Lääkärissä...

Viikko on nyt kulunut tuosta tapaturmasta. Eilen käytiin taas lääkärissä. Tarkoituksena tarkastaa haava ja vaihtaa siteet jalkaan. Nähtävästikkään en ollut aikaisemmin edes puhunut jalan leikanneen lääkärin kanssa, mikä oli minusta vähän outoa. Ilmankos en saanut mihkään kysymykseen vastausta aiemmin. Viime kerrasta jäi häiritsemään jokunen asia ja nyt sain sitten vastauksia kysymyksiini...ainakin jossain määrin. Kyseessä on 5. varpaan jänne, eli uloimman varpaan jänne. Käytännössä koira voisi jalkaa käyttää täysin vaikka tuo jänne olisikin poikki, se ei vaikuta kun uloimman varpaan koukistamiseen. Kysyin että onko tarpeellista tuon asian takia jalka leikata, pitää mahdollisesti 6 viikkoa nuori aktiivinen koira totaalisessa levossa plus kuntoutusaika ja maksaa se tuhannen euron rahasumma tästä kaikesta? Vastaus oli selkeä: -On sille kuitenkin joku syy että koiralla on 5 varvasta. Aha... Asia selvä. En ole koskaan tuntenut itseeni niin huonoksi koiran omistajaksi kun kyselin tuommoisia, mutta kun en asioista mitään tiedä enkä jalan anatomiaa tunne niin mielestäni ihan asiallinen kysymys. Edelleen olen sitä mieltä, että asiaa olisi voitu valaista koiranomistajelle enemmän ja aikaisemmin. Todennököisesti se ei varsinaista tilannetta olisi muuttanut, en tiedä en jaksa ajatella kun ei sillä enää ole merkitystä, mutta itselleni annettiin ymmärtää ennen leikkausta että operaatio on pakollinen jotta koira jalkaa voisi edes käyttää ja turhaan porasin itseltäni silmät päästä. Kysyin myös millaista kuntoutusta koira vaatii lastan poiston jälkeen niin fyssarilla kannattaisi sitten käydä.

Asiaan siteiden vaihto. Lääkäri alkoi tonkimaan nukutusainetta ja kertoi että rauhoittaa koiran niin nostetaan se sitten pöydälle. Olin vähän huuli pyöreenä että niin miksi? Siteitä ja lastaahan tänne tultiin vaihtamaan? Eikai koiraa sen takia nukuteta…varsinkaan kun operaatio pitäisi tehdä kerta viikkoon 4-6 viikon ajan? Aivan käsittämätöntä. Siis kun Gastro ainakin osaa olla sen verta aloillaan. Siinä sitten päästiin asiassa ihan riitasille, mutta lääkäri myöntyi kuitenkin, että no kokeillaan jos onnistuu hereillä. Onnistui ilman minkäänlaista ongelmaa. Gastro makasi pöydällä kyljellään koko toimituksen ajan. Haava oli siisti, lukuun ottamatta toista päätä joka vähän repsotti. Varpaiden välissä oli hiivaa koska olivat päässeet hautumaan. Varpaanvälit putsattiin ja niihin laitettiin jotain talkkia. Haavaan laitettiin myös jotain voidetta ja paketti voitiin taas kasata. Viikonpäästä paketin vaihdon yhteydessä olisi myös tikkien poisto.

Voisin sanoa että aika kallis siteiden vaihto. Ilman rauhoitusta 145e, jos olisi nukutettu niin varmasti parisen sataa… Ensimmäisellä kerralla hoitaja tai lääkäri (mistä minä tiedän) sanoi että paketin voi vaihtaa itsekin. No eihän tuossa mitään ihmeellistä ollutkaan ja isäntä on poistanut tikkejä lukuisia kertoja, joten en näe syytä miksei voitaisi hoitaa jalkaa kotona. Lasta oli vain semmonen kova jalan mallinen muotti joka asetettiin pehmusteiden päälle. Ilman muuta jos haavassa ilmenee jotain ihmeellistä niin yhteys lääkäriin. En haluaisi väkisin vänkää asiasta ja kinttu nyt hoidetaan makso mitä makso, mutta kysyin lääkäriltä että ei varmaan ole estettä siteiden vaihtamiselle kotona, kun toisen lääkärin kanssa oli jo ekalla kerralla siitä puhetta… että mites asian kanssa tehdään? No lääkäri haluaisi kuitenkin seurata paranemisen edistymistä ja haluaisi että tultaisiin vastaanotolle vaihdattaa viikottain siteet. Ymmärränhän minä sen. Mutta katson silti ensiviikolla sitten miten teen. Gastro sai isot kehut käytöksestään, ystävällisyydestä ja rauhallisuudesta. Eihän tässä mitään nukutuksia tarvita kun toinen osaa niin nätisti olla.

