Joulumöllit xD

Tänään aatonaattona käytiin tekeen jotain, mitä en olisi nyt ihan heti ajatellut tekeväni. Toko-kokeessa. :D No ainakin melkein, möllissä vaan. Tarkoitus oli kyllä että jos joskus menisi, mutta on ollut yleensä vähän muuta mielessä kun toko. On myös hirvittänyt vähän se ryhmäpaikallaolo ja miten sielä on koirat hallinnassa. Kaverin treenejä ja tokoliikkeitä katselleena, mietin että hitto eihän tuossa alossa ole periaatteessa mitään mitä koira ei jo osaa pk-puolen takia. No sitten se meni ja pyysi mut vielä mukaan tuonne mölli-kokeeseen, niin pienen empimisen jälkeen ilmoittauduin paria päivää ennen koetta. En ole koskaan edes nähnyt toko-koetta ja tämän suorituksen jälkee sanonpahan vaan että säännöt olis voinut edes lukea. :) Tämmöset tilanteet ovat kyllä todella hyviä treenejä ohjaajan jännityksen kannalta ja tulee opeteltua koirasta uutta miten se käyttäytyy missäkin tilanteessa.

feat. Laura & Hetu

Emme ole koskaan olleet hallissa noin ahtaasti monen koiran kanssa. Omaa vuoroa ei ole varsinaisesti odoteltu vaan paikallaan pitkään häiriössä. Suoritus lähti erilaisesta tilanteesta miten reeneissä on totuttu. Gastro tuli halliin sisälle melko lailla karmit kaulassa ja selkeesti sitä kiihdytti vähän toiset koirat. Mutta kellekkään ei rähjätty eikä ihan teilannut tuomariakaan luoksepäästävyydessä, vaikka kohtuuttoman paljon se Gastro härväsikin. Luulin että tuomari vaan ojentaa käden koiraa kohti ja se on siinä, mutta koira kopeloidaankin seisaalteen ihan kunnolla. Vois joskus harjoitella. :D Tämän jälkeen kaikki koirat jäivät halliin odottaan omaa vuoroa.

Tehtiin odotellessa seuraamista odotusalueella ja Gastro sai purkaa itseään vähän pallon kanssa. Vietti on iloinen asia, mutta tilanteeseen nähden sitä oli hieman liikaa. :D Haukkumista piti varoa ettei muut koirat häiriinny, varsinkin suorittava. No jahka se meidän vuoro sitten tuli, niin Gastro olikin jo aika laama. :D En sitä sitten kehdannut haukuttaa tai sen kummemmin enää "valmistella" vaan mentiin suoraan kehään. Eihän se seuraaminen parasta Gastroa ollut, mutta ihan sitten vissiin riittävää tokossa, arvostelussa 9 ja puoli. Liikkeestä maahan 10, tosin sain noottia liian kovasta käskystä toko-tädin korvaan. Luoksetulo oli vähän erikoinen. Gastro tuli ihan hemmetin kovaa ja jarrutti alustaan nähden vähän myöhässä. Muhun se ei tahdo törmätä kun tietää ettei ole sallittua, joten ratkaisi asian niin että liukui vähän ohi ja suoraan sivulle, mutta vinoon. Pisteet 8 1/2. Noutoesineen pito 9 1/2. Liikkeen suoritin koira edessä istuen. Nojaamisesta puoli pistettä pois. Liikkuri sanoi jotain että "Oi miten ihanasti se tekee ton". Heh.

No sitten ne kaukot. Nollille meni. :D Minä niin luulin että kyllä se ne tekee, kun kolme kertaa niitä treenasin ja onnistu niin että AINAKIN tokalla käskyllä nousee istumaan. No ei noussu ja en tiennyt, että siinä on kolme sekuntia aikaa ja liikkuri sitten ohjeisti että kannatta ne lisäkäskyt antaa tosi nopeaa. Harmittaa nyt vähän kun näin yksinkertaiseen asiaan meni paljon pisteitä kun tuli kokonaan nolla. Mutta eipä se ole homma eikä mikään noita opettaa jos mennään oikeeseen kokeeseen että sinänsä mitä hiton väliä... Estehyppy oli ihan hyvä. Vähän jäi vinoon kun siirtyi edestä sivulle. Tai ehkä paljonkin. Pisteet 9 1/2.

Paikallaolo oli mun mielestä ihan nappisuoritus meille vaikka pisteet oli vaan 7 1/2. Olin antanut vartaloavun kun käskin koiran maahan ja pienen piip äänen koira kerran päästi. Tuomari sanoi, että rokottaa tässä vähän enemmän koiran ääntelystä koska ei vienyt multa pisteitä liikkeestä maahanmenossa liian kovasta käskystä :D No siinä paikkiksessa on kuitenkin kaikista isoin kerroin. Mun mielestä ne pisteet tulisi vähentää niistä liikkeistä minne ne kuuluu. Gastro oli muuten kokoajan tosi tarkkaavainen mua kohtaan ja rauhallinen. Oisin voinut kuvitella että se haistelee mattoa, vinkuu ja kuikuilee vieruskaveria.

Kokonaisvaikutus 9 1/2. Tuomari mainisti että meidän suorituksessa oli hienoa katsoa miten koira oli hallinnassa kokoajan ja yhtään ei haahuillut missään vaiheessa, liikkeiden välissäkään. Jassoo, no eikai jos se on käskyn alla. :D Liikkurin kuuntelusta sain aika paljon noottia. Vähän jännitti ja en ollut varma missä vaiheessa saan tehdä mitäkin ja tein sitten ominpäin. Kokonaispistemäärä oli 161 eli riitti 1-tulokseen. Ensin oli hirveä harmitus, että kuinka paskoja me ollaan kun odotin parempia pisteitä, mutta sitten mietin että mitä mää oikeen kitisen. Möllikoe ja ohjaaja pihalla kun lumiukko niin ei taida olla kovin vakavaa :D Ja jos ne kaukot olis onnistunut niin olis ollut hyvät pisteet. Pitää olla tyytyväinen kun oltiin tilanteessa missä ei olla oltu ennen ja suoritus lähti ihan eritavalla kun treeneissä. Vaikka puuttui se normaali vietti, keskittyminen ja paine, niin silti suoriuduttiin kohtalaisen hyvin. Ehkä me mennään vielä jossain vaiheessa talvea oikeaan toko-kokeeseen. ;) Enempää kun alokasluokkaa ei kyllä tule tehtyä. Pitää keskittyä ihan muihin asioihin kun uusien liikkeiden opettamiseen. Eikä lajin henki ole ihan munlaiseni.

