I believe I can flyyyyyy….

… I believe I can touch the sky! Karseen hyvä treeni! Tää on ihan silkkaa ihqutusta, enkä mieti yhtään että Gastro on ollut viimesen viikon muuten ihan vammanen aasi… Hormonit hyrrää ja nupissa viiraa. Välillä se osaa olla aika v***upää. Revitään tukkaa päästä taas myöhemmin, mutta sillä välin voin hekumoida, että taas otettiin askel edemmäs tottiksessa ja hyvin onnistu.

Mitäs mä pari viikkoo sitten kirjotin hypystä ja noudosta? Teen talven aikana vahvan pohjan noudolle, kapulan pitämiselle ja silleen… pilkon noutoliikkeen osiin… ja hypylle kans pohjat jota voidaan sitten ulkotreenissä jatkaa ja yhdistää sitä kapulaakin sitten joskus. Ja siis, mun PITI malttaa tehdä tää kaikki. Noudossa piti vaan opettaa pito ja oikea luovutusasento eikä ottaa tasamaata kokonaisena liikkeenä vaan treenata liikkeen osia. Eikä VARSINKAAN tuoda sitä kapulaa esteelle! Hyppyhän oli ihan alkeissa vasta ja koira osannut hypätä edes korkeutta ja kolhikin itseään mennen tullen…. Kuinkas sitten eilen kävikää!? Taas treenattiin hyppyä ja jotenkin se kapula vaan ajautu sinne koiran suuhun….. *silmien pyörittelyä*. Niin hienosti se sitten tuli esteen yli kapulan kera ja suoraan eteen istumaan, oikeelle kohtaa ilman mitään mälväilyjäkään. Voi tätä riemua. Ihan täysin kokoliikkeenä ei hyppynoutoa tehty. Gastro jäi istumaan kapula suussa esteen toiselle puolen ja sai siitä käskyn tuoda kapula eteen istuen. Seuraavaksi kun sai sivulta käskyn hypätä ja tuoda kapula, vapautin kun oli hypännyt takaisin kapula suussa. Kauheen vaikeesti selitetty tuo ketjutus. Tehtiin siis kahdenlaisia toistoja. Ja siis ihan varmasti olis tehnyt liikkeen ihan kokeenomaisestikkin, mutta onneksi luottoappari esti mua hölmöilemästä. =D Otetaan sitten enskerralla koko helahoito. Jos joku ei ymmärrä mitä ihmeellistä tässä muka on, niin se että toistojen määrä on jotain niin nihkeetä etten käsitä miten se osaa tuonkaan vertaa. Eihän se äsken vielä osannut tuoda edes sitä kapulaa mulle. Me ollaan kerran viikossa näitä treenattu vain hallissa ja joka kerta tehty uutta ja vaikeempaa. :O

Mulle on aina ollut vaikeeta pilkkoa liikkeitä osiin ja tehdä mitään rakentavia treenisuunnitelmia ja edetä johdonmukaisesti. Tehdä oikeanlaisia toistoja ja lopettaa oikeaan aikaan. Yleensä tulee hinkattua paljon, mutta mikään ei etene. Nyt mä olen oikeesti onnistunut. Ja vielä sen vaikeimman liikkeen kanssa. Gastron kanssa on tajunnut että se todellakin on se treenin laatu eikä määrä. Ja koira kehittyy vaikka sitä ei treenaiskaan, kun osaa pitää sen muhimistauon oikeaan väliin eikä hinkkaa jatkuvasti. Mä olen nyt miettinyt aika tarkkaan millaisia harjoituksia teen ja mahdollistanut koiralle parhaan mahdollisen onnistumisen. Harjoitus ollaan aina lopetettu onnistumiseen, vaikka uutta asiaa opetettaessa niitä toistoja olisi ollut tasan kaksi, jos siis ajatellaan vaikka yhtä treenikierrosta kentällä. Jos kolmas meneekin mönkään, se on jo tapahtunut ja neljännellä korjaavalla toistolla ei enää saavuteta sitä mikä olisi tullut vain kahdella toistolla ilman virhettä. Kerta viikkoon treeni on ollut tosi hyvä, asiat saa vähän kypsyä koirankin korvien välissä.

Tätä kirjoittaessa tulee mietittyä kuinka pahasti sitä voi vielä tämänkin ryssiä. Ja kuinka pieni osa tämäkin kuitenkin on tässä kaikessa. Treenattavaa riittää harrastusjutuissa jo muissa osa-alueissa (purut, jälki) niin paljon että miten sitä yhden dobermannin eliniän aikana saa kaiken aikaseksi…puhumattakaan että välillä saa vääntää ihan arkisissa asioissakin. Joskus enemmänkin. Joku hyppynouto pitäs mennä vasemmalla kädellä kaiken seassa. Mutta jottei tässä ny ihan romahda, niin iloitaan kaikesta mahdollisesta positiivisesta.

Olihan meillä sitten vielä A-este treeni. Esteen virkaa tosin toimitti aksaeste joka on paljon loivempi, pitempi ja kapeempi. Huoh… Joo ei sen kanssa ongelmaa ollut, tehtiin vähän samaa mitä hypynkin kanssa. Gastro vaan KOVASTI tykkää tuosta esteestä ja kerran siitä mentiin kuin lentäen ja vauhtia oli enemmän kun fysiikka kestää ja koira pääty rähmälleen lattialle.

Tänää olis luvassa koirapuistotreffit karvaisen naisen kanssa. ;) Toisin sanoen leonbergin. Lauantaina tarkoitus suunnata Tuusulanjärvelle. Luvassa talvirientoja johon liittyy kickspark, sukset ja dobermanneja. Se onkin sitten oma juttunsa, mutta veikkaan että varusteisiin saattaa kelkan lisäksi liittyä kuonokoppa. Vaikka ei tässä reisien tartte bikinikunnossa ollakkaan. No, saa nähä kuinka kuumaksi homma yltyy. Sunnuntai aamusta suunnataan hallille Vihtiin. Sitten onkin jännät paikat. Onhan se ny ihan kauheeta treenata pitkästä aikaa ku jokkut kattoo.

Muoks* Laitetaan ny viä pari huonoo suttusta playdeitti-kuvaa Luukin puistosta...