Perjantain aamulenkki päättyi vähän huonosti. Gastron päästin vapaaksi ihan muutamaksi minuutiksi metsän laitaan, viiden jälkeen aamulla. Se tapansa mukaan juoksi edes takas täysiä enkä huomannut tapahtuvan mitään poikkeevaa. Käveltiin hihnassa puolisen kilsaa takaisin kotiin ja kenkiä pois ottaessani huomasin Gastron jaloissa nopeasti ilmestyneen verilammikon. Syy löytyi vasemmasta takajalasta jossa n. 8 cm pituinen aika voimakkaasti verta vuotava ja pahannäköinen haava. Suihkutin jalan puhtaaksi ja sidoin haavan. Kahdeksaksi saatiin aika Espoon eläinsairaalaan. Soitin sinne koska avaavat aikaisin. Ei vieläkään mitään tietoa mihin Gastro olisi jalkansa telonut.
Lääkärissä haavaa tutkittiin ja selvää oli että jänteet ovat voineet vahingoittua. Koira tulisi kuitenkin nukuttaa jotta jalka voitaisiin tutkia paremmin ja mahdollisesti operoida. Hetken odotuksen jälkeen tultiin ilmoittamaan että jalasta on jänne poikki. Multa meinasi polvet pettää. Oli pakko lähtea kuitenkin töihin, Gastro jäisi sillävälin leikattavaksi.
Muutaman tunnin päästä lääkäristä soitettiin ja kerrottiin operaation menneen hyvin. Jänne ei ollutkaan kokonaan poikki, melkein. Osittain revennyt siis. Pakko myöntää etten ollut ollenkaan tyytyväinen paikan palveluun. En ole saanut tarvitsemaani tietoa (kyselyistä huolimatta) operaatiosta ja rikkoutuneesta jänteestä joka ilmeisesti on varpaan jänne. Vieläkään en tiedä mitä tuo jänne tekee ja mikä on pahinta mitä voi tapahtua jos se ei paranisi. Tai miten parantunut jänne voidaan diagnosoida lopuksi terveeksi ja tarvitseeko koira jotain kuntoutusta tai fysioterapiaa ja mitä koira saa tuon paketoidun jalan kanssa tehdä. Eniten askarrutti se, että haava oli jalassa sellaisessa kohtaa että tuntui hassulta että puhutaan vain varpaan jänteestä ja että se ei vaikuta muuhun kuin varpaan toimintaan. Jos näin on niin onko jalan operointi välttämätöntä? Voiko koira käyttää jalkaa normaalisti? Tottakai koira hoidetaan hoitotarpeen mukaan, mutta "turhaan" en laittaisi 1,5 vuotiasta aktiivista dobermannia 6 viikon täydelliseen lepoon. Siinä menee mielenterveys kaikilta. Saattoi tietenkin olla aivan typeriä kysymyksiä, mutta niihin en kuitenkaan saanut vastausta. Jänne kuitenkin ehjättiin, haava tikattiin ja jalka lastoitettiin. Lastan tarkoitus on pitää varpaat alaspäin jotta operoitu jänne ei pääsisi venymään. Hain Gastron kotiin kun pääsin töistä, se oli virkeä ja veti paketoidusta jalasta huolimatta hoitajaa nelivedolla. Hoitaja antoi koiran hihnan käteen ja lasku oli 600e ja se siitä sitten. Kipulääkkeet ja antibiootit mukaan. Nyt alkuviikosta pitäisi mennä vaihtaan siteet ja katsoa haavaa. Aijon jutella perusteellisesti leikanneen lääkärin kanssa ja jos en saa tarvitsemaani informaatiota, niin aijon ainakin konsultoida jotain toista lääkäriä.
Aluksi Gastro käveli lastoitetulla jalalla melko kömpelösti. Nyt käyttää kuitenkin jalkaa aika luontevasti, vähän liiankin. Se ei nimittäin pätkääkään varo jalkaa ja on mahdotonta sitä estää juoksemasta ja hyppimästä, koska tekee sitä pienellä takapihalla ja remmissäkin riekkuu ihan päättömästi. Energiaa kun on. Parin metrin liinassa Gastro saa jo aikamoiset hyppypomppu hepulit. Vähän hirvittää, kestääkö jalassa oleva lasta. Edes leiri ja pitkä treenitauko ei harmita niin paljoin kun se, miten kauhulla odotan tulevia viikkoja. Mitä tapahtuu kun yrittää pitää tommosta energiapiikkiä levossa.
Tätä vitutusta ei voi sanoin kuvailla.
.jpg)