Se olisi Jouluaatto huomenna. 

Nää toivottaa kaikille oikein rauhaisaa Joulua, sekä onnea ja menestystä ensivuodelle. 

Pysyköön kaikkien koirat terveinä ja tehdään kaikki paljon tuloksia!

Ongelmia, treenejä ja ongelmatreenejä

Halli oli kyllä aika turha joulukuuksi. Lunta ei ole nytkään ollenkaan ja parhaimmillaan ollut 10 astetta lämmintä. Pellolle ei silti kiinnosta mennä. Ovat niin vettyneitä ja kurasia. Metsään tuli kuitenkin riipastua joku päivä jälki. Voisi sitä enemmänkin tehdä, mutta ei varsinaisesti ole ollut suurta hinkua itsellä. Jälki kulki aika hyvin. Keskittymistä kaivattaisiin enemmän ja sitä että koira oikeesti työskentelee. Mutta sehän ei mikään yllätys ole. Ei sentäs jäänyt kuselle kesken jäljen. Kyllä Gastro huolen jäljestä piti ja kokonaisuutena ihan hyvä suoritus. Kepit ilmaisi ilman ongelmia yhtä lukuunottamatta. Siinä kohti haettiin vähän jälkee ja koira kulki jäljen sivussa joten keppi meinasi jäädä. Janalla tuli itse tehtyä vähän tyhmä moka. En ajatellut yhtään metsään mennessäni että menin samasta kohtaa kun jälkeä tehdessäkin. Vaikkakin lähestyin jälkeä loppujen lopuksi kohti suoraan ihan "puhtaalta" alueelta, niin Gastro oli ottanut jäljen jo metsään mennessä ja ryysi sinne mistä oltiin tultu sen näköisenä että "mää tiedän täällä se menee". Sitten se pyöri takajäljellä kunnes lähti oikeaan suuntaan. Ei sen vakavempaa kuitenkaan. Tähän mennessä se jälki on vaan kävelty sinne metsään sen ihmeemmin miettimättä ja laitettu koira ajamaan ja katsottu mitä se tekee. Nyt sitten voisi alkaa vähän enemmän suunnittelemaan noita treenejä ja kouluttaakkin sitä koiraa.


Tottista on tehty hallissa ja ulkona. Pieniä teknisiä ongelmia löytyy, mutta ne on varmaan meidän ongelmista vähäisimpiä. Noudossa on vino luovutus, sivulle siirtyminen välillä vino, maahanmeno hidas, edistää välillä taas seuraamisessa ja peräpään käyttöä voisi pitkästä aikaa vähän muistuttaa. Mä en näissä asioissa ole edes mikään perfektionisti, mutta täytyy taas kiinnittää huomiota muutamiin juttuihin. Kapulan palautukseen saa ainakin tehdä vähän kiirettä. Yksi toisto piiskalla vauhtia ja tokalla toistolla tuli suoraan ja vauhdilla. On meinaan kehittänyt sellaisen tavan, että kaartaa aika laajalta oikeelta ja tulee oikeelle vinoon. Tähän auttoi myös kun kapulaa heitti vähän enemmän. vasemmalle. Paikallaoloa ollaan treenattu myös vieretysten toisen koiran kanssa ja muutenkin häiriössä. Tarkoitus saada mahdollinen piippaus aisoihin, mitä ilmenee jos häiriöö on paljon. Tämän lisäksi pitänee muistaa tehdä myös niitä häiriöttömiä paikkamakuita, jotta vahvistuu haluttu asia. Toinen juttu on tarkkaavaisuus ohjaajaa kohtaan. Kuikuilu kielletty ja kun katse pysyy minussa, niin olen sen naksulla ja ruualla vahvistanut.

The tunnetila. Meillä on ollut aika hyviä treenejä tämän asian osalta. Asia on aika moniselitteinen enkä jaksa siitä kirjottaa kauheesti tai siis sen synnystä, mutta pelkistetysti; ongelma on tavallaan jo vanha. Se on ollut ongelma välillä enemmän, välillä vähemmän, tulee esille vaan tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa ja pienellä kikkailulla jonkin verran vältettävissä. Niinkun olen tännekkin jo monesti kirjoittanut. Tämä asia ei ole kuitenkaan varsinaisesti vielä estänyt esim kokeeseen menemistä. Enivei, puoleen vuoteen emme ole treenannut puruja ja tottistakin vaan kentillä jossa on aina treenattu vaan sitä tottista. Treenit ovat muutenkin olleet tosi pienellä porukalla. Ei siis yhtymäkohtaa suojelutreeneihin. Joten oikeestaan se ongelma ei ole ollut ongelma puoleen vuoteen, vaikka tosin tiedostin sen olemassa olevan. Me ollaan aloitettu taas purut. Muuton takia maalimies vaihtui. Treenejä ei ole takana vielä kovinkaan montaa. Uusi veskari on ihan asiallinen äijä ja olen itse ollut todella tyytyväinen treeneihin ja yhteistyöhön. Mitään oikeaa ryhmäpaikkaa tässä ei vielä ole. Muu ryhmä on muutenkin talvitauolla. Nyt ihan alkuunsa katsotaan talven aikana mihin homma etenee vai eteneekö mihinkään. Siis se hallinta. Jos ei onnistu, niin eiköhän se ole siinä. Viimeinen yritys.

