Maailman huonoin koiranohjaaja

( www.kiroilevasiili.fi )

Tekis mieli vaan valittaa, rypee itsesäälissä, lyödä hanskat tiskiin… ei tee mieli ees kirjottaa mitään. Koiraurheilun ikävin asia on se, että kun jokin asia onnistuu niin yks kusee. Ja mulla kusee ny kokonaan yks osa-alue. Hallinta. Mihin mä kadotan sen itsevarmuuteni koiran kanssa heti kun on vähääkään ihmisii ja alan jännittää? Kuinka mä voin koskaan mennä kokeeseen kun koira reagoi mun jännitykseen olemalla täys asshole? Tai pitäskö miettiä, että miten mä voin koskaan kouluttaa koiraa jos jännitän itse treenaamista. En mä voi koiraa moittia. Tiedän että Gastron kanssa tulisi olla ehdottoman johdonmukanen ja mustavalkoinen. Mun vaan on mahdoton olla sitä kun ajatus ei kulje ja teen asioita välillä erilailla kun normaalisti. Olen koiralle epäreilu enkä tarpeeksi selkeä kertomaan mitä siltä halutaan. Mun auktoriteetti valahtaa kun housut nilkkoihin, koska itselle iskee epävarmuus toimia koiran kanssa. Tätä on nyt tässä hetken pohdittu ja tulin siihen tulokseen että laitan ylös ne kaikki kulmakivet mitkä on hyväksi havaittuja, teen asioista rutiineja; kentälle tulo, treenin aloittaminen, irrotukset, treenin jatkaminen…jne. Kun ne on tarkkaan mietitty, teen aina…ihan aina samalla tavalla enkä lipsu mistään. Olin sitten missä hyvänsä ja missä seurassa tahansa tai ilman seuraa, tottiksessa tai puruissa. Sitten kun mua jännittää ja epävarmuus iskee niin tiedän vaikka unissani miten toimia. Ja ehkä mua ei jännitä sitten niin paljon…kun mun ei tarvitse jännittä kun tiedän tasan tarkkaan mitä olen tekemässä. Myös purutreenissä. Joo raivo-reenit palasi tauolta, ainakin osaksi. Meidän pitäisi tehdä sitä hommaa koiran kanssa yhteistyössä, nyt se ei kuitenkaan toimi niin, vaan ennemminkin olen koiran mielestä haitta eikä samaa tiimiä. Nyt heti tänne kaikki…mielellään jo eilen. Tää turhautuneisuus tähän tilanteeseen on ihan järjetön.

Ihaillaan tässä sitten tottiskuvia, kunnes tuun taas kitiseen kun ollaan painuttu vaan syvemmälle suohon. Lauantaina oli niin ihana nähdä Tampereella kaikki vanhat tutut ja tutustua myös uusiin. Snif. Ryhmä Rämä kokoontui Pirkkahallilla.

Kuvat Heidi Keistinen

Vetooooo!

*ALERT ALERT* Raitisilmamyrkytys! Vetotreeniä Tuusulanjärvellä, metsälenkki ja tottistreenit. Tätä kirjoittaessa mietin että jaksaisko vielä valua Heseen...

