Kultaakin kalliimpi treeniryhmä

Pitää ihan hehkuttaa, että miten kiva meidän suojeluryhmä on. :) Porukalla on todella hyvä yhteishenki, kaikki on kannustavia, auttaa toinen toistaan ja huumori lentää. Kaikki on myös sitoutuneita treeneihin ja harjoittelevat ahkerasti. Kentälle on todella kiva mennä, kun tietää että aina on hauskaa. Hienoa on myös se että rotukirjo on kohtuu laaja. Keväällä kun meidän treenit ei mennyt ihan putkeen ja mietin jopa lopettamista ja lajin vaihtoa, niin varmaan olisinkin lopettanut ilman kärsivällistä maalimiestä ja hyviä treenikavereita. Hyvä meidän ryhmä!!! <3

Kevät ollaan menty vähän säästöliekillä, eikä olla tarkoituksella virvottu koiraa kovin kovaan viettiin. Kyllähän se vähän näkyy. Mutta pääasia, että hallinta on edistynyt. Nyt on taas kaiveltu vähän enemmän tavaraa, eikä mua haittaa hallinnan rakoilu, kun tiedän että saan koiran kuitenkin tekemään kun vaan vaadin. Hankalaa on vielä moni asia, mutta mikään ei tunnu enää mahdottomalta. Viime treeneissä puhuttiin, että Gastrolla on tainnut tapahtua myös vähän henkistä kasvua. Esim. kun otan sen autosta, sillä ei enää pyöri silmät päässä eikä se ole sellainen hullun kiihkoilija täynnä turhaumaa. Nyt se osaa jo käsitellä tilanteen. Joo vähän vuotaa, mutta sillä ei mene mitenkään kuppi nurin. Ikä on antanut sille varmasti muutenkin vähän kapasiteettia käsitellä noita tunnetilojaan ja painetta.

Peltojälkeä Inkoossa vol. 3

Ennakkotiedoista huolimatta, säästyttiin Västankvarnissa sateelta. Edellisenä päivänä näytti siltä että tarvitaan vähintään joku kahluupuku. Ilma oli hyvä ja melko tyyni, pellot hyvässä kunnossa. Tein suurinpiirtein 350-400m jäljen. Pitäs taas muistaa käyttää Sporttrackeria jäljen mittaamiseen. Jäljellä neljä kulmaa. Tallottu niin, että jälki ei mennyt pellon sarkojen mukaan, lähdössä jälki kulki viistosti aika vahvoihin sarkoihin nähden. Hankala talloa suoraan, myös kulmien asteen hahmotus oli itselle vaikeaa kun pellon muoto oli niin hämäävä. Alussa ruokaa joka askeleella vajaan liinan mitan, harventuen joka kolmanteen tai joka neljänteen askeleeseen. Kulmat tyhjät. Kulman jälkeen jokunen peräkkäinen ruokaa. Loppusuoralla enemmän ruokaa. Mietin jo jälkeä tallatessani, että varmistinkohan sittenkin liikaa nameilla, jälki oli kyllä tyhjempi mitä vielä tähän mennessä. No viistosarkaan tehty jälki toisi kuitenkin omat haasteensa, koska koira joutuu oikeesti haistamaan jäljen, ja herkästi voinee käydä niin, että jos koira on vähääkään oppinut käyttään silmiä, se saattaa ajautua sarkojen mukaisesti tai ainakin tarkistella sivuilta. Purkkeja ei ollut kuin yksi lopussa.

