Odotettuja tottisapuja

Järjestin viime lauantaina Marian seminaaripäivän Tuusulassa. Meitä oli kymmenen tottiskoirakkoa ja jokunen kuunteluoppilas. Ilma oli aivan mahtavan aurinkoinen! Jotta nälkä ei päässyt reeniväelle yllätämään niin oli myös leivottu pullaa ja suolaista piirakkaa. Kaffetta tietysti termareissa. :)

Suurin osa oli dobermanneja, löytyi myös pari amstaffia, roto ja beussi. Mukava kirjo siis. Meikä oli reenivuorossa heti tokana. Marialle yritin meidän ongelman jotenkin ilmaista, mutta mitenkä kerrot lyhyesti ja ymmärrettävästi että "Nokun mää en osaa ohjata sitä ja tuntuu että yhteys koiraan puuttuu". Siihen kun syitä voi olla miljoona ja ratkaisuja yhtä lailla... Ja sitten taas välillä reeni kulkee kun ajatus ilman että koen mitään ongelmaa. No eihän se Maria saanut varmaan mittää selkoo siitä kitinästä ja kaikki koitti rauhoitella kun mulla taas oli polvet pettää kun jännitti. :) Työtä käskettyä koira kentälle.

En ollut ihan tyytyväinen kentälle tuloon. Siinä jo heti huomasin että sai vähän hakea oikeaa tilaa. Gastro haahuili omiaan ja ympäristö kiinnosti. Tein jännitettä palloon ja annoin haukkua. Maahan hetkeksi patoomaan ja sitten sivulle. Siitä se sitten lähti kummiski ihan hyvin. Katottiin vähän seuraamisen paikkaa. Se on puruissa seurauttamisen myötä alkanut edistään. Tuskasen ärsyttävä ongelma ja se on korjattava heti kun en nyt oikeen tykkää. Perusasennossa istui herkästi vinoon, mutta pysäyttävällä askeleella annettu pakote auttoi. Ihan mahoton se edistys ei kuitenkaan ollut, vähän hakee sitä paikkaa ja pystyi palkkaamaan ihan oikeesta toiminnasta. Pitää nyt vain kiinnittää siihen palkkaukseen huomiota ja magneettipalloon palaaminen voi olla ihan jees. Käännöksiä tehtiin myös ja niissä vähän autettiin koiraa niin että nostin vasenta jalkaa kun käännyin. Olin ihan tyytyväinen. Gastro oli innokas ja tuntui että sillä on kiva tehdä. Ympärillä oli paljon ihmisiä eikä se niistä välittänyt. Perusasennossa jos jäin kuunteleen Mariaa niin tuppasi kontakti putoomaan ja katseli ihmisiä.

Seuraa

Sitten siirryttiin noutoon. Otetta noutokapulaan liikkeessä oli tarkoitus katsoa. No siinäpä ei nyt sitten mitään ongelmaa edes ilmennyt. Ei pureskelua, ei mälväystä. Kun jätin istumaan kapula suussa ja menin itse pienen matkan päähän, niin toi hyvin ilman pureskeluja. Olin aika mielissään kun Maria sanoi että pohjat on niin hyvät ettei tuossa ole ainakaan mitään ongelmaa, mutta nuhteita tuli kun annoin koiran ottaa kapulan suuhun ilman käskyä. Ohjaajan tulisi hallita kapulaa siinä missä leluakin. No sitten päätin että teen ihan liikkeenä koko tasamaanoudon. Siinä jo sanoinkin että liike on aika uusi eikä ole vielä mitään suoritusvarmuutta. No hittovie sehän meni läskiksi... Maria huusi että noniiiii saatiihan me sieltä joku virhe. Gastro juoksi kapula suussa mun ohi. Mun takana oli koko reeniporukka seisoskelemassa niin taisi unohtua mihin se kapula piti tuoda. :D Nöniii.... siitä päästiinkin sitten seuraavanlaiseen harjoitukseen. Gastro istumaan ja kapula maahan hyvin lähelle koiraa ja mun piti kuitenkin mennä kauaksi. Ollaanhan me tämmöstä tehty mutta paaaaaljon lyhyemmällä välimatkalla. Käskyn saatuaan sehän lähti kun nato ohjus ja tuli luo mutta kuten arvata saattaa se kapula jäi ihan toissijaisena sinne maahan... Lisää appareita kehiin. ;) Eva piti koiraa liinasta ja minä hetsasin kapulalla ja annoin myös ottaa kapulan. Rauhallista taistelua ja välillä ihan vaan pitämistä. Sitten irti ja pientä hetsiä ja heitin kapulan maahan ja menin itse aika pitkälle. Maria nosti kapulan maasta vähän ylös ja varmisti että koira haluaa myös sen mukaansa matkalla mun luo. Kovaa tuli kohti kapulan kera ja patukalla palkkasin lennosta. Näitä sitten tehtiin jonnin verran. Oli tosi hyvä harjoitus! Viettiä kapulaan ja pientä konfliktia tuomiseen. Toinen appari liinoissa varmisti että koiralle tulee halu mun luo ja toinen appari varmisti että ottaa kapulan ja ilman sitähän mun luo ei pääse. Saalisloikkaakaan ei Gastro tee silloin kun sillä on hyvä vietti ja kiire vain saada kapula suuhun.

Oho.... Miten tässä ny näin kävi...

Wruuuuuuuuuum.....

Treenin jälkeen Maria mainitsi, että muista vahvistaa myös koiran omaa aktiivisuutta. Gastro meni tyhjissä hetkissä vähän passiiviin. Esimerkiksi kun käskin pallosta irti. Ennen olisi jo tarjonnut sivua tai haukkua suorilta, mutta nyt jäi vähän ikäänkuin jumiin. Nousi hyvin tekemään, mutta ei tarjonnut toimintaa itse. Nyt vasta parin päivän jälkeen tämä asia pysäytti mut miettimään ja se lamppu syttyi. Siis tämähän se mun ongelma juurikin on ollut. Miten hölmöä. Pentu ja junnuajan treenit ovat perustuneet kaikki koiran oman toiminnan vahvistamiseen ja rakennettu koira itse haluamaan toimintaa. Jossain vaiheessa on alettu vain suorittamaan ja perusasiat ovat jääneet liian itsestään selviksi. Olen miettinyt että mikä mättää sillonkuin meillä on huono treeni. Koira vaikuttaa olevan vietissään, mutta tuntuu ettei se ole silti motivoitunut tekemään. Minä yritän nostaa tai vaatia siltä väärässä tilassa  ja treeni menee vaan venkoiluksi ja hermojen menetykseksi. Tässä se ratkaisu tuli. Mun on saatava se koira takaisin joka autosta tullessa ei näe muutakun ohjaajansa ja on jo tarjoomassa perusasentoo nopeemmin kun mun ajatus kulkee.