pureskeluun. Mutta kaukana ollaan vielä siitä, mitä liikkeen tulisi olla. Ku ei vaan yrittäs edetä liian nopeasti.