Varikset on saatanasta

Jälki numero kolme. Tyyni aurinkoinen ilma ja lyhyt nurmi. Vielä ei nurmet juurikaan viherrä, joten kuollut alusta tuo omat haasteensa. Ruoho ei rikkoudu samalla tavalla kuin tuoreena eikä haju ole ollenkaan niin voimakas. Namit jää helposti turhan hyvin näkyviin tommosessa alustassa ja koira täten voi etsiä nameja silmin, varsinkin jos itse jäljen haju on heikko. Tämä siis tuli mieleen nyt näin kokemattoman koiran kohdalla jolla nenän käyttö ei ole vielä vahvaa. Jäljen askelia en laskenut (tuppaa unohtuun), mutta noin 300 askelta olisko ollut... Neljä kulmaa ja loppupalkkana edelleen patukka. Jahka pääsee jälkikausi kunnolla käyntiin, niin alan hyödyntään myös omaa ruokaa ja purkkeja. Mutta patukka on ollut Gastrolle ihan mieleinen lopetus ja on varsin iloinen koira kun sen löytää. Tarkoitus on kuitenkin jatkaa myös lyhyitä ruuattomia saalisviettijälkiä, muiden jälkien väliin, mutta kirjottelen niistä sitten enemmän kun niitä tulee tehtyä.

Enivei, jäljen vanhetessa varikset iskivät heti nurmelle! Turhaan niitä yritti häätä, kun toisesta päästä huidoit ne mäkeen niin lensivät toiseen päähän jälkeä! Pikkuilkiöt olivat nopeita ja ehtivät vetään suurimman osan jäljestä tyhjäksi nameista. Argh! Hetken mietin ajanko jälkeä ollenkaan, varsinkin jos linnut edelleen on vielä häiriönä. No mutta kyllähän se ajetaan kun kerta on tallattukkin... meni miten meni. Jälki ehti vanheta ehkä vartin jos sitäkään. Gastro ei lähetyksessä kiinnittänyt vielä lintuihin huomiota ja onneksi varikset lensivät kokonaan pois kun lähdettiin etenemään. Alussa oli onneksi nameja jäljellä ja lähetys ja eka suora meni normaalisti askel askeleelta syöden. Kulmat mulla on aina tyhjiä ja kulman jälkeen sitten useempi askel ruokaa. Eka ja toka kulma oli ihan lähekkäin ja ne Gastro otti hyvin. Tokan kulman jälkeen tuli suora jossa aluksi oli parille askeleelle jäänyt nami ja suora olikin melkeinpä tyhjää kiitos varisten. Gastrolla vauhti kiihtyi ja tarkkuus rupesi kärsimään, mutta varsin positiivista oli että nenä ei juurikaan noussut korkeeksi ja pysyi hienosti jäljellä vaikka ei ihan askel askeleelta mennytkään. Kolmannen kulman työsti hyvin vaikka ajattelin että varmaan menee yli... mutta kulman jälkeen pian hukkasi jäljen. Ruoho oli tosi kuivaa enkä ollut varma itsekkään missä kohtaa jälki menee. Pidätin vähän liinaa kun huomasin että Gastro lähti hakemaan oikeelta ja tiesin kuitenkin että kulmaa siinä ei vielä ole. Tarkisti musta vasemmalta ja ajautui taas oikealle, pienen pyörimisen kautta löysi kuitenkin jäljelle. Ja siis jäljelle jossa ei ollut namia yhtään!! Toisinsanoen nenä kyllä pelää, oikeasti! Ja Gastro työskenteli itsenäisesti hukattuaan jäljen, ajattelin että sillä loppuu kaikki toiminta kun jälki hukkuu ja minä pidätän liinaa. Kuitenkin, nenä pysyi maassa ja se työskenteli löytääksen jäljen. Olin ihan että vau! Pian tulikin kulma taas mikä meni hyvin, loppusuoralla oli pari namia jäljellä. Patukan Gastro näki jo kaukaa ja annoin sen varastaa viimeset askeleet palkalle, niin ilahtunut se patukasta oli ja oli kyllä sen ansainnut! Kyllä siitä tulee hyvä kun päästään vaan treenaamaan kunnolla.

Viikonlopulta täytyy kirjotella vielä juttua Marian tottispäivästä. On kivoja kuviakin. :)

Asiaa!