Aamupäivällä nähtiin porukalla jäällä. Vetohiihtoa ja kelkkailua oli ohjelmassa. Tai siis minä en suksia omista enkä usko että tuun omistaankaan. Kai sekin vois olla kivaa kun ensin opettelis pysyyn pystysä...edes ilman koiraa. Mie jo haaveilen niistä monen kilometrin kickspark-lenkeistä ja tänää saatiin jo alku sille. Eli koiran meneen eteenpäin. Ei sillä ettei sillä vetohaluja olis, muttakun on niitä muitakin haluja...kuten kelkan saalistus, punttien saalistus, pureminen, haukkuminen... Lämmittelyn jälkeen koira valjastettiin kelkkaan, appari näytti koiralle patukkaa ja meni n. 100 metrin päähän. No siinä vaiheessa Gastro repi jo kynsillä maata ja toinen appari piti kahvapannasta ja auttoi lähetyksessä. Huomasin että ilman lähetysapua Gastro nykäsee niin voimakkaasti että itsekkin hämmentyy nykäsystä (joustoliinasta huolimatta) ja kiinnittää taas liikaa huomioita kelkkaan. Ja itse oli hankala liinalla avustaa kun parempi pitää koira mahdollisimman edellä kelkasta näin alkuunsa. Enihau...sitten mentiin... ja kovaa! =) Gastro sai vetää palkalle ja samalla lailla sitten vaan toistettiin. Meni kun strömsöössä! Ei ollenkaan semmosta huslaamista mitä olin odottanut, ei haukkumista, ei hyppimistä vasten, ei kuumunut eikä yrittänyt kelkkaakaan syödä kun ajatukset suunnattiin "jänikseen". Mutta pidin itse tilanteen alusta loppuun saakka hyvin hallittuna, Gastro oli lähestulkoon kokoajan jonkin käskyn alla ja lupa ei ollut häseltää. Mikä olisi aiheuttanut sen että kierrosmittari hakkaa kohta punasta. Palkalle kun pääsi niin sai sen kanssa jonkin aikaa purkaa itseään ja sitten rauhotuttiin ja taas vedettiin. Varsin onnistunut vetotreeni. Naurattaa vaan tää "montako ihmistä tarvitaan, että koira saadaan vetämään kelkkaa?"

Kuvat Marinka Lintulaakso

Jäältä mentiin sitten vielä shoppaileen Koiraurheilu:fi:hin. Sieltä tarttu matkaan uusi lukkoketjupanta kun en jaksa etsiä autostani nykystä. =D Ja kasa puruluita. Kaverille hommattiin vähän uusia vetovermeitä. Valoa kun riitti, niin käytiin vielä metsässä kuleksimassa. Ja ei tosiaan pitänyt mennä tottisreeneihin, mutta enpä jaksanut vielä kotiinkaan... Joten kentälle mars. Meillä on tää vuosi kaks vuoroo ihan kivalla kentällä, siis ei mitään ohjattuja treenejä, mutta pääsee tottista tekeen oikeelle kentälle jossa esteet ja kiinteet piilot <<iso plussa! Kenttä oli vielä ihan siedettävässä kunnossakin ja sielä pysty tekeen. Mutta vettä tuli vaakatasossa ja lämpöasteita kolme. Todella helmikuinen ilma. Gastro oli varmasti väsynyt, joten ei tehty oikeen mitään. Piiloa kierrätin kun eipä ole sitäkään tullut vähään aikaan tehtyä ja kovin vaiheessa onkin. Nyt makaa omassa kopassa tommonen ruskee raato. Sitten sitä sikamättöö ja sohva selkään. Aamusta treeneihin. Ei hitto tätä koiraharrastajan elämää...


Loppuun vielä tämmönen huikee filmi. Musatkin kun kauhuleffassa... ;)

Ps. Blogissa on uusi koree ulkoasu...

I believe I can flyyyyyy….

… I believe I can touch the sky! Karseen hyvä treeni! Tää on ihan silkkaa ihqutusta, enkä mieti yhtään että Gastro on ollut viimesen viikon muuten ihan vammanen aasi… Hormonit hyrrää ja nupissa viiraa. Välillä se osaa olla aika v***upää. Revitään tukkaa päästä taas myöhemmin, mutta sillä välin voin hekumoida, että taas otettiin askel edemmäs tottiksessa ja hyvin onnistu.