Seisomisen alkeet

Ainoa tottisliike jota ei olla edes aloitettu on liikkeestä seisominen. Nyt voisi olla korkea aika ottaa sekin ohjelmistoon. Tuumasta toimeen siis...

Gastron ihka ensimmäinen seiso-treeni, käskysana "paikka". Ennen puhelimen kaivamista ehdin ottaa noin kymmenen toistoa jossa tarjosi pari kertaa istumista. Tajusi tosi nopeeta jättää istumisen pois kun oli itse nopea ja naksauttaa seisomisesta.

Oppitunti 1.

Ensimmäinen, mutta ei viimeinen Nevahööd Bootcamp!

Leiriltä selvitty. Väsyttää vieläkin. Perjantai iltana jo näytti siltä että en pääse lähtemään ollenkaan auto-ongelmien vuoksi. Miten käy kun ikänsä bensavehkeellä ajanut ostaa diesel-auton? Loppu hyvin kaikki hyvin ja autokin näemmä säilyi ehjänä. Toipilas jäi kotiin isännän kanssa ja minä kuitenkin lähdin kohti Rottishovia. Päivä oli ollut totaalisen erinomaisen surkea, joten arvata saattaa että alkoholilla oli osuutensa illalla.

Lauantaina aamupalan jälkeen aloitettiin tottikset. Meitä oli kaksi ryhmää joissa kouluttajina Maria ja Lari. Marian koulutusta olin odottanut enemmän kuin paljon ja oikein ahdisti valua kentälle tiedostaen että koira on kotona rikkinäisenä. Oli oikein mielenkiintosta taas seurata ja moni sai hirviesti hyödyllisiä neuvoja. Yritän tässä muistella mitä itse ajattelin hyödyntää, mutta pää lyö aika tyhjää. Leirillä oli myös Gastron sisko. Oli oikein kiva nähdä millainen Riesa-siskosta on kasvanut, hyvin paljon erilainen kun Gastro, mutta on niissä samaakin.

Ilta meni saunoessa ja viiniä lipittäessä nuotiolla. Meidän porukka on kyllä ihan huippu! Kannatti lähteä edes muuten vain mukaan. Sunnuntaina treenattiin myös, mutta päätettiin päivälliseen joka Minna V:n kanssa loihdittiin. =) Sitten siivous ja oltiin valmiita kotiin. Super kiitos loistaville kouluttajille, muille leiriä järjestäneille ja innokkaille leiriläisille! Suunniteltiin jo ensivuodelle vähän isompaa leiriä. Dintsdints... ;)

Pirteetä

Tässä nyt ainakin muutama asia mitä aiotaan treenata ja ottaa ylipäätään huomioon (saatan päivittää vielä kun tulee jotain mieleen):

• Laumapalkka, palkkaa enemmän "itselläsi". Eri vapautuskäsky laumalle ja pallolle.
• Keskittyminen; Häiriössä kontakti- ja keskittymistreeniä
• Ilmavuutta hyppyyn ja tekniikka haltuun; Ilmavuutta luulin saavani lähettämällä koira kaukaa esteelle eli vauhtia lisää. Ongelma kun oli että Gastro mielellään ponnaisi esteestä vauhtia. Ennemmin kannattaa tehdä niin, että menee lähelle estettä niin että koira joutuu ponnaamaan nimen omaan korkeutta. Ruuan kanssa parempi kun saaliin ja estettä voi aluksi madaltaa.
• Passivoiva pakote (paikallamakuu)
• Palkkana voi myös toimia että koira pääsee viettiin. Yleensä kun koira tekee huonosti ja laiskasti niin moni lähtee nostattamaan koiraa, pallolla, haukulla tai millä vaan ---> Väärin.

