Varikset on saatanasta

Jälki numero kolme. Tyyni aurinkoinen ilma ja lyhyt nurmi. Vielä ei nurmet juurikaan viherrä, joten kuollut alusta tuo omat haasteensa. Ruoho ei rikkoudu samalla tavalla kuin tuoreena eikä haju ole ollenkaan niin voimakas. Namit jää helposti turhan hyvin näkyviin tommosessa alustassa ja koira täten voi etsiä nameja silmin, varsinkin jos itse jäljen haju on heikko. Tämä siis tuli mieleen nyt näin kokemattoman koiran kohdalla jolla nenän käyttö ei ole vielä vahvaa. Jäljen askelia en laskenut (tuppaa unohtuun), mutta noin 300 askelta olisko ollut... Neljä kulmaa ja loppupalkkana edelleen patukka. Jahka pääsee jälkikausi kunnolla käyntiin, niin alan hyödyntään myös omaa ruokaa ja purkkeja. Mutta patukka on ollut Gastrolle ihan mieleinen lopetus ja on varsin iloinen koira kun sen löytää. Tarkoitus on kuitenkin jatkaa myös lyhyitä ruuattomia saalisviettijälkiä, muiden jälkien väliin, mutta kirjottelen niistä sitten enemmän kun niitä tulee tehtyä.

Enivei, jäljen vanhetessa varikset iskivät heti nurmelle! Turhaan niitä yritti häätä, kun toisesta päästä huidoit ne mäkeen niin lensivät toiseen päähän jälkeä! Pikkuilkiöt olivat nopeita ja ehtivät vetään suurimman osan jäljestä tyhjäksi nameista. Argh! Hetken mietin ajanko jälkeä ollenkaan, varsinkin jos linnut edelleen on vielä häiriönä. No mutta kyllähän se ajetaan kun kerta on tallattukkin... meni miten meni. Jälki ehti vanheta ehkä vartin jos sitäkään. Gastro ei lähetyksessä kiinnittänyt vielä lintuihin huomiota ja onneksi varikset lensivät kokonaan pois kun lähdettiin etenemään. Alussa oli onneksi nameja jäljellä ja lähetys ja eka suora meni normaalisti askel askeleelta syöden. Kulmat mulla on aina tyhjiä ja kulman jälkeen sitten useempi askel ruokaa. Eka ja toka kulma oli ihan lähekkäin ja ne Gastro otti hyvin. Tokan kulman jälkeen tuli suora jossa aluksi oli parille askeleelle jäänyt nami ja suora olikin melkeinpä tyhjää kiitos varisten. Gastrolla vauhti kiihtyi ja tarkkuus rupesi kärsimään, mutta varsin positiivista oli että nenä ei juurikaan noussut korkeeksi ja pysyi hienosti jäljellä vaikka ei ihan askel askeleelta mennytkään. Kolmannen kulman työsti hyvin vaikka ajattelin että varmaan menee yli... mutta kulman jälkeen pian hukkasi jäljen. Ruoho oli tosi kuivaa enkä ollut varma itsekkään missä kohtaa jälki menee. Pidätin vähän liinaa kun huomasin että Gastro lähti hakemaan oikeelta ja tiesin kuitenkin että kulmaa siinä ei vielä ole. Tarkisti musta vasemmalta ja ajautui taas oikealle, pienen pyörimisen kautta löysi kuitenkin jäljelle. Ja siis jäljelle jossa ei ollut namia yhtään!! Toisinsanoen nenä kyllä pelää, oikeasti! Ja Gastro työskenteli itsenäisesti hukattuaan jäljen, ajattelin että sillä loppuu kaikki toiminta kun jälki hukkuu ja minä pidätän liinaa. Kuitenkin, nenä pysyi maassa ja se työskenteli löytääksen jäljen. Olin ihan että vau! Pian tulikin kulma taas mikä meni hyvin, loppusuoralla oli pari namia jäljellä. Patukan Gastro näki jo kaukaa ja annoin sen varastaa viimeset askeleet palkalle, niin ilahtunut se patukasta oli ja oli kyllä sen ansainnut! Kyllä siitä tulee hyvä kun päästään vaan treenaamaan kunnolla.

Viikonlopulta täytyy kirjotella vielä juttua Marian tottispäivästä. On kivoja kuviakin. :)