Mitäs mä pari viikkoo sitten kirjotin hypystä ja noudosta? Teen talven aikana vahvan pohjan noudolle, kapulan pitämiselle ja silleen… pilkon noutoliikkeen osiin… ja hypylle kans pohjat jota voidaan sitten ulkotreenissä jatkaa ja yhdistää sitä kapulaakin sitten joskus. Ja siis, mun PITI malttaa tehdä tää kaikki. Noudossa piti vaan opettaa pito ja oikea luovutusasento eikä ottaa tasamaata kokonaisena liikkeenä vaan treenata liikkeen osia. Eikä VARSINKAAN tuoda sitä kapulaa esteelle! Hyppyhän oli ihan alkeissa vasta ja koira osannut hypätä edes korkeutta ja kolhikin itseään mennen tullen…. Kuinkas sitten eilen kävikää!? Taas treenattiin hyppyä ja jotenkin se kapula vaan ajautu sinne koiran suuhun….. *silmien pyörittelyä*. Niin hienosti se sitten tuli esteen yli kapulan kera ja suoraan eteen istumaan, oikeelle kohtaa ilman mitään mälväilyjäkään. Voi tätä riemua. Ihan täysin kokoliikkeenä ei hyppynoutoa tehty. Gastro jäi istumaan kapula suussa esteen toiselle puolen ja sai siitä käskyn tuoda kapula eteen istuen. Seuraavaksi kun sai sivulta käskyn hypätä ja tuoda kapula, vapautin kun oli hypännyt takaisin kapula suussa. Kauheen vaikeesti selitetty tuo ketjutus. Tehtiin siis kahdenlaisia toistoja. Ja siis ihan varmasti olis tehnyt liikkeen ihan kokeenomaisestikkin, mutta onneksi luottoappari esti mua hölmöilemästä. =D Otetaan sitten enskerralla koko helahoito. Jos joku ei ymmärrä mitä ihmeellistä tässä muka on, niin se että toistojen määrä on jotain niin nihkeetä etten käsitä miten se osaa tuonkaan vertaa. Eihän se äsken vielä osannut tuoda edes sitä kapulaa mulle. Me ollaan kerran viikossa näitä treenattu vain hallissa ja joka kerta tehty uutta ja vaikeempaa. :O

Mulle on aina ollut vaikeeta pilkkoa liikkeitä osiin ja tehdä mitään rakentavia treenisuunnitelmia ja edetä johdonmukaisesti. Tehdä oikeanlaisia toistoja ja lopettaa oikeaan aikaan. Yleensä tulee hinkattua paljon, mutta mikään ei etene. Nyt mä olen oikeesti onnistunut. Ja vielä sen vaikeimman liikkeen kanssa. Gastron kanssa on tajunnut että se todellakin on se treenin laatu eikä määrä. Ja koira kehittyy vaikka sitä ei treenaiskaan, kun osaa pitää sen muhimistauon oikeaan väliin eikä hinkkaa jatkuvasti. Mä olen nyt miettinyt aika tarkkaan millaisia harjoituksia teen ja mahdollistanut koiralle parhaan mahdollisen onnistumisen. Harjoitus ollaan aina lopetettu onnistumiseen, vaikka uutta asiaa opetettaessa niitä toistoja olisi ollut tasan kaksi, jos siis ajatellaan vaikka yhtä treenikierrosta kentällä. Jos kolmas meneekin mönkään, se on jo tapahtunut ja neljännellä korjaavalla toistolla ei enää saavuteta sitä mikä olisi tullut vain kahdella toistolla ilman virhettä. Kerta viikkoon treeni on ollut tosi hyvä, asiat saa vähän kypsyä koirankin korvien välissä.

Tätä kirjoittaessa tulee mietittyä kuinka pahasti sitä voi vielä tämänkin ryssiä. Ja kuinka pieni osa tämäkin kuitenkin on tässä kaikessa. Treenattavaa riittää harrastusjutuissa jo muissa osa-alueissa (purut, jälki) niin paljon että miten sitä yhden dobermannin eliniän aikana saa kaiken aikaseksi…puhumattakaan että välillä saa vääntää ihan arkisissa asioissakin. Joskus enemmänkin. Joku hyppynouto pitäs mennä vasemmalla kädellä kaiken seassa. Mutta jottei tässä ny ihan romahda, niin iloitaan kaikesta mahdollisesta positiivisesta.