Lähdöt ovat olleet nyt ihan hyviä. Gastro tietää paalulla mitä ollaan tekemässä ja keskittyy lähtöön. Tarjan luo yritti kiskoa vähän ennen paalua, mutta kaikki ihmiset unohtui sen tien, kun käänsin koiran jälkeä kohti ja laitoin liinan jalkojen välistä. Lähetys tapahtui pienen patoomisen jälkeen. Jälki lähti kulkemaan hyvällä temmolla ja ensimmäisten tyhjien kohdalla ei varsinaista muutosta koirassa. Itseasiassa koko jälki ajettiin hyvin tasaisella temmolla, ainoa epäkohta oli että koira piruvie päätti jossain kohden syödä sitä ruohoakin. =) Jokunen tyhjä vähän kiihdytti vauhtia. Tuo viistosarkaan tehty jälki ei vaikuttanut mitenkään, koira ei lähtenyt tarkisteleen sivuilta. No sitten ne kulmat… Ne meni niin hienosti!!! Tämä vielä todisti teorian mitä jo aiemmin mietin. Että koiralla ei ongelmaa ole ollutkaan, vaan ohjaajalla. Nimittäin liinan käytön kanssa. Olen nyt tehnyt kulmasta suotta vähän numeroo, ennen kulmaa jo tietämättäkin alkanut pidättää vähän koiraa, tai kerinyt itseäni lähemmäksi. Varmistellut ettei se pääse yli jne… Liinapaine muuttunut juuri ennen kulmaa ja koira ei ole rauhassa saanutkaan työstää jäljen suuntaa vaan olen jo valmiiksi torpannut sen keskittymisen. Viime lauantaina kulmat meni hyvin ja eilen tuli vielä vahvistettua, että kyllä, Gastro ei edes huomaa että mitään kulmaa edes olisi, se vaan jäljestää mistä jälki kulkee kun sille antaa mahdollisuuden ja kulman työstö tulee ihan itsestään.

Ei muutakun eteenpäin, sano mummo lumessa! Vieläkin lisää ruokaa veks. Tekniikka on nyt niin hyvällä mallilla, että tarttis mennä eteenpäin. Tarjan kommentti jäljen lopussa päätä pudistellen oli ”Mä itken enskerralla jos et sä mee ny eteenpäin” =D Siis mitååååå…. Jotain vikaa hä..?! =D Ja ne esineet… Totta, pakko ottaa niitä sinne jäljelle, sen kanssa olisi jo kiire. Kuitenkin kun jälki tyhjenee niin esineet alkaa olla se mistä palkka tulee. Eli, esinereeniä nyt JOKA ilta.

Jälkiesineitä

Estereeniä

Onnistuneet estereenit Talissa. Hyppy, sekä A-este. A-estettä mennään inasen loivennetulla mallilla, mutta kohta varmaan siirrytään kisa A:han. Hyppy on täyskorkea, eli metri. A-esteen ylityksessä ei varsinaista ongelmaa ole, vähän pitää välillä katsoa kuinka koira tulee alas. Mieluusti kiipeää ja äkkiä tullaan rymisten harjalta suoraan maahan. Ensimmäisen toiston tein nytkin niin, että jätin koiran istumaan ja menin itse toiselle puolelle jotta saan patukalla ohjattua koiran kiipeemään alas. Meni hyvin, mitä nyt koira varasti... Seuraavaksi tehtiin muutama toisto kahden patukan kanssa. Koira perusasennossa heitän patukan yli, niinkuin kapulan. Käsky "kiipee" ja sitten "tuo". Gastro kiipee takaisin ja lennosta palkkaus toisella patukalla.

Siirryttiin hyppyesteelle. Tämä siis on ollut se ongelmaliike. Veikkaan, että alle tehty koiralle mieluinen A-estereeni helpottaa vähän tuota hyppäämistä ja mahdollista rimakauhua. Ei se hyppy sen kummosempi ole kun A. Koira lähetettiin perusasennosta ja appari palkkasi koiran patukalla. Patukkaa pidettiin ilmassa ja korkealla. Gastro ei kolhinut itseään ja kerran taisi kahden kierroksen aikana hipaista. Ei myöskään kiertänyt kertaakaan mikä oli oikeen mukavaa. Harjoitus onnistuu paremmin kun lähetän koiran kontaktista, enkä anna katsoa siis patukkaa/estettä kohden. Kontaktissa se toki kokeessakin on, mutta ajattelin ensin että se hyppäisi paremmin kun saa fokusoitua sinne patukalle. Jatketaan nyt jonnin aikaa vielä näin, sitten siirrytään siihen kahden patukan systeemiin, että koira tuo patukan myös samaa reittiä takaisin.

Muuten reeni kulki oikeen kivasti. Voisi sanoa että koira oli oma itsensä. Niin ja myös ohjaaja. =D Oli hyvä mieli eikä keittänyt kiinni mihkään. Gastro oli kyllä aika tiloissaan, mutta hyvällä tavalla. Koiraa oli kiva ohjata ja se teki hyvin.