Kotona oli vastassa varsin innokas potilas. Viikonloppu oli mennyt makoillessa. Tiialta sain paljon ohjeita hajuerottelun opettamiseen. Nyt meinaan tarvitaan kaikkea mahdollisesti sisällä tehtävää aivojumppaa ja mikä sen parempi kun nenän käyttö. Tosin, musta vahvasti tuntuu että ei Gastro mikään loistoyksilö tossa hommassa tule olemaan, mutta kokeillaan nyt. Otan videolle mitä ollaan puuhattu ja laitan jotain juttua mitä ollaan tehty. Eihän mulla tässä muutakaan tekemistä ole.

Ei mennyt ihan niinkuin piti...

Olo on väsynyt, turhautunut ja tressaantunut sekä huoli tulevasta on kova. Leirille ei päästy treenaan, eikä muuten tehdä ainakaan seuraavaan 6 viikkoon yhtään mitään. Gastrolla on nyt sairasloma ja jonkinsortin kuntoutuskin edessä.

Perjantain aamulenkki päättyi vähän huonosti. Gastron päästin vapaaksi ihan muutamaksi minuutiksi metsän laitaan, viiden jälkeen aamulla. Se tapansa mukaan juoksi edes takas täysiä enkä huomannut tapahtuvan mitään poikkeevaa. Käveltiin hihnassa puolisen kilsaa takaisin kotiin ja kenkiä pois ottaessani huomasin Gastron jaloissa nopeasti ilmestyneen verilammikon. Syy löytyi vasemmasta takajalasta jossa n. 8 cm pituinen aika voimakkaasti verta vuotava ja pahannäköinen haava. Suihkutin jalan puhtaaksi ja sidoin haavan. Kahdeksaksi saatiin aika Espoon eläinsairaalaan. Soitin sinne koska avaavat aikaisin. Ei vieläkään mitään tietoa mihin Gastro olisi jalkansa telonut.

Lääkärissä haavaa tutkittiin ja selvää oli että jänteet ovat voineet vahingoittua. Koira tulisi kuitenkin nukuttaa jotta jalka voitaisiin tutkia paremmin ja mahdollisesti operoida. Hetken odotuksen jälkeen tultiin ilmoittamaan että jalasta on jänne poikki. Multa meinasi polvet pettää. Oli pakko lähtea kuitenkin töihin, Gastro jäisi sillävälin leikattavaksi.

Muutaman tunnin päästä lääkäristä soitettiin ja kerrottiin operaation menneen hyvin. Jänne ei ollutkaan kokonaan poikki, melkein. Osittain revennyt siis. Pakko myöntää etten ollut ollenkaan tyytyväinen paikan palveluun. En ole saanut tarvitsemaani tietoa (kyselyistä huolimatta) operaatiosta ja rikkoutuneesta jänteestä joka ilmeisesti on varpaan jänne. Vieläkään en tiedä mitä tuo jänne tekee ja mikä on pahinta mitä voi tapahtua jos se ei paranisi. Tai miten parantunut jänne voidaan diagnosoida lopuksi terveeksi ja tarvitseeko koira jotain kuntoutusta tai fysioterapiaa ja mitä koira saa tuon paketoidun jalan kanssa tehdä. Eniten askarrutti se, että haava oli jalassa sellaisessa kohtaa että tuntui hassulta että puhutaan vain varpaan jänteestä ja että se ei vaikuta muuhun kuin varpaan toimintaan. Jos näin on niin onko jalan operointi välttämätöntä? Voiko koira käyttää jalkaa normaalisti? Tottakai koira hoidetaan hoitotarpeen mukaan, mutta "turhaan" en laittaisi 1,5 vuotiasta aktiivista dobermannia 6 viikon täydelliseen lepoon. Siinä menee mielenterveys kaikilta. Saattoi tietenkin olla aivan typeriä kysymyksiä, mutta niihin en kuitenkaan saanut vastausta. Jänne kuitenkin ehjättiin, haava tikattiin ja jalka lastoitettiin. Lastan tarkoitus on pitää varpaat alaspäin jotta operoitu jänne ei pääsisi venymään. Hain Gastron kotiin kun pääsin töistä, se oli virkeä ja veti paketoidusta jalasta huolimatta hoitajaa nelivedolla. Hoitaja antoi koiran hihnan käteen ja lasku oli 600e ja se siitä sitten. Kipulääkkeet ja antibiootit mukaan. Nyt alkuviikosta pitäisi mennä vaihtaan siteet ja katsoa haavaa. Aijon jutella perusteellisesti leikanneen lääkärin kanssa ja jos en saa tarvitsemaani informaatiota, niin aijon ainakin konsultoida jotain toista lääkäriä.