Olihan meillä sitten vielä A-este treeni. Esteen virkaa tosin toimitti aksaeste joka on paljon loivempi, pitempi ja kapeempi. Huoh… Joo ei sen kanssa ongelmaa ollut, tehtiin vähän samaa mitä hypynkin kanssa. Gastro vaan KOVASTI tykkää tuosta esteestä ja kerran siitä mentiin kuin lentäen ja vauhtia oli enemmän kun fysiikka kestää ja koira pääty rähmälleen lattialle.

Tänää olis luvassa koirapuistotreffit karvaisen naisen kanssa. ;) Toisin sanoen leonbergin. Lauantaina tarkoitus suunnata Tuusulanjärvelle. Luvassa talvirientoja johon liittyy kickspark, sukset ja dobermanneja. Se onkin sitten oma juttunsa, mutta veikkaan että varusteisiin saattaa kelkan lisäksi liittyä kuonokoppa. Vaikka ei tässä reisien tartte bikinikunnossa ollakkaan. No, saa nähä kuinka kuumaksi homma yltyy. Sunnuntai aamusta suunnataan hallille Vihtiin. Sitten onkin jännät paikat. Onhan se ny ihan kauheeta treenata pitkästä aikaa ku jokkut kattoo.

Muoks* Laitetaan ny viä pari huonoo suttusta playdeitti-kuvaa Luukin puistosta...

Mikä punainen lanka?

Väsyttää. Zzzzzz….. Onko pakko? 

Eilisellä hallivuorolla venyi puoleen yöhön ja nyt ollaan silmät sitten ristissä. Kello oli varmaan kaks kun menin nukkumaan. Päätin että otan nyt näistä sisätreeneistä kaiken irti. Joku päivä koitettiin ulkona jotain väkertää, mutta oli kylmää, oli liukasta, oli tuulista… ihan liian epämukavaa. Viime kevät-talvella tuli treenattua vaikka räntää niskassa, mutta kai sitä on tullut liian mukavuuden haluiseksi ja tottunut lämpimään halliin. Jos hinnat olis edukkaammat niin ottasin enemmän vuoroja, tosin tää on ollut kyllä tosi hyvän hintanen. Toivottavasti saadaan vielä maaliskuuksi. Eilen vielä selvisi että meille olis ollut lauantaisin päivällä kahden tunnin vuoro, mutta siitä oltiin unohdettu meitä informoida. Aluksi kun kysyttiin kahta päivää mutta saatiin yksi. Tietenkään sitä ei maksaa siis tarvi, mutta vähän harmi. Oltas voitu toinenkin vuoro kyllä ottaa.

Vajaan kahden viikon päästä pidetään pururyhmän tottispäivä. Tarkoitus tarkistaa vähän ryhmän tasoa ja tietysti jos on ongelmia reeneissä niin saada niihin apuja ettei tarttis yksin vääntää. Ryhmän treenithän siis on ollut talven tauolla ja meidän tauko alkoi jo aikaisemmin syksyllä sen tapaturman takia. Tarttis varmaan koittaa vielä hiki hatussa treeniä… eihän me kehdata mennä näyttää meidän tekemistä jos ei edistystä ole tapahtunut tarpeeksi. Ja saisin varmaan kirjoittaa listan asioista joihin tarvitaan apua… Tai ehkä juuri se on ongelma, kun en varsinaisesti tiedä mihin edes tarvitaan apua. Monia liikkeitä on reenattu mutta kaikki on niin kesken ja en oikeen tiiä mitä treenata ja miten jatkaa ja millaisia toistoja tehdä jotten kauheesti möhlis. Tai siis kauheesti sitä on kokoajan kaikenlaisia ideoita ja visioita ja tulee kokeiltua sitä sun tätä, mutta se on ollut aina ongelma etten osaa säilyttää treeneissä semmosta punaista lankaa ja edetä rakentavasti. Tulee vähän kokeiltua liikaa kaikkea ja tehtyä aina ihan eri tavalla. Suhailen asiasta toiseen. Yleensä päätän kokeilla asioita mitä koiran on mahdoton vielä osata. Kiitos kaunis treenikavereille jotka on apparoinut ja välillä toiminut järjen äänenä. =D


Niin….jos nyt edes miettis pari asiaa.