Onni on oma dobermann?

Meinasin jo pistää koko blogin kiinni, koska koiraharrastus on välillä semmosta suossa tarpomista, että mitä siitä suotta kirjottamaan. Enkä kyllä jaksa, tai edes viitsi alkaa suoltaa viimeisiä kolmea viikkoa tänne. Jälkipäiväkirja harmittaa, kun sitä en päivitellyt. Pääsiäisen leiri oli ja meni, käteen jäi lähinnä vaan huono fiilis.
Seuraava vkloppu oli tottista Esan kanssa ja kentälle valuminen oli vähintäänkin vastenmielistä, kun minkäänlaista mielenkiintoa ei koiran hinkkaamiseen ollut. Ennen kentälle tuloa sanoin että pää on ihan tyhjä ja reenaaminen ihan sontaa ja koko homma on jotenki kadoksissa... Kannatti reenata. Saatiin vähän tökkäsyä oikeeseen suuntaan ja mulla on ehkä eväitä seuraaville reeneille ja itseasiassa jopa vähän motivaatiota. Puruissa ollaan käyty, vaikka ei olis sinnekkään mieli tehnyt... mutta sitoutuminen reeneihin ja ryhmää/maalimiestä kohtaan ei anna omalletunnolle anteeksi jos jättää "huvikseen" väliin. Pari viimesintä reenikertaa on ollut tosi hyviä, jokusia oivalluksiakin tapahtunut ja hallinta edennyt. Plus jotain suurta tapahtunut, koska mua ei jännitä enää... Kaikki on nyt niin nähty ja koettu että hittooks tässä enää käsiään tärisyttään. Jäljellä ollaan käyty, hyvä, siitäkin kiitos kuuluu vain kavereille jokka mukaan on painostanut... muuten olis sekin varmasti jäänyt. Tässä mä nyt yritän tsempata itteeni ettei vastoinkäymiset liiakseen nousis vastaan, kun ei se valitus, itsesääli ja rutina auta kuitenkaan mitään. Yritän ajatella myös että aika paljon on tullut tuon koiran kanssa tehtyä, olisi sääli heittää sitä hukkaan ja lorvia kotona kun reenikausi on parhaimmillaan. Syksyllä taas harmittas. Kiitos reenikavereille jokka tekee hommasta hauskaa sillonkun olis muuten vähemmän hauskaa. Joskus voi myös jättää koiran suosiolla autoon ja maleksia kentän laidalla tupakka huulessa ja olla vaikka hyödyksi muille. Ei sekään väärin ole.

Ja kuvat on aina kauniita....

Leiri, kuvat Julia Virmaa

Esa Tapion tottikset ja aikaisempaa treeniä Talissa, kuvat Minna Vasala

Jäljellä Inkoossa

Joo ja vähän huonoo itse kuvaamaa videoo...

Peltojälkeä Inkoossa vol. 1

Tiistaina työpäivän jälkeen nopea koukkaus kotiin koiraa hakemaan ja siitä Västankvarniin. SDY:n kurssin kouluttajana toimi jo rotupiireissä tutuksi tullut Tarja. Osa porukasta ei päässyt paikalle, joten ei meitä ollut kun vaan 3 koirakkoa. Ilma oli aurinkoinen, mutta hyvin tuulinen. Pelto oli alustana nyt aika vaikea. Gastro ei ole moisessa koskaan ajanut vielä. Ja ihan suotta siitäkin olin huolissani. Aliarvioin koiraa taas. Ruoho oli pitkää, kuollutta, kuivaa ja linttaantunut vaakatasoon. Itse oli mahdoton nähdä missä askeleet olivat. Namina toimi ryynimakkara. Jäljellä oli kolme suoraa ja kaksi kulmaa. Ruokaa reilusti, vain jokusia tyhjiä. Pituutta ehkä 200-300m? Patukka päässä. Jälkeä tehdessäni mietin olisko pitänyt vain tehdä suora kun ei tästä tuu kuitenkaan mitää.... No onneksi tein ne kulmat. Tyhjääkin olis vaan pitänyt jättää. Viimesimmän huonon jäljen jälkeen meinasin että tulee uudella alustalla liian vaikea. Tottakai haastetta pitää olla, mutta mielessä muhi viimesin kulman ylitys ja jäljestyksen halun loppuminen vaikeuksia kohdatessa.