Aluksi Gastro käveli lastoitetulla jalalla melko kömpelösti. Nyt käyttää kuitenkin jalkaa aika luontevasti, vähän liiankin. Se ei nimittäin pätkääkään varo jalkaa ja on mahdotonta sitä estää juoksemasta ja hyppimästä, koska tekee sitä pienellä takapihalla ja remmissäkin riekkuu ihan päättömästi. Energiaa kun on. Parin metrin liinassa Gastro saa jo aikamoiset hyppypomppu hepulit. Vähän hirvittää, kestääkö jalassa oleva lasta. Edes leiri ja pitkä treenitauko ei harmita niin paljoin kun se, miten kauhulla odotan tulevia viikkoja. Mitä tapahtuu kun yrittää pitää tommosta energiapiikkiä levossa.

Tätä vitutusta ei voi sanoin kuvailla.

Noudon alkeet

Gastro opetteli olkkarissa noutokapulan pitoa (video). Kakarana tehtiin muutamia harjotuksia naksuttimen kans. Kapula suuhun > naks > nami. Siitä ei kuitenkaan päästy juuri pidemmälle, mutta ei kyllä reenattukaan. =) Ajattelin tässä syksyllä sitten ottaa sen noudon ihan asiakseni. Kun yritti pidentää kapulan pitoaikaa, niin alkoi tietenkin mälväys. Asiaa lähdin toteuttaan sitten niin, että tottiksessa ja ylipäätään pallolla leikkiessä aloin opettaa käskyä "rauha". Se tarkoitti sitä että kaikki toiminta lakkasi ja oltiin hiljaa vaan paikallaan pallo suussa ja kun "zip" niin sai taas taistella. Samaa tehtiin sitten narullisen kapulan kanssa. Samalla treenattiin niin että koira istumaan ja kapulan naruista pieni veto ja siitä pikkuhiljaa hölläten. Kun piti kapulaa ilman vetoa istuen niin vapautus ja palkaksi taistelua tai vaihto palloon. Nyt pidennetään pitoaikaa ja harjoitellaan olla mälväämättä ja pikkuhiljaa sitä että koira itse hakeutuisi oikeaan paikkaan kapulan kanssa. Nouto tuntui kamalimmalta liikkeeltä mitä tottiksessa voi olla, mutta nyt mitä muutamia kertoja tuota pitoa ollaan reenattu niin eihän se niin kamalaa voi olla. =)

Ja huomenna leirille!!!!! Wuhaa! Mulla on uusi autokin! Toinen Wuhaa! Olis varmaan autohäkin hommaaminen edessä. Nyt ainakin toistaiseksi mennään kevytmetallihäkillä, mahtui kun kaatoi penkit. Ja ajattelin olla kerrankin järjestelmällinen ja nyt on reenikamatkin oikeesti laatikoissa lajiteltuina eikä hujan hajan pitkin autoa. Jos vaikka löytäisi aina sen mitä tarvii. =)

Ulkoasumuokkaus...

Illat pimenee, treenit jatkuu ja leirikin lähestyy!

Ilmat ovat kylmenneet ja illat pimenneet. Valopanta ja otsalamppu kaivettu laatikosta, kuin myös talvivaatteet haettu varastosta. Kentällä on onneksi valot, mutta jäljelle ei enää kovin myöhään voi mennä. Tuli ostettua uusi Gappayn hiha. Enää et tarvitse treenata tuolla muinaistumpulla. Ostin myös (käytettynä) kaksi Gappayn kapeaa piiloa. Ihan sillä että voisi piilonkiertoja treenata koska haluaa ja missä haluaa, mutta olenkos niitä kertaakaan minnekkään pystyttänyt. No en.. ;) Ollaan nyt vain kentällä tehty tottiksen ohessa jokusia kertoja, kun on ollut appariakin saatavilla ja kiinteet piilot, kiitos treenikavereille. Ihan ei kuitenkaan ole vielä käsky hallussa.