Nouto: Saalisloikkaa ja tassuilla lätkimistä ei ole nyt pariin kertaan ollut, jos sitä vielä tulee niin mitä tehdä? Luovutusasento jää liian kauaksi? Kapulan tuomiseen lisää varmuutta ja pitoa paremmaksi. Välillä Gastro on luovuttanut kapulan ilman irti-käskyä, mutta ollaan harjoteltu niin että palkka tulis kun koventaa otetta.

Jäävät: Pitäs saada joku selkeys niihin. Nyt menee liikkeet ja käskyt sekasin.

Luoksetuloon sellainen pieni huomio joka auttaa varmasti myös noutoon. Kannattaisi varmaan alkaa ottaan viettiluoksetuloja ja vauhtia lisää. Nythän Gastro on lähes aina saanut palkan rinnan kohalta kun on istunut eteen. No sehän jarruttaa ihan jousille ennen loppuasentoa, vetää päätä kyyryyn ja väijyy palkkaa, hidastaa vähän liikaa liian aikaisin ja jää vajaaksi…. samaa saalishömppää mitä ilmennyt monessa muussakin liikkeessä.

Paikallamakuu: …..ranteet auki. >:/

Hyppy: Eilen treeneissä kehiteltiin Evan kanssa ihan toimiva treeni jolla päästäis vähän edistyyn ettei pelkkää palkalle hyppimistä. Nyt ei Gastro enää kolhinut itseään esteeseen eikä kertaakaan yrittänyt kiertää. Hypytin edelleen niin että koira sai hypyn jälkeen palkan, apparilta tai sitten esteen takaa (video). No uusi juttu oli sitten se että miten ottaa sitä hyppyä takastulosuuntaan. Mitään tuomista en tähän halunnut yhdistää niin tein ihan luoksetulon, koira hyppäsi ja tulee eteen istumaan (video). Olin ihan ihmeissäni kun onnistu kerta laakista. Jahka nouto on varmempi aletaan tähän sitten yhdistää kapulaa. Joskus. Ajattelin että tarvii sielä tottistsekkauksessa kauheesti kysellä apuja tuon hypyn treenaamiseen mutta täähän menee ihan kivasti. ;)

Nouto jää loppuasennossa väljäksi, mutta korjaa itse. Niin tätähän ei pitänyt vielä treenata.....

Räpelsin oikeen tämmösen editoidun videon. :D :D

ps. mulle on nähtävästi jotain lukijoitakin siunaantunut... joten, tervetuloa! =)

Helvettikin jäätyy

Hrrrrrrr.... Eikä ole edes kun -15 astetta pakkasta. Miten se yks kaks tuntuu niin kylmältä? Pösökin on ollut jo viikon huollossa. Kuinka mukavaa kun autoa piuhaan laittaessani tolpan sulakkeet paukkuu, autosta pukkaa kipinää ja palaneen käryä... joo se siitä lohkolämmittemestä. Nyt kurvaillaan sijaisautolla, ihan mukiinmenevä Qashqai.

Ulos lähtö on kauhee operaatio kun tarvitsee pukee niin itsensä kun koirankin. Mutta ei voi väittää etteikö pakkasen tuoma raikas ilma ja AURINKO olisi ollut tervetullut. Miten voikaan pieni valoilmiö olla niin piristävä! Lenkkeily viikonloppuna valosan aikaan oli loistavaa!

Ja vähän koirapuistoo... Karseita puhelinlaatusia kuvia.

