Treenipäivitystä

Seuraa

Hetki vierähtänyt kun viimeksi kirjoittanut tottiksesta ja jäljestä. Tottiksen osalta iloa aiheuttaa edistynyt paikkamakuu. Ei kuitenkaan menty ihan sen mukaan mitä tuola postauksessa Esan treeneistä kerroin. Ei vaan päästy pidemmälle ja saatu treenejä tuottamaan haluttua asiaa. Eli hiljaisuutta. Ollaan sitten tehty sitä niin, miten aluksi sen ajattelin. Suomeksi sanottuna - kyllästän liikkeen koiran päähän niin vahvasti, että ei viitsi vinkua, kun se paikallaoleminen on niin tylsä, tavallinen ja arkinen asia. Ollaan nyt tehty sitä vähän sielä sun täälä, melkein jokapäivä. Lenkin lomassa, jäljen jälkeen... ja tottakai myös kentällä. Joka treeneissä. Jos vinkuu niin sitten varsinkin liike kestää ja kestää. Gastrohan siis ei vingu muualla kuin kentällä. Suunta on ainakin oikea. Tossa yks päivä pysyi hiljaa vaikka treenikaveri haukutti maliaan kentälle tullessa hyvinkin pitkään ja Gastro teki paikallaoloa silloin. Sateella piippasi, koska ei halua sielä olla. Nousi myös puoli-istuvaan asentoon ravistelamaan itseään. Mutta ei ressata siitä. Ampumista tarttis kyllä ottaa vielä.

Tasamaanouto

Esteitä ja noutoa saa vähän muistutella. Ei mitään suurempia virheitä, mutta niitä ei ole aikoihin tehty joten taas olis jotain viilattavaa. Samoin luoksetulon loppuasennossa. Mutta ei siinä muuta, kun ottaa vaan niitäkin välillä taas ohjelmistoon. Jäävät tais sujuu aika hyvin, seisominenkin. Sitä juoksussa seuraamista ollaankin nyt jonnin verran otettu ja pitää sitä treenata edelleen. Pitää muistaa olla itse mahdollisimman normaalisti ja heiluttaa käsiä rennosti pienessä koukussa. Silloin sujuu paremmin. Jostain syystä oma asento juosten on kuin olis rautakanki ahterissa. IPO-koe alkaa lähestyä... Mie romahan...

Piilonkierrot

Piilonkierrot (ilman maalimiestä) alkaa olla jopa nautinto. :D Nyt näyttää siltä, että niitä voi alkaa oikeesti treenaamaan maalimiehen kera. En olisi tätä päivää uskonut näkeväni. Oikeesti.

Jäljestä olisi pitänyt kirjoittaa jo aiemmin ja enemmän. Pellolla on menty semmosta ylä- ja alamäkeä että morjes mitä vuoristorataa. En nyt oikeen voi sanoa onko mennyt hyvin vai huonosti, kun välillä mennyt oikein hyvin ja toisessa hetkessä päin persusta. Kulmat ovat olleen aika ruokottoman huonoja, mutta pari viimeisintä jälkeä mennyt niiden osalta hyvin. Että kop kop vaan... Vietti on kestänyt, eikä Gastro tyhjää itseään esineille. Jos motivaation kanssa on ollut ongelmia, niin se on ollut nähtävissä jo heti jäljen alussa eikä niin, että ensin hyvä ja sitten laskee. Muutamilla jäljillä on koira ollut ihan kuutamolla ja ajanut todella takki auki. Samoihin aikoihin tosin on ilmennyt ruokahaluttomuutta, levottomuutta, outoo piippausta ja karseeta vouhotusta ja ruopimista lenkillä. Että mä alan oikeesti harkita tuon koiran pallien viemistä. Enemmän tulisi treenata vielä vieraita esineitä, niin että olisi oikeasti vieras eikä se tuttu kaveri. Ja harhoja! Niitä, ja paljon! Luulin jo että niiden osalta oltiin todella hyvällä mallilla kunnes Gastro viime treenissä lähti harhalle todella varman oloisesti. Tiukkoja kaarroksia tullaan tekemään tulevissa treeneissä, eli ns. serpentiiniä. Se on Gastrolle yllättävän vaikeaa ja niiden harjoittelu auttaa varmasti kulman työstämistä. Ojan- ja tienylitykset sujuu hyvin.

Lainamali edistyy kivasti. Tunnetila alkaa joka kerralta olemaan parempi. Viime kerralla jos koira ohitti namin, niin peruutti sen vielä hakemaan. Koira joka hetki sitten oli niin tressaantunut pellolla ettei juurikaan kyennyt syömään. Jälkiä pystyy pikkuhiljaa pidentämään ja esineetkin alkaa merkata koiralle jotain. Kulmissa hermostuu pahasti, mutta en siitä ole huolissani. Ne alkaa vielä sujua... ;)

Kuvat: Laura Salo