Leiri alkaa lähestyä ja en malttaisi odottaa! Kesän ensimmäinen leiri... hah lokakuussa! Tiedossa loistava porukka ja jo hyväksi todettu kouluttaja. Eli kaksi päivää tottiksen tehotreeniä ja hulvatonta nuotiomeininkiä Team Nevahöödin tapaan. Pitäisi pikkuhiljaa miettiä missä asioissa eniten kaivataan apua. Nouto ainakin ja hyppyeste jos mahdollista? Luoksetulossa olisi myös vähän epäkohtia, kuten pitkältä matkalta ohijuoksu, mutta toisaalta onko siinä ongelmaa kun ongelma on vain toistojen vähyys. Niin ja kovemmassa tempossa pomppimista vois vähä tsekata...Oishan näitä. =) Viimeksi saatiin tottispäivässä apua asioihin joihin en edes tiennyt tarvitsevani niin paljon apua, joten odotan että leiri on kovin hyödykäs. Jos nyt kuitenkin olisin itse edistynyt sen selkeemmän koiranohjaamisen kanssa ja yhteistyö sisältäisi vähän vähemmän konflikteja, epäjohdonmukaista vääntämistä ja koiran kuumuamista. Onneksi olen nyt saanut kehitettyä selkeitä toimintatapoja jotka myös on toiminut. Esim. palkkaus, irrotus ja treenin jatkaminen sujuu nyt hieman paremmin. Voin palkata myös heittämällä palloa eikä mulla ole edes haavikoiraa... uskallan siis treenata ilman pitkää liinaa. Jeij! =) Veikkaan että leirillä tulee taas treenattua jotain sellaista mitä en tiennyt että pitäisi treenata.

Puruja ollaan treenattu nyt kerran tai kaksi viikossa. Oli vähän hiljaisempi kausi juuri kun olin itse kaksi viikkoa kipeänä. Jälkeä yritetty päästä treenaan mahdollisimman paljon, mutta eipä juuri kahta jälkeä enempää ole ehtinyt viikossa tehdä, aina edes sitä, mutta hyvä näinkin. Olen ollut ihan tyytyväinen siihen miten on nyt mennyt. Tarkempi saisi olla vieläkin, mutta ainakin se syö, eikä kattele taivaisiin. Myös saalispalkkaa olen jäljellä nyt hyödyntänyt. Tottiksen tän hetkisiin treenikuvioihin on kuulunut liikkeestä istuminen, kapulan pito, paikallamakuu, käännökset seuraamisessa ja A-este. Käännökset on ihan ok, paikallamakuussa mölisee jos on häiriötä, argh!!, kapulan kanssa mennään vähän vaihtelevalla menestyksellä mässytyksen suhteen. Tule leiri tule jo! A-este ollut hyvä; tekniikka sujuu ja kiipee myös takaisin. Ollaan tehty vielä vähän loivennetulla esteellä. Hyppyä ei olla juuri treenattu, koska ei ole ollut saatavilla säädettävää hyppyestettä, enkä ole jaksanut mennä kentälle jossa olisi. Täyskorkeesta puuesteestä ottaa itse esteestä vauhtia.

Monella kaverilla on nyt pentu. Haikeena olen muistellut Gastron pentuaikaa ja mietin miten koskaan ajattelin "olisipa se jo iso". Voi kumpa se olisi vielä pieni ja pennuntuoksuinen. <3 Oikeastaan ei ole edes pentukuumetta. Harmittaa vaan jotenkin että sen Gastron pentuajan vaan antoi valua jonnekkin.

Ja mitä olikaan meidän iso pentu tehnyt työpäivän aikana? Käynyt makuuhuoneessa koska joku oli unohtanut kompostikehikon oven edestä. -_- Voiii.... !#2*&%!!+¤#!*