Harmillisesti pipo-tilaus meni vähän mönkään kun ei pipon tekijä ole hetkeen enää vastannut viesteihin. Niin siis ihan sellasta dobermannin päähän menevää nuttua meinasin. ;) Pakkasten tullessa tuli jo vähän hätä millä suojata koiran korvat, ne kun ovat niin ohkaset patalaput että jäätyessään helposti aukeavat verille ja ovat erittäin hankalat paranemaan. Viikonloppuna kävin kaupoilla ja mietin kaikkia sukka- ja säärystin viritelmiä, mutta Anttilan lastenosaston alekopasta löytyi kaulahuivi joka oli kun tehty koirapipoksi tuunattavaksi. Huivi oli ommeltu kahdesta kankaasta ja pelkästään saksimalla huivin kahtia ja tekemällä toiselle puolelle pyöreen reijän, saatiin oikein kiva pipo. Hintaa nutulle tuli 2e. =)

Gastro uimakoulussa

Eilen käytiin polskimassa Hyvinkään koirauimalassa. Ei siitä vepe koiraa tulisi, mutta josko vaikka joskus oikeesti uisi järvessäkin. =) Kun se raukka ui dobermannia, pystyssä kun uppotukki. Mielellään kahlaa rannassa ja hakee lelua, mutta uiminen on aika vieras käsite. Varattiin koko allas omalle porukalle, oli muuten aika edukas. Meitä oli viisi dobermannia ja Gastro oli ainoa jolla oli uittaja. ;) Rampista veteen meneminen oli Gastron mielestä hyvin vastenmielistä ja tuosta videosta näkeekin miten tarraa uittajaa jalkaan. Naurusta ei tule loppua kun tuota videota katsoo! :D Uiminen sujui hetkittäin ihan hyvin, eli ui rauhassa pitkillä vedoilla ja käytti myös takapäätä. Suurimmaksi osaksi taisi kuitenkin mennä pärskimiseksi ja etujaloilla kauhomiseksi. Uittaja oli kyllä ihan pätevä ja hallitsi Gastroa hyvin. Muutenkin reissu oli ihan onnistunut, meidän oman porukan lisäksi sielä oli paljon muita koiria, meitä ennen että sitten meidän jälkeen. Pesut ja huuhtomiset, sekä kuivaus sujui ongelmitta, mitä nyt Gastro välillä vinkui ja kovaakin kun oli aika kiihdyksissä. Eli uimisen lisäksi oikein hyvää sosiaalisten tilanteiden harjoitusta.

Taas vähän tottis rustausta

Hyvää, parempaa, rikasta ja menestyksekästä Tätä vuotta ja silleen. Talvitauosta ei tietookaan, eikä lumesta, saatika edes pakkasesta… treenit jatkuu hallilla. Kickari lojuu varastossa. No joo, ohan tää aika lepposta kun vaan tottikseen keskitytty. Puruja ei ole ja ei me jäljelläkään käyty olla. Toiset ne treenaa sitäkin. Mutta pellot on aika kuolleet ja sais rämpii mudassa ja vesisateessa jotei ei kiitos.

Hallilla ollaan käyty taas tiistai iltaisin ja eilen oli yksittäinen irtovuoro Klaukkalan hallilla. Ei tehty mitään ihmeempää kun seuraamista, oli aika kova häiriö ja vieras hallikin. Meitä oli yhdeksän koirakkoa, kaikki samaan aikaan. Lisäksi Gastrolle tuottaa vaikeuksia pitää se nenä irti niiiiiiiin hyvältä haisevasta matosta, eli tämmöset treenit ovat oikeen hyviä. Ihan hyvin Gastro teki, eihän se samalla lailla keskittynyt kun normaalisti, mutta eipä ole ennen ollut noin paljon koiria ja noin lähellä. Pää pyöri ja haahuili. Lisäksi ahnehdin TAAS liikaa. Aluksi meni oikeen hyvin, olisi pitänyt lopettaa sillon, mutta päätin vaan jatkaa ja ottaa vielä videookin. :D Koira väsy eikä siksikään enää jaksanut olla ihan mukana. Gastro on vilkas koira ja kiinnittää paljon huomiota ympäristöönsä, joten jo aika lyhyt treeni vaatii siltä aika paljon ja väsyy helposti jos joutuu kovasti skarppaamaan.

