Jokainen turhautunut päivä kerrallaan

Keskiviikkona poistettiin Gastron jalasta tikit. Ihan itse, ilman lääkäriä. Koira kylppärin lattialle kyljelleen ja homma onnistui oikeen hyvin. Hyväksi apuvälineeksi havaittiin lampullinen suurennuslasi. Tummansiniset tikit kun oli hieman vaikea nähdä. Haava oli kutakuinkin parantunut ja ihan siisti. Vähän oli turvotusta. Tassun hiiva ei onneksi ollut pahentunut. Varpaiden välit olivat kuitenkin hautuneet ja hieman punoittavat. Varpaiden välit putsattiin betadinella ja huuhdottiin suihkulla kunnolla. Kuivattiin erittäin huolellisesti ja lopuksi laitettiin ihan perus talkkia. Myös haava huuhdottiin vedellä ja betadinella, sekä laitettiin paranemista edistävää voidetta. Jalka sidottiin ja lastoitettiin uudelleen. Melkoista räpellystä pari tuntia, mutta lopputulos oli tosi hyvä!

Eilen kävin ihan vaan hengaamassa meidän purutreeneissä. Voi ristus kun olisi ollut intoa treenata! No sain mä kantaa jopa yhen piilon, olla tuomari ja seistä henkilöryhmässä. =) Ehehe… Pariin viikkoon käynyt ja olin ihan ihmeissäni kun useampi koira oli edistynyt hirveästi!

Ei me ihan hirveesti olla mitään aivojumppaa tehty. Ihan perus namin/pallon piilotusta. Esineilmaisua vähän, mutta mulla meni siihen jo hermo. Seiso-käskyä treenattu muutama ilta ja sehän onnistuu jo ihan kivasti. Eilen kun tulin kentältä oli ihan pakko kaivaa kapula esiin. ;) Otettiin sitä ihan samaa pitotreeniä mitä aiemminkin ja sitten se tapahtui…. Otin askeleen taakse, sanoin tuo ja Gastro tuli eteen istumaan kapula suussa!!! Eli se toi kapulan oikeaan asentoon, itse! Pienet on ohjaajan ilot… =) Mutta ei sillä ole ennen ollut mitään hajua tosta, on vaan lähtenyt leikkimään kapulalla jos se suussa olisi pitänyt johkin liikkua. Me niiiiiiin treenataan tätä koko viikonloppu. Ainiin se hajuerottelu. Jos vaikka siihenkin päästäisiin vkloppuna kiinni. Pitää tutustuu niihin ohjeisiin.

Tähän mennessä sujunut ihan okei. Siis sen suhteen että koira ei kiipee ihan seinille asti…vielä. Piippaa aina kun turhauttaa, on levoton ja kulkee perässä. Tyytyy kuitenkin kohtaloonsa kun komentaa maate. Ainakin kolme viikkoo jäljellä. Sitten voidaan katsoa tilannetta. Varmaan saa ihan oikeesti nyt keksiä koiran aivoille työtä, niin kaikilla olisi helpommat tulevat viikot. Huomenna lähetään Kuruun mökille. Melko tylsää kun ei saa maalla edes juosta vapaana.

Elämän pienet ilot, 20kg possua