Palatakseni siis siihen tottikseen... Eli nyt se tilaongelma on taas löytynyt kun on tehty purujakin ja mennään tekeen tottista kentälle ja Gastro muistaa että hei täälä on tehty purujakin. TOKI se ongelma saattaa tulla esiin muuallakin, mutta en jaksa kirjoittaa jokaista "mutta, ja että ja jos, ja kun..." :D Pari viimestä kertaa ennen purureenejä on ollut kuitenkin aika hyvä tottis. Varsinkin viime kerralla. Vaikka meidän maalimies seisoi kentällä, niin ei ollut ongelmia. Mä olen tästä aika onnellinen. Tää ei vois olla varmaan sakavammin enää kirjoitettu. :D


Viimeisin purutreeni oli kyllä aika hyvä. Mä olen niiiiiiin kaivannut tätä. Tuntuu että joku mun elämän puuttuva palanen on löytynyt taas kun on päässyt treenaan. Odotan seuraavaa kertaa tosi innolla. Tauko on varmasti ollut hyväksi ja uudessa maalimiehessä on myös se hyvää, että näkee koiran "puhtaalta pöydältä".

Hallikauden korkkaus

Nyt on koettu Tamskin uusi koiraurheilukeskus. Halli oli ihan toimiva ja sieltä löytyy viisi 600 neliön kenttää.  Miinusta siitä, että saatiin ensin siivota alta pois kentällinen aksaesteitä ja ulkovalot sammuvat ajastuksella joskus kymmenen jälkeen. Meidän vuoro tosiaan alkaa vasta kympiltä illalla ja pihalla ei nähnyt yhtikäs mitään kun koiraa veit ja hait. Halli kun sijaitsee aivan mettässä vailla katuvalaistusta. Ja ilmeisesti hallista löytyy kuitenkin yksi kenttä joka ei ole agilityyn. Täytyy vissiin kysyä miksi meille ei vuokrattu sitä.

Meinas melkein mennä hermo. Gastro lähti sitten autoon ennenkuin ohjaaja olisi menettänyt malttinsa. VINO noutokapulan luovutus. Ja se on nyt sitkeessä! Oikeesti se on meidän murheista varmasti se pienin, mutta koska aiemmin luovutus on ollut suora, niin pistää vituttaa moinen epäkohta. Mistä se nyt on semmosen keksinyt...

Otettiin ryhmäpaikallaoloa mistä tuli positiivinen yllätys. Olin varautunut siihen, että treenattava asia on koiran tarkkaavaisena pysyminen ohjaajaa kohtaan. Vilkuiluun puututaan ja naksukin oli vielä vahvistamassa oikeeta. No ei siihen tarvinnut juuri puuttua. Kerran vilkaisi Oonaan päin. Muuten Gastro tapitti kokoajan mua. Ja mikä vielä parasta - se oli kokoajan TÄYSIN hiljaa vaikka vieruskaverit välillä mölisi.

Toiset jäivät vielä tekemään paikallaoloa ja me otettiin Gastron kanssa muuten tottista vähän häiriöksi. Jääviä ja luoksetuloa. Hyvin pysyi niissäkin keskittyminen muhun, eikä alkanut mulkoileen kanssareenaajia. Hinkattiin vielä sitten sitä noutoa kapula suussa lyhyeltä matkalta. Hyvin se niin onnistui. Tai ainakin melkein. Se istumisen asento kapulan kanssa on muutenkin jotenkin omituinen. Gastron perä jää jotenkin kauas, mutta kurottaa kapulan kanssa kuitenkin niin ettei ole vajaa. Eli tuo istumisen asento ei ole semmonen pysty. Se on muutenkin kun joku mätisäkki. Koirasta huomaa ettei se oikein keskity siinä liikkeessä, vaan suorittaa jotenkin löysästi sinnepäin. Ähhh.... Täytyy sitä miettiä. Ja ottaa luoksetuloa vähän enemmän ja katsoo mitä se sanoo. Onko ongelma oikeesti vain kapulan kanssa. Tänään oli kyllä ihan hyvä ja suora luoksetulo kuitenkin.

Torstai on tottista täynnä

Nyt onkin ollut aika tottispainotteinen viikko. Niinkuin suunnittelin, niin koiraa on tullut palkattua ihan reenin alussa. Eikä treeni ala haukulla, vaan haukulle/palkkaan pääsee vasta perusasennon kautta. Jos haukkuu, kiellän. En anna Gastrolle käskyä sivulle mutta lähden koiraa "karkuun" niin että hakeutuu perusasentoon. Tarkoitus olisi saada koira kuitenkin itse tarjoomaan liikettä, niin etten minä tee yhtään mitään. Eiköhän sekin taas kohta onnistu, kun koira ymmärtää miten saa mitä haluaa.

Oli ihan hyvä reeni torstaina. Hyppynoudon kanssa oli vähän renkkaamista. En ole ottanut aikoihin luovutusasentoa esteillä ja nyt päätin ottaa. Ekaksi kapula lensi vinoon enkä jaksanut korjata, joten koira hyppäsi tullessaan poikittain ja siitä asennosta oli jo mahdoton ehtiä korjata linjaa suoraan luovutukseen. Tokalla yrittämällä oli vauhtia liikaa ja minä liian lähellä estettä taas, joten koira liuku mun jalkoihin ja suoraan päin. Otettiin sitten väliin muistutusta luovutusasennosta ja kolmannella hypyllä luovutuskin meni nappiin. Jäin itse kauemmas esteestä. Että sinänsä omia virheitä nuo kaikki. Tuppaan jäämään liian lähelle estettä. Jos on vauhtia liikaa, niin ei koira ehdi jarruttaan varsinkaan jos on yhtään märkää ja jos hyppää vinossa, niin ei ehdi korjata suoraa luovutusta. A-estettä ei edes reenattu, koska este on tuola kentällä niin huono ja vaarallinen koiralle.

Tokalla kierroksella tehtiin paikallaoloreeniä vierekkäin Akon kanssa ja lisähäiriönä toisen koirakon tehdessä seuraamista. Hiljaa se ei sielä kyllä edelleenkään ole vaan vinkuu. Maa oli kylmä ja koira tärisi, joten vinkui vielä entistä enemmän. Ärsyttävä ongelma. Asiaan on jonnin verran auttanut tehdä pitkiä, rauhallisia ja häiriöttömiä paikallaoloja jolla saatu tunnetilaa muutettua itse liikkeessä paremmaksi. Takapalkka auttoi myös. Mutta ei niistä määräänsä enempää iloa ole. Eikä siitä että palkkaisi ennenkuin vinkuminen alkaa tai sillonkun hiljenee. Ei Gastro ymmärrä itse sitä vinkumistaan ja että palkkaa tulee kun on hiljaa. Keskittymistä muhun pitäisi saada muutenkin paremmaksi. Katsotaan josko se auttasi myös vinkumiseen. Todella lungissa tilassa ei välttämättä vingu, mutta sillon vetää lonkalle eikä ainakaan ole tarkkaavainen. Aion kuitenkin jatkaa niillä häiriöttömillä treeneillä, jossa pääsen paremmin vahvistaan sitä mitä halutaan. Mietin myös naksuttimen hyödyntämistä tässä.