Positiivista oli huomata, että kun otin koiran autosta niin se ei edes mitenkään kiinnittänyt huomiota ihmisiin. Myöskään jäljellä sitä ei missään vaiheessa kiinnostanut ihmiset. Tarjaa kerran ennen lähetystä nuuhkaisi sen jälkeen ei edes katsonut vierellä kulkevaa ihmistä. Lähetys onnistui hyvin. Siitä tuli Tarjaltakin positiivista palautetta. Gastron annoin vetää autolta pellon laitaan asti. Jahka oltiin kohtisuoraan paalua, niin otin lyhyemmälle liinalle ja pysähdyin hetkeksi. Tarkoitus oli antaa koiran tajuta että juu tuola on paalu ja todeta varmasti mitä ollaan menossa tekemään. Myös ihmisiin katsoi tässä vaiheessa ja totesi että juu tuolta tulee tommosia mukaan. Paalua lähestyttiin sitten jo hallitummin, laitoin koiralle liinan kulkemaan jalkojen välistä ja vein pannasta kiinnipitäen puolen metrin päähän paalusta. Mulla on tapana melkein ensin päästää se ruutuun, mutta en päästäkkään, pidän vielä pannasta kiinni ja odotan sitä "no joko nyt pääsee" -patoomista ja niin etä koira varmasti katsoo kohti jälkeä.

Paalulla oli reilusti ruokaa ja se syötiin aikalailla tyhjäksi ennenkuin eteni. Gastro lähti rauhassa ja olihan se ihan keskittynytkin. Olin huolissani omasta liinan käytöstä. Entä jos joudun vähän ohjaamaan koiraa mutta en itse edes tiedä missä jälki kulkee. Mietin että meneekö homma siihen että koira ei tarkista kunnolla askelia kun namit oli jossain pitkien heinien alla ja haju varmaan vähän hankala kuolleessa heinässä ja pelto hyvin vaihtelevaa. Ja jos pidätän koiraa se nostaa nenän ja lopettaa toimintansa. Yllätys oli positiivinen kun tähän ei menty. Gastro teki sitä mitä kuuluikin, söi askelilta eikä lähtenyt hosumaan ja se oikeesti keskittyi tonkimaan ne namit ja oikeesti tarkisti askelia. Ensimmäinen kulma meni oikein hyvin, meni yli kuonon mitan ja tajusi heti miten jälki jatkui. Toisesta kulmasta en ollut itse yhtään varma missä se on ja siinä Gastro pääsi pyörähtään ulkokautta kun ajoi yli. Se etsi jäljen itse ja nosti sen vähän kulman jälkeen suoralta. Ei nyt menny ihan kun strömsöössä mutta parempi tuokin kun olisin alkanut itse siihen sörkkimään kun en ollut varma missä se kulma kulkee. Loppusuora meni keskittyneesti, joitain askelia se varmasti jätti tarkastamatta, mutta rytmi oli niin hyvä ettei mua ainakaan haitannut ja olin näkevinäni että ne muutamat tyhjät mitä oli loppusuoralla niin otti ne hyvin. Viimeisenkin askeleen ennen patukkaa otti hienosti ja kun tuli itse patukalle niin mun ihmetykseksi se hämmentyi ihan täysin. Kohta herneet kolahti et jaa täälä on patukka ja kyllä koira siitä sitten mielissään oli.

Mutta summa summarum... Uusi alusta toi vähän haastetta ja koira joutui oikeesti keskittymään. Se keskittyi jäljen ajoon ja syömiseen eikä siihen että se löytäisi patukan. Joten niinkun ajattelin, että nyt kun vauhtiin päästään niin varmaan patukka jää ja jäljelle tulee purkkeja. Tosiaankin, ei sillä patukalla ollut koiralle mitään annettavaa sielä jäljellä. Ei siinä vaiheessa kun se jälki kulkee niinkun kuuluu. Voihan sille koiralle toki antaa vielä jäljen jälkeen pallon tai patukan ihan taskusta.

