Meinas melkein mennä hermo. Gastro lähti sitten autoon ennenkuin ohjaaja olisi menettänyt malttinsa. VINO noutokapulan luovutus. Ja se on nyt sitkeessä! Oikeesti se on meidän murheista varmasti se pienin, mutta koska aiemmin luovutus on ollut suora, niin pistää vituttaa moinen epäkohta. Mistä se nyt on semmosen keksinyt...
Otettiin ryhmäpaikallaoloa mistä tuli positiivinen yllätys. Olin varautunut siihen, että treenattava asia on koiran tarkkaavaisena pysyminen ohjaajaa kohtaan. Vilkuiluun puututaan ja naksukin oli vielä vahvistamassa oikeeta. No ei siihen tarvinnut juuri puuttua. Kerran vilkaisi Oonaan päin. Muuten Gastro tapitti kokoajan mua. Ja mikä vielä parasta - se oli kokoajan TÄYSIN hiljaa vaikka vieruskaverit välillä mölisi.
Toiset jäivät vielä tekemään paikallaoloa ja me otettiin Gastron kanssa muuten tottista vähän häiriöksi. Jääviä ja luoksetuloa. Hyvin pysyi niissäkin keskittyminen muhun, eikä alkanut mulkoileen kanssareenaajia. Hinkattiin vielä sitten sitä noutoa kapula suussa lyhyeltä matkalta. Hyvin se niin onnistui. Tai ainakin melkein. Se istumisen asento kapulan kanssa on muutenkin jotenkin omituinen. Gastron perä jää jotenkin kauas, mutta kurottaa kapulan kanssa kuitenkin niin ettei ole vajaa. Eli tuo istumisen asento ei ole semmonen pysty. Se on muutenkin kun joku mätisäkki. Koirasta huomaa ettei se oikein keskity siinä liikkeessä, vaan suorittaa jotenkin löysästi sinnepäin. Ähhh.... Täytyy sitä miettiä. Ja ottaa luoksetuloa vähän enemmän ja katsoo mitä se sanoo. Onko ongelma oikeesti vain kapulan kanssa. Tänään oli kyllä ihan hyvä ja suora luoksetulo kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos koet palavaa tarvetta kysyä jotain, antaa palautetta- hyvää tai huonoa, tai muuten vaan ilmoittaa olemassa olostasi...antaa paukkua.