Treenien päätteeksi Gastro pääsi juokseen ihanan Oonan kanssa.

Biltemasta löytyi vihdoin sopiva eriste häkin pohjalle. Treenimatto nimellä. Matto on semmosta vaahtomuovia, mutta levyt tarpeeksi kovaa materiaalia ettei sitä saa pedattua mykkyrälle. Mukaan tarttui myös uudet pirteän väriset treenihanskat. Luistamattomat eikä ihan ohuet, niin pärjää näillä keleillä. Pyöräilyhanskoina niitä myytiin. Kävin myös ekaa kertaa Nekalan Wuf.fissa. Mukaan tarttui frisbee ja metrin liina jonka meinasin lyhentää ihan pätkäksi. Tuosta frisbeestä kyllä innostuin. Voisin veikata että Gastro on ihan hulluna siihen. Koska se lentää. Vähän niinku linnutkin. xD

Kyllä siitä sittenkin vielä FH-koira tulee!

...ainakin toivossa on hyvä elää? Tänää oli kyllä yksi parhaista jälkireeneistä koskaan! Vieras jälki, noin 700 askelta, kolme esinettä, 4 kulmaa. Ikää oli vajaa pari tuntia. Ei juuri ruokaa, yksittäisiä nameja muutamia. Paalulta lähti ihan kivasti, vähän haki hajua ekoilla askeleilla kunnes tasottu hyvin. Pitkähkö suora, ei moitteita, kunnes tuli kulmaan... Jaaa paukkuen yli. Pyöri ja haki kohtuu kauan. Löysi jäljen lopulta itsenäisesti. En olisi uskonut tuon vaikuttavan koiraan näin, mutta ilmeisesti läskiksi mennyt kulma alkoi koiraa sen verta potuttaan, että nousi vietillisesti. Tästä eteenpäin ajoi jäljen loppuun todella intensiivisesti syvällä nenällä ja painoi meneen liinaa vasten niin että mua sattu käsiin! Ja se jos mikä on paljon Gastrolta. Vietti kun on meillä ongelma ollut - siis sen puute. Se oli kuitenkin ihan uskomaton! Oikeen näki koirasta sen asenteen "Nyt sitten saatana ajetaan sitä jälkee!" Myös esineilmaisut olivat nopeampia ja varmempia. Syksy on mennyt kyllä jäljen osalta kivasti. Taas sitä odottaa milloin tämäkin ilo loppuu. Jos kuitenkin homma jatkuu niinkun tähän asti ja kehitystä vielä tapahtuu entisestään, niin minähän alan tykkäämään jäljestä Gastron kanssa. :) Ei vaan... aina mä peltojäljestä tykkään, mutta nyt aletaan oleen siinä mallissa, että siitä alkaa oikeasti nauttimaan kun koira osaa, saa tehdä pitkiä jälkiä ja kokoajan haastavempia.

Toinen päivän onnistuminen oli lainakoira Ako. Ako on vielä aika alkutekijöissä ja tämä oli meidän toinen jälki. Kauheen kivasti sujuu. Motivaatio jäljelle on hyvä eikä koira sählää turhia. Tyhjätkin askeleet tarkisti hienosti. Kävelytielle tuijottamaan jääneet pojat saivat vähän keskittymisen herpaantumaan. Esineitä vaan opettelemaan, lisää pituutta ja lisää tyhjiä. Tässä vielä videoo Aapon jäljestä. :)

Kärpänen

"Kärpänen is bäk" totesi ystäväni kun kerroin, että en yöllä nukkunut kun tuli mietittyä treenejä ja uutta suunnitelmaa. Siis mikä kärpänen? Jaa niin reenikärpänen? No joo, siinä vaiheessa kun mulla menee yöunet voinee ehkä todeta, että me ollaan back in business.

Ajattelin etten ottaisi edes mitään hallivuoroa täksi talveksi. Toisin kävi. Nyt olisi tiedossa jo kaksi vuoroa. Tottiksessa tullaan nyt kiinnittämään huomioo siihen tunnetilaan, mitä ollaan menossa tekemään eli ensisijaisesti kentälle tulo ja treenin alotus on se mikä nyt hiertää. Jos mietin nuorta Gastroa niin sehän oli semmonen että oli kentälle mennessä jo tarjoomassa perusasentoa ja seuraamista. Se ei miellyttämisen haluinen koira ole, mutta jos johkin kiinnitin pentuna huomiota niin oli koiran oman aktiivisuuden vahvistaminen ja sen halu tehdä mun kanssa. Niihin asioihin huomion kiinnittäminen on jotenkin unohtunut.

Sain pari ihan hyvää huomioo omassa reenissä. Kun haukutan koiraa, oon tekemässä siitä hyvää vauhtia reaktiivista. Hetsaan, prässään ja lietson sitä itse jotta se pääsee viettiin. Tiedän virheeni, mutta jotenkin se on tullut sitä kautta kun Gastro on ollut huonossa tilassa ja härvännyt kaikkea muuta, niin olen itse sitä auttanut. Vaikka mun pitäisi olla passiivinen. Toinen huomio liittyi siihen, että jos koira vilkuilee esim siinä kentälle tulossa, niin sen sijaan että pakottaisin sitä vierelläni, niin lähdenkin "alta pois". Tuli myös mieleen tuona unettomana yönä, että koska olen oikeesti palkannut koiran kentälle tulosta ja siitä että se teki sen hyvin. Tai että olen saanut sen siitä paskatilasta aktiiviseksi. Eikö se pitäisi heti vahvistaa kunnolla? Eheiiii.... kun sillon vasta lähetään tekemään kunnolla ja hiihdetään vähintään koko kaavio. (sarkasmia) Vai pitäskö sittenkin vahvistaa sitä kentälle tuloo. Joo, kyllä mä ajattelin antaa koiralleni pallon kentälle tulon jälkeen ekan kerran sitten vuoteen. :D

Mulla olis nyt ihan suunnitelma mitä ensikerralla teen kun pääsen taas kimppareeneihin.