Omalla hallilla ollaan treenitty hyppyä, paikallamakuuta ja vähän noutoa. Muutamat noutotreenit oon yleensä tehnyt vain jossain parkkipaikalla iltalenkin jälkeen. Hyppy on yllättävän vaikea. Nimittäin Gastro ei oikein osaa hypätä korkeutta, jos esteessä on korkeutta enemmän kun puoli metriä, se kolhii itseään tai kiinteestä esteestä ponnaa vauhtia. Niin ja ruskean luontoon tietysti kuuluu myös aika ajoin yrittää kiertää este tai olla reagoimatta käskyyn. Viime treeni kuitenkin tehtiin niin että keskityttiin luomaan liike niin että hyppää myös takaisin (video edellisessä postissa). Gastro varmaan mielellään lähtisi myös rallattaan kapulan kanssa hypyn jälkeen niin ajattelin luoda jo heti sen mielikuvan että tarkoitus on tulla samaa reittiä takas. Tässä avusti appari joka palkkasi koiran ja ohjasi takaisin esteelle ja minä houkuttelin toisella palkalla yli. Marian kanssa oli kesällä puhetta, että korkeutta pitää treenata niin että lähetetään koira läheltä estettä, silloin se ei saa paljon vauhtia hyppyyn joten sen on pakko ponnistaa korkeutta jotta pääsee yli. Lisäksi saalispalkka ei välttämättä ole alussa se paras, tai ainakin sen toteuttamista kannattaa miettiä. Gastro menee esteestä vain patukka mielessä, se niin kuin syöksyy ja esteet kolisee. Katsoo nyt miten tehään ensikerralla. Voi olla että ruoka ei kuitenkaan motivoi tarpeeksi. Turhaa tein myöskin noin hallitusti, seuraaminen on tässä kohtaa aivan ylimääräistä, otetaan vasta sitten kun hyppy on liikkeenä varmempi, laitetaan kaikki keskittyminen hyppytreenissä itse hyppyyn.

Paikallamakuuseen oon miettinyt vähän uusia juttuja. Ongelma on että Gastro on liian kierroksilla ja häiriössä se vinkuu. Ilman häiriöö ihan rauhallinen. Mitä jos sen nousevan tunnetilan suuntaisi patoomisen kautta liikkeen lujempaan suoritukseen eikä jousilla oloon? Lauantaina mennään kuunteluoppilaaksi maalimiespäivään ja ajattelin sieltä kysellä vähän tutuilta apua. Tai jos tuntuu hankalalta, niin miten hitossa löydän koirasta sen off-nappulan kun ei manuaalista löydy? ;) Tuota mokkepäivää ootan aikas innolla, oppii varmasti paljon.

Noudon kanssa edistytään. Hitaasti ja varmasti. Tai no ei edes kovin hitaasti, yllättävän hyvin treenin määrään nähen ja ohjaajan tasoon nähden. :D Ollaan tehty vauhtinoutoa ja nyt Gastrolla on niin kiire saada kapula suuhun että saalisloikka ja käpälillä kapulan lätkiminen on jäänyt pois. Toivottavasti iäksi. Tätä ei tietenkään olla vielä yhdistetty loppuasentoon ja luovutukseen vaan palkka tulee kun tullaan kovaa kapula suussa luo. Loppuasento alkaa pikkuhiljaa jäädä korvien väliin. Jos laitan koiran istumaan kapula suussa ja liikun itse määrän x päähän, useimmiten Gastro tulee kapula suussa eteen istumaan. Ei tosin tee liikettä varmalla olemuksella, vaan on aika haparoivaa ja hidasta. Istuessaan ei kapulaa mälvää mutta tuon siirtymisen aikana kyllä. Siihen auttoi näkyvä palkka > patosi leuan alla olevaan patukkaan > puri kapulaa paremmin. Luotan myös siihen että kun hommaan yhdistyy tuo vauhti niin aikaa ei koiralla jää pureskeluun. Mutta kaukana ollaan vielä siitä, mitä liikkeen tulisi olla. Ku ei vaan yrittäs edetä liian nopeasti.