Nyt sitten vaan tarttis oikeesti hommata pelto kohtuu läheltä, tai joku sen kaltanen luonnon niitty missä ollaan oltukin mutta isompi. Jokatapauksessa muutakin kun nurmee. Tyhjiä aletaan vaan tekeen paljon enempi ja työstään tuota kulmatyöskentelyä. Ja toki pidentään matkaa. Enemmän jäljestystä, vähemmän teknistä syöpöttelyä. Tuohon voisi kokeilla myös tyhjää lähtöä, paalu ja jokusia askelia alusta tyhjäksi siis. Sen jälkeen taas vahvistetaan ruualla askelia. Miten se vaikuttaisi koiran tilaan ja nenän käyttöön? Pitäs oikeesti myös ehtiä ottaan sitä esineilmaisutreeniä jossain välissä. Nyt on kuitenkin mieli hyvä ja motivoitunut. Eiköhän siitä FH-koira vielä saada.

Piilonkiertoja

Aurinkoinen lauantai ja Tali-treenit. Miten ruskea dobermanni oppii piilonkierrot? Jaa'a... Luoja yksin tietää... =)

Häntä on onneksi jo parantunut. Selvittiin vähällä. Hyvä niin! Tiistaina alkaa SDY:n jälkikurssi Inkoossa. Mahtavaa! Ja pääsiäisen leirikin alkaa lähestymään. Sit ollaankin koko vkloppu Jan Vartiaisen opeissa. ;)

Mitenniin tapaturma-altis...

Nokun Gastron häntä koki lievän murtuman, tai sitten traumaperäinen vesihäntä on meitä ilahduttamassa. Tiistaina oli tottisveivaukset Talissa ja meillä heti tietty treenin aiheena se aktiivisuus. Heittelin Gastrolle kahta palloa, en antanut käskyä vaan palkka seurasi itse tarjoomasta perusasennosta. Siinä leikin lomassa kun Gastro hyppäsi pallon perään, se mätkähtikin maihin ja taittoi häntänsä alleen. Kiljui kun hyeena ja mua kylmäsi jo ajatus että mitä nyt taas meni rikki. Koira nousi seisomaan takajalat koukussa ja häntä koipien välissä. Sitä sattui oikeesti. Mulla varmasti sydän pysähtyi kun en ollut varma kuinka vakavan kolhun sai. Treenikaverikin vähän rauhotteli. Pian Gastro jo tokeni eikä edes muistanut että mitään edes kävi.. Lähti juoksentelemaan, mutta huomasin heti että häntää vaivaa jokin. Ei nostanut sitä kunnolla pystyyn vaan roikkui velttona perässä. Kipua ei koira kuitenkaan näyttänyt enää niin annoin sen siinä vähän touhuta ja juosta ja kattoa mitä tapahtuu. Kohta se häntäkin jo nousi ja Gastro vaikutti normaalilta. Kotonakaan en huomannut mitään sen kummempaa, mutta mentiinkin aika pian nukkuun kun kentältä himaan päästiin. Aamulla Gastro olikin sitten jo kipeä. Semmonen oma iloinen itsensä se kutakuinkin oli, mutta se häntä häiritsi sitä itseäänkin kun kokoajan oli vähän silleen tutkimassa takapäätään ja kirputti tai nuoli häntää. Häntä oli aikalailla "halvaantunut" eikä sitä oikeen liikuttanut. Jos liikutti niin hyvin matalana. Pihalla nosti välillä ylemmäs, mutta laski nopesti ja näki että tuntui ikävältä. Onneksi kaapista löytyi Rimadyliä ja annoin särkylääkkeen ennen kuin töihin lähdin. Nyt on jo paljon parempi, koira ei ole kipeän oloinen, mutta ihan samanlailla ei häntää vieläkään nosta. Joten pidetään nyt loppuviikko lepoa. Tän päivän purut jääpi väliin.

Viikonloppuna mahdollisesti pitäisi lähteä maalimiesleirille katteleen. On varmasti mielenkiintoinen leiri, paljon tuttuja ihmisiä eikä ole edes kaukana. Jospa lauantaina sinne siis. Loppuun pari aiheeseen liittymätöntä lenkkikuvaa jostain päin Nummelaa. :)