Sitten olis pari muutakin projektia. Ne tosin jää vähän vähemmälle huomiolle kun talvi koittaa. Mutta toivottavasti heti keväällä taas reenataan lisää. Oma talous ei ole saanut lisäystä, mutta pellolla ohjattavat kyllä. Jokunen jälki on tullut ajettua kaverin malinoisilla. Tosi mielenkiintoista tutustua enemmän maliin ja saada ohjata sitä. Oppii ehkä itsekkin jotain ja onhan mulla ollut suunnitteilla että josko sitä malia kokeilisi seuraavaksi. Siis sitten joskus kun on edes se koiranpaikka auki. Ei mikään helppo koira treenata, pehmeä ja hermoissa toivomisen varaa, mutta laittaapahan miettimään miten semmosta koiraa kouluttaisi. Toinen ohjattava olis 2-vuotias dobermanni. Omistajalla ei kovin paljon sydän jäljelle syki, mutta koira olisi potentiaalinen. Viime vuonna kun näytti siltä että Gastrosta ei FH-koiraa tule, niin tuumasin, että mää vielä ton toisen ruskuaisen ittelleni koiraksi pellolle varastan. Nyt kun asutaan paljon lähempänä, voisi se olla ihan mahdollistakin. Siinähän se samalla menee kun Gastronkin treenaa.

Jälkee & Todee

Siinä sitä nyt olis. Filmiä parilta jäljeltä lokakuun puolelta. Ihan kivasti menee. Vietti on kestänyt ja ohjaaja on ollut tyytyväinen. Harhoja on muutaman kerran reenattu ja niiden osalta on sujunut kohtuu hyvin. Ollaan reenattu nyt kaikenlaista kaarretta ja käppyrää kun huomasin että kaari oli Gastrolle vaikea. Kai se on tottunut että joko se jälki menee suoraan tai kääntyy kulmana. Tai eikai se varsinaisesti vaikea ollut, mutta huomasi ettei koira keskittynyt, että missä se jälki oikeesti menee. Katsotaan mitä on reenit tuottanut seuraavaan jälkikertaan. Metsäjäljellä tai esineruutureeniä ei ollakkaan nyt tehty. Keskitytty peltoon ja tottikseen.

Tottiksessa on paljon mietintää aiheuttanut koiran tila ja ongelmat siinä tietyssä tilanteessa. Hankala asia reenata kun asiaa en esim yksin pysty reenaamaan. Tarvitsen ongelman esille saamiseen oikean kentän, ihmisiä, autossa haukkuvia koiria jne. Koko setin mikä liittyy siihen että koira voisi ajatella pääsevänsä puruihin. Ja ongelma ei todellakaan ole se etteikö koiralle kerrottaisi mitä mennään reenaan tai etteikö mulla olisi omia rutiineja eri osa-alueisiin. Sekin asia on vaan puhtaasti hallintakysymys. Gastro on sitä mieltä, että vaikka sille kertoisi että mennään tekeen tottista niin se silti luulee voivansa päättää mitä mennään tekemään. Käytännössä ongelma näkyy siinä että koira menettää aktiivisuuden mua kohtaan. Ei sillä kiehu ja keitä, ennemminkin päin vastoin. Sillä vetää ihan hirveeseen jumiin korvien välissä ja mun on todella vaikeeta saada sitä tekemään hyvällä vireellä korrektia tottista. Nyt mulla on kuitenkin idea miten lähden sitä asiaa uudestaan rakentaan. Ei se mikään uusi asia ole, mutta erilailla tehty. Toivonmukaan pääsisin sieltä harmaalta alueelta paljon johdonmukaisempaan ohjaamiseen.

Gastro kiertää

Pakko ihan laittaa omaan postaukseensa kesältä todistusaineistoa että Gastro osaa kiertää piilot! :D Ei meinaan olis heti uskonut. Olen mä sitä tääläkin tuskaillut miten vaikeaa on näinkin yksinkertainen asia. No tässä se nyt tulee....



 

Videoo

Keskiviikkona oltiin taas IPO-Klubin kentällä todee veivaamassa. Ampumista otettiin Gastrolle paikallaolossa. Eipä se siihen reagoinut. Vähän alkoi piipittää mutta se ny saattaa piipata muutenkin, riippuen tunnetilasta. Kävin palkkaamassa ruualla ja jätin uudestaan. Laitoin patukan takapalkaksi. Oli hiljaa, itseasiassa oikein hyvä. Sitten vähän seuraamista, jääviä sun muuta joista myös videoo. Tehtiin me myös pari eteenmenoo. Vein palkan koiran nähden. Se tuskin olisi onnistunut muuten koska vieras kenttä. Tai siis ei olla koskaan tuola tehty ko. liikettä. Eli eteenmenoa tarttis ottaa monella eri kentällä.

Jäljelläkin käytiin tänää metsässä. No joo.... Jäljen päässä oli ihminen, jonka Gastro haistoi jäljen puolesta välistä ja homma meni hauksi. Siitä nyt ei paljon jäänyt kerrottavaa. Ajettiin sama jälki uusiksi, ainakin yritettiin, mutta koira oli aika kuutamolla eikä se juuri töitä tehnyt. Tehtiin sitten vielä korjaava lyhyt jälki jossa yksi keppi ja tyyny jäljen päässä. Jotta saatiin elukka töihin niin ennen lähetystä haukutettiin, seurautettiin ja vähä haettiin painetta. Kyllä se sitten ajoikin paremmin kun oli jotain mitä sinne jälkeen purkaa. Nyt tarttis vähän funtsia miten treenata. Ohan tässä kaikenlaista ajatusta. Esineruutu takkuaa. Johan sitä on toista viikkoa reenattu. ;) Tarttis osata jo. Mielellään jo eilen.

Kevät tuli...