Mistähän sitä alottas. Viime viikkoina on tapahtunut kaikenlaista ja koiran treenaaminen on ollut aika toissijaista. Eikä suoraan sanoen ole ollut motivaatiotakaan. Asiat alkaa taas järjestymään ja tuleviksi viikonlopuiksi on mukavasti buukattu muutakin kuin perustreenejä. Jos vaikka tämä tästä ja löytäisin sen kadottamani treeni-innon mikä normaalisti on ollut aika huipussaan. Tulevalta vklopulta odotan paljon. Järkkäsin Marian vetään meille tottispäivän ja saa kyllä potkia meidät ihan uuteen nousuun! En edes tiedä mihin apua pyydettäs. Se on se mun ja Gastron keskenäinen yhteistyö mikä mun mieltäni edelleen hiertää. Ei vaan tunnu siltä että osaisin ohjata koiraani. Nouto on sitten semmonen että jos sitä katottas myös. Välillä menee niin hyvin sen suhteen ja sitten taas tökkii.

Esa Tapio on buukattu myös yhelle sunnuntaille. Pidetään sekin semmosena oman porukan semmana. Hieno juttu kyllä että Esa meitä tulee reenimään. Sit olis tiedossa mokkeleiriä ja Fabun suojelusemmaa johon tosin mennään vaan hengaamaan. Pääsiäiseksi pukkaa myös leiriä ja tarkoitus on mennä ihan koirakkona. Jäljen suhteen onkin sitten loistavia uutisia! Me saatiin koirakkopaikka SDY:n peltojälkikurssilta! Koirakot valittiin siis kaikkien ilmottautuneiden joukosta. Mikä tuuri! Alotetaan kun pellot on kunnossa ja kertoja on noin neljä ja treenaillaan parin viikon välein Inkoossa.

Purutreenit on siirtynyt hallista ulos omalle kentälle. Ollaan jatkettu samoilla linjoilla, eli pelkkää hallintareeniä, mutta nyt hiukkasen vaikeutettu. Viime treeneissä mokke jo häiritsi koiraa äänin ja paukutteli tyynyä ja piiskaa. Seuraamisen aikana siis. Hyvä treeni. Gastro reagoi häiriöihin, niihin puututtiin ja lopuksi ei edes vilkuillut. Jossain kohti rupes koiraa hermostuttaan ja se tuotti ei niin haluttuja ilmiöitä, mutta asiat saatiin treenattua. Se mitä on kuukauden aikana tapahtunut on todella hienoa. Hölmöilyt mitä nyt oli, ei edes ilmennyt siinä kohden missä se meidän pyhin ongelma oli aiemmin. Gastro tarjosi itse kontaktia ja se HALUSI lähteä seuraamaan. Se on siis tajunnut että tili tulee kun tekee mun kanssa ja osaa jo suunnata vietin nousun hallintaan. Palkka tulee edelleen niin että suoraa seuraamisesta hyppyyn ja puruun. Saatiin jopa kehuja nopeesta edistymisestä. Tosin oli siitäkin puhetta, että työtä riittää ja helppoja ei treenit tule aina oleen.

Huomenna taitaa olla viimenen kerta tottista hallissa. Sitten jatketaan kahdella vuorolla Talin kentällä. Mulla olis niin kauheesti juttua viime viikoilta, mutta ehkä kirjottelen niistä vielä erikseen. Tänään vois olla jälkipäivä. =)

Gastro, Ako ja Luna

Kato mä lennän taas, meen läpi seinän…

…Hei beibi voitko kuvitella hän on spaceman! Voittajafiilis! Sunnuntain purut ja hallintareeni onnistu. ONNISTU! Ohjaajalla pysyi tukka päässä ja koiralla oikea tunnetila. Eli vaikka oli viettiä, niin ei silti ollut hermostunut ja pystyi patoomaan oikeeseen asiaan. Voisin sanoa että raivo-ruskeella syttyi nyt lamppu. Se kun lähti seuraamaankin, niin teki sen oikeesti mulle, eikä väkinäisesti semmosessa räjähdys-tilassa. Niin ja se että se edes ylipäätään seurasi eikä höökinyt ukolle tai riehunut muuta ylimäärästä. Ja kun itse hokasin, että nyt muuten ollaan oikeilla jäljillä niin sain hurjasti varmuutta ja treeni kulki hyvin loppuun asti. Mennään nyt näillä treeneillä jonkin aikaa eteenpäin ja mietitään sitten miten aletaan nostaan tasoa. Nyt koira on kuitenkin aika matalassa vietissä vielä ja homma vaikeutuu huomattavasti jahka on taas enemmän päässä tavaraa ja pääsee vartioimaan. Ja irrotus oli kunnossa pienellä muistutuksella. ;) Ja käytössä oli nyt vielä tyyny, kaivellaan sitä hihaa sitten taas kun päästään tästä eteneen.

Tiistai/Lauantai-vuoron kenttä on sula. Nyt alkaa muuten sitten ihan oikeesti piilonkiertojen reenaus. Olishan mulla ne kaks kapeeta minipiiloa että vois itekseen reenata missä vaan, muttakun se on niin vaivalloista ottaa ne autosta ja pystyttää. =D

Kuva viime vuodelta