... ja kesäkin meni. Kirjoittamatta. Ei postauksen postausta. Nyt on kohta talvi. No mitä tapahtu? Vähän kaikenlaista. Kevät ja alkukesä treenattiin pakkomielteisesti. Koira alkoi olla väsynyt ja lepopäivinä ohjaajaa jopa ahdisti se reenaamattomuus. Sitten tuli liikaa epäonnistumista ja ohjaaja koki tippuvansa aika korkeelta - oltiinhan me reenattu niin kovin. Se musersi. Treeniburnout. Mikään tämän vuoden tavoitteista ei ole toteutunut, mutta kesäkuun alun jälkeen ei olla reeneissä käyty. Puruja ei kertaakaan, tottista ollaan nyt taas alettu tekeen. Pellolla kävin muutaman hassun kerran kuluvien kuukausien aikana.

Koiran aktivoimiseksi ettei se kiipeisi ihan seinille silkkaa toimettomuuttaan, päätin tutustua metsäjälkeen ja esineruutuun. Yllättävän hyvin Gastro toimii metsässä ja tottakai syntyi ajatus kokeesta. Harmi kun ei tuota esineruutua ole tullut opetettua ollenkaan aiemmin.

Niin ja viimesimmän postauksen jälkeen olen ehtinyt muuttaa kaksikin kertaa. Espoosta Kirkkonummelle ja tätä nykyä ollaan takaisin Pirkanmaalla, Nokialla tarkemmin. Meikä menee pääsykokeisiin parin viikon päästä. Katsotaan tuleeko musta opiskelija.


No nyt pääsee hyödyntään tuota Pirkkahallin kenttääkin enemmän. Jokusen vuoden on sinne ollut vuoro mutta harvemmin sielä on tullut käytyä.

Ja sitä jälkee. Tää on meidän kolmas kerta metsässä.

Kevät tulee!

Mjooooo.... Pitkästä aikaa jotain päivitystä. Tää blogin kirjottamisen into on nähtävästi vähän kausiluontosta näin talvikaudella, mutta ehkä tää taas tästä kun alkaa reenejä olla enemmän. Purut on vielä hallissa kerta viikkoon tämän kuun loppuun. Samoin kaksi tottisvuoroo. Tänää tehtiin vuoden eka jälki. Oli aika bueno! Alusta oli kuollut ja märkä kesanto. Aika paljon ruokaa eikä se kovin pitkä ollut. Tommonen muistinpalautus pellolle. Koira tiesi selkeesti jo autolla mitä mennään tekemään. Haki jälkeä jo kun pellolle mentiin. Patosi hyvin lähtöön. Keskittyi ja työskenteli kohtuu innokkaasti. Päästään varmaan aika lailla jatkaan siitä mihin syksyllä jäätiin. Odotukset tämän kauden suhteen on että jälki lähtisi kulkeen vähän paremmin kun viime kautena. Eritoten se viettikestävyys. FH-koe kovasti houkuttas, mutta ei sinne mennä pelkästään ohjaajan innolla.

Puruissa ollaan hinkattu sitä meille hankalaa asiaa, eli jälkivartioinnista hallintaan lähtöä. Alkaa homma sujumaan. Sitä mietin ja pohdin ja kelasin ja väänsin ja käänsin... Sitten suunnittelin itse treenin ja hittovie se tuottaa hedelmää. Seurauttamista moken eteen, pois, eteen, pois, eteen... Rutiinia siihen hallintaan lähtöön ja sitten oleellista oli että hyvästä tekemisestä palkkasinkin koiran itse tyynyllä. Odottaa jo sitä palkkaa multa eikä höntyile takas ukolle. Niin, sehän siis kokeessa karkasi tuossa tilanteessa takas veskarille. No mutta jottei nyt liikaa hallintaa kehuta, niin muuten siinä sitten onkin tekemistä. Seuraaminen on ihan jotain muuta kun paketissa. Miten se ny onkin noin levällään... Kaikenlaista tässä on kokeiltu ja ne kokeilut on tuottanut vähän sitä sun tätä. Hyvää ja huonoa. Tota hallittua ja koottua seuraamista taidan ottaa apparin kanssa enskerralla tottisvuorolla. Appari pitää tyynyä, häiritsee koiraa ja hyvästä suorittamisesta kiinni. "Tyttöpurut" on ihan oiva keksintö. Kaikenlaista muuta pientä olis myös. Paossa kohdisti jostain syystä vähän liian taakse ja piilolla duunaa ylimäärästä. Mutta ne ny on mitä on eikä aiheuta sen kummempaa huolta.

Ilmotin Gastron ZTP-testiin joka olisi heinäkuussa. Kärkytään myös paikkaa kuun lopulla olevaan luonnetestiin. Toivottavasti saadaan paikka! Ensimmäinen leirikin lähestyy! Nimittäin kevään maalimiesleiri. :)

Tottis menee kai ihan jees. Vähän semmosta ailahtelevaa. Välillä hyvä reeni, välillä huonompi. Se eteenmeno on kyllä........ristus.. -_- Missä on mun koiran aivot? Se kävi tänää hallissa HYPPÄÄMÄSSÄ ESTEEN eteenmenon yhteydessä. Kahdesti. Liikkeestä seisominen on nyt tullut opittua, se kun tosiaan vähän on jäänyt agendasta kun ei sitä ykkösessä ole. Enivei, ollaan sitä nyt treenattu ja alkaa sujuun. Toki liike vaatii vielä paljon vahvistusta ja varmuutta. Paikallamakuuta ollaan hienosäädetty. Ei sillä että se sieltä nousisi, mutta kaikenlainen haistelu, ryömiminen, lonkka-asento whatever nyt pois. Eli korrekti maassa olo tarkkaavaisena. Tyyny takapalkkana jonne vapautus voi tulla ihan koska tahansa. Aika lyhyttä aikaa on nyt tehty ja pidennetään sitä sitten. Hyvin on sujunut tähän asti.

Maanantaina Gastro täytti kolme ja sen kunniaksi vähän treenikoostetta videona. :) Jälkee, tottista ja puruja.

Koulutusta tarjolla!

Tue IPO IDC WM 2015 Team Finland kisamatkaa!

Piskipajalla

Lauantaina soi kello kuudelta. Ikävää oli se, että en ollut saanut nukutuksi koko yönä. Hallilla meni perjantaina pitkästi yli puolen yön ja sen jälkeen oli vielä kaikkea hommaa ja loppuyö meni pyöriessä sängyssä. Aamulla piti olla kahdeksaksi Piskipajalla. Eli kyseessä Peter ja Connie Scherkin seminaari. Peter on pitkän linjan maalimies ja kouluttaa Saksassa erittäin hyvin menestyvällä clubilla. En ollut varsinaisesti yleisössä, vaan mut oli nakitettu tarvikepisteelle myymään. Semman seuraaminen toki onnistui siltikin. Hailauma hyökkäsi ostoksille aina tauoilla. Tapahtuma alkoi kympiltä ja kesti kuuteen saakka.

Oli ihan mielenkiintosta nähdä kuinka ne hommat tuola Saksassa hoidetaan ja paljon olikin eroavaisuuksia Suomen yleiseen tyyliin. Tapoja on tietysti niin paljon tehdä asioita. Mitään ahaa-elämystä en seminaarista saanut. Ei nyt äkkiseltään tullut mitään tunnetta että tehdäänpä mekin noin. Pidin kyllä Peterin ajatuksista tehdä koiran oman oivaltamisen kautta. Aika teoriapainotteista oli ja ihan kaikkeen ei tullut niin keskityttyä koska väsymys painoi. Harjoituskoirakoita olisi ehkä ollut kiva nähdä enemmän ja monipuolisemmin. Peter treenaa lähinnä maleja ja niitä esimerkeissäkin oli. Ihan en ole vakuuttunut, miten jotkin treenitavat toimisivat molossityyppisen rodun kanssa, mutta ehdottomasti ajatuksia herättävä seminaari.

Piskipaja

Seminaarin jälkeen ilta jatkui meidän omilla treeneillä. Onneksi tapahtuma loppui ajoissa, vaikka vähän venyikin. En edes tiedä miten pukea sanoiksi miten mielissäni olen lauantain puruista. Ne palikat loksahti paikalleen mitkä ovat aina olleet hukassa. En malttaisi millään odottaa seuraavaa kertaa. Tätä päivää mä olen odottanut että tuo koira alkaisi mun tahtooni taipua tosissaan ilman vastapullikointia.Oma kehitys tässä kaikessa on myös hienoa. Yhtään ei enää jännitä itse treenaaminen vaan on aika itsevarma olo ja tiedän mitä teen. Vaikeissakin hetkissä pystyn olemaan aika viilipytty. Jos mennään vuosi takaperin ja mietin omaa ohjaamistani niin ero on varmasti suuri. Sillon mua jännitti ihmiset, jännitti etten osaa ja otti jo valmiiksi päähän ettei treenistä kuitenkaan tule sellainen että voisin olla itseeni tyytyväinen. Sillon yritti vaan tehdä parhaansa ja selviytyä harjoituksesta jotenkin, mutta käytännössä oli vaikeaa tehdä miten oli ohjeistettu, en pysynyt yhtään kartalla. Olin ikäänkuin kuuro laput silmillä liinojen päässä. Ero tähän hetkeen on se, että ei jännitä ja ajatus leikkaa. Pystyn olemaan kokoajan tilanteen kartalla, miettimään mitä se koira nyt tekee ja mitä sen pitäisi tehdä ja toimia sen mukaan. Pystyn kysymään heti jos on kysyttävää ja kykenen ottaan vastaan ohjeita. Kaikkea ei tarvitse edes kysellä vaan kykenen tekeen itsenäisiä ratkaisuja kesken treenin.  Mä en voisi olla tyytyväisempi.

Ps. Sivupalkkiin on ilmestynyt pieni mainos. Tapahtuma on meidän seuran järjestämä. Kannattaa klikata mainosta ja käydä katsomassa superhauska video!

Treenilauantai

Oli aika treenin täyteinen päivä. Iltapäivällä oli pariksi tunniksi varattu halli tottiksille ja sen jälkeen tunnin kahvitauko ja siirryttiin toiselle hallille puruihin. Mulla on ainakin motivaatio kohillaan. Sen on saanut vissiin kaveritkin huomata kun juttua treenaamisesta taas riittää.

Tottiksessa lähinnä viilattiin seuraamista. Tauon jälkeen on vähän ollut paikka liian edessä, koira painanut ja jopa poikittanut vähän. No sitä poikittamista ei juuri enää ollut, painanut se on aina enemmän tai vähemmän. Pitää nyt vaan pitää huolta ettei tunge liian eteen. Siihen puutuin nyt pakotteilla ja estin piiskalla sitä tunkemasta päätään väärään paikkaan. Pitämällä piiskaa siis tuossa sen edessä esteenä. Muuten teki tosi tarkkaa seuraamista ja olin tyytyväinen. Pysyy hyvin mukana käännöksissä, sivuaskelissa ja peruuttaessakin. Perä siis toimii. Käännöksistä pitää muistaa vielä palkata tulevissa treeneissä. Nyt keskityin lähinnä siihen suoraan ja siitä palkkaamiseen. Koira teki aika kivassa tilassa ja vaikka treeni oli pitkä, niin ei kyllä laskenut viettiä. Tokalla kierroksella otettiin myös vähän noutojuttuja. Kapulalla ei olla mitään tehty kokeen jälkeen niin vähän vaan muistuteltiin. Piti ihan ok. Jätin koiran istumaan kapula suussa ja otin siitä pari kertaa muutaman metrin matkalta luovutusasentoon. Luovutuksessa ote hyvä ja rauhallinen. Lopuksi vielä kapulan heitto ja "tuo", mutta palkkasin vauhdista. Juuri kun koira oli aikeissa hidastaa eteen tuloon niin kaivoinkin pallon, lisää vauhtia ja "zup".

Nesteelle kofeiinin tankkaukseen ja siirtyminen toiselle hallille. Agendassa oli hallinta. Treeniä oltiinkin jo hyvin suunniteltu etukäteen, notta mitä tehdään. Saatiin aikas onnistunut harjoitus. Oli asioita mitä olisi voinut tehdä vielä toisin, mutta viisaampi taas ensikerralla. Treeni oli koiralle melko rankka ja sai painetta osakseen. Siihen mitä koiran ei haluttu tekevän, puututtiin ja kun teki hyvin se vahvistettiin. Maalimies pääsi häiritsemään koiraa hyvinkin vahvasti sen seuratessa. Meinasi revetä, mutta tuli toisiin ajatuksiin, edes kontakti ei katkennut. Se oli mulle hieno hetki. Me ollaan niin kokeessa keväällä. Jaa että älä nuolase ennenkuin tipahtaa?

Tää video nyt ei kylläkään ole lauantailta vaan perjantailta, mut enikeis. Toi seuraaminen ei nyt ole ihan parhaimmistoo ja lopussa seisomisen opettelua. Siis joo, se on vasta opetustasolla. =D

Treenifiilikset

Pariin kuukauteen ei siis ole juuri kirjoteltavaa ollut treeneistä. Kun ei niitä ole ollut. Nyt pitäisi taas koota vähän ajatuksia sen paljon pohditun punaisen langan ympärille. Puruista varmaan irtoo asiaa ja mietittävää viikonlopun jälkeen. Seuraavia treenejä odotan aika mielenkiinnolla. Tuli kaiveltua vanhoja kuvia ja videoita. Koska pihalla on märkää, kylmää, jäätä ja pimeää niin postataas yksi puruvideo loppukesältä kun oli niin aurinkoinen ilma. Valoisampaa fiilistä tähän talven synkkyyteen. Heti kun kenttä on vaan siinä kunnossa, niin treenataan piilonkiertoja. Pieni lumi ei haittaa, mutta liukkaalla en ala koiraa juoksuttaan ja rikkomaan. Kävi mulla jo mielessä että kävelen polut keskilinjalle ja piilojen ympäri.

No se tottis. Blaa. Ei siinä mitään suurta ole mikä nyt heti tökkis. Tuntuu vaan ettei oikeen tiiä mitä kannattaisi treenata. Mihin olisi nyt järkevintä kiinnittää huomiota? Treenattavaa on niin paljon monessa asiassa etten oikeen tiedä mihin nyt tarttuisin. Tuola alempana taisin kirjottaa jotain tunnetilasta ja vietistä. No se. Liikkeiden osalta semmosta akuuttia on se eteenmeno. Sitä vaan on vähän huono treenata hallissa. Pitää tehdä ulkona kun kelit vaan antaa myötä. Sitä en voi kyllä jättää ihan kevääseen. Tiedä millon sitä ollaan taas kokeessa ja sen paree olla treenattuna sillon. Keskitytään nyt alkuun siihen että koira tietäisi mitä siltä odotetaan. Ei mitään maahanmenoja. Pirusti viettiä liikkeeseen. No sit oli se seisominen. Sitä ei ole ykkösen kokeessa, mutta harmittaa kun se jäi vähän tälleen treenaamatta. Ja jos en nyt sitä treenaa, niin ihan varmasti mulle tulee kiire sen kans ja ollaan sitten paniikissa treenaamassa ennen kakkosta jotain hiton jäävää seisomista. Yksi asia tuli muuten mieleen. Temponvaihdokset. Kolmosessa tulee kuitenkin jääviä juosten, niin tarttis varmaan sitä juoksemista treenata ettei se ole ihan hirveä jo noin niinkun muuten. Paikkamakuuta aijon treenata, kuhan vaan otetaan joku vuoro enskuussa missä ehin sen rauhassa treenata. No se vietti ja tunnetila on syynissä. Otetaan nyt niitä paukkuja irti kun kerta niitä on. Oikeasta tunnetilasta tottikseen täytyy pitää huolta. Myös siitä, että koira säilyy itse aktiivisena.

Back in business!

On tullut vietettyä hiljaiseloa blogin puolella. Meillä alkoi kokeen jälkeen treenitauko ja nyt kahden kuukauden mitään tekemättömyyden jälkeen ollaan noustu taas jaloillemme ja jatkettu treenejä. Tauko teki hyvää ainakin ohjaajan motivaatiolle. Ei sillä että mulla olisi pahoja motivaatio-ongelmia yleensä edes ollut, koiran hinkkaushan on kivaa, mutta kyllä tuo kauden päättäminen epäonnistumiseen kokeessa vähän veti mielen mustaksi. Tauolla vain lenkkeiltiin ja löhöttiin, niin ja vietettiin tietenkin maailman parhaat pikkujoulut mökillä treeniporukan kanssa. Tuli syötyä ja juotua hyvin, saunottiin ja laulettiin, sekä käytiin kulunut kausi läpi ja asetettiin vähän uusia tavotteita. Joulukin tuli ja meni. Vuosi vaihtui. Oltiin pari viikkoa Pirkanmaalla. Vietettiin rauhaiseloa mökillä, ulkoiltiin paljon ja nähtiin kavereita.

Kenttätalkoot

Niin, treenit on alotettu uudella innolla. Purutreenit on hallissa joka lauantai-ilta, ainakin maaliskuun loppuun asti. Ehkä sitten jo päästään pihalle? Meidän kentästäkin tulee niin hieno! Loppiaisena talkoiltiin, kaadettiin puita kentän laidalta ja keväällä ajetaan maata jotta saadaan kenttää laajennettua. Tottistakin on tullut hallissa väännettyä. Noita vuoroja ja halleja olis nyt vähän sielä sun täälä ettei tiedä missä treenaisi. No tavaksi on tullut ainakin nuo perjantai-illan treenit Sudenpentu hallissa. Tähän mennessä on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Koira on tottiksessa ollut kivan aktiivinen. Mitään sen suurempaa agendaa mulla ei talveksi tottiksen suhteen ole. Kaikki panostus on mulla nyt suojelun hallinnassa. Sen puitteissa tietty voisi ajatella että tottiksessa erityistä huomiota kiinnittää nyt entistäkin enemmän siihen selkeään ohjaamiseen ja mustavalkoisuuteen. Jos nyt jotain, niin virettä ja tunnetilaa pidetään silmällä. Seisominen ja erityisesti eteenmeno on treenattavien asioiden listalla. Kentän kunnosta riippuen treenataan myös piilonkiertoja. Purut aloitettiin ihan vaan tekemällä aika perusjuttua tolpassa. (Video) Ensikerralla lähdetään sitten siihen meidän suureen rupeamaan, eli hallinnan työstämiseen. Treenejä on suunniteltu nyt pikkujouluista lähtien. Eiköhän se tällä ala edistymään. Totisesti toivon.