Tylsät hallivideot

Joko mennää?

Paikal makkuu...

Parin viikon takaista videoo...

Seuraamista ja lopussa taisi olla joku liikkeestä seiso- räpellys.





Hyppytreeniä...

Kulkuset kulkuset...

Aamusauna, riisipuuro ja rusinasoppa, Lumiukko, hyvä ruoka, ähky, viini, hautausmaa, lahjat, suklaa...

Siitä on meidän Jouluaatto tehty.

Jouluntoivotus

Gastro ja narunpää toivottaa kaikille mukavaa Joulunaikaa, sekä menestystä tulevalle vuodelle!

Kiitokset kaikille asianosaisille, jotka ovat auttaneet ja kannustaneet kuluneena vuotena.

Koiraystävät –apua häiriötreenissä

”Koiraystävät”. Tällainen ryhmä löytyy facebookista. Ryhmä ei ole paikkakuntaan sidoksissa vaan väkeä löytyy ympäri Suomen. Aktiivisimpia tosin ovat pk-seutulaiset. Ryhmän tarkoitus on luoda mahdollisuus tehdä harjoituksia jossa tarvitaan toisia koiria. Ilmaiseksi, tekemällä yhdessä. Ryhmän avulla tuodaan yhteen koiranomistajia ja koiria rotuun katsomatta jotka kaipaavat ohitusharjoituksia, autokäyttäytymisharjoituksia, tervehtimisharjoituksia, toko/tottis-häiriötreeniä, yhteislenkkejä tai mitä vain kukin haluaa koiransa kanssa tehdä. Koirakoulujen kursseilla saa yleensä vain eväät kuinka toimia koiran kanssa ja kursseilla käytännön harjoitukset jäävät yleensä vähäisiksi, mutta toistoja ja treeniä tarvitaan enemmän. Parasta on tietysti harjoitella monia asioita jo nuoren koiran kanssa ongelmien ehkäisemiseksi. Kaikki ovat tervetulleita ja jokainen voi itse ehdottaa paikkaa ja aikaa treffeille.

Ryhmä on tosi hyvä juttu. Koirakoulujen kurssit ovat yleensä aivan älyttömän kalliita ja harjoituskertoja on vain tietty määrä. Moni painii esimerkiksi remmiräyhän koiran kanssa ihan suotta yksin ja yleensä tämmöisiin vapaamuotoisiin treeneihin on matalampi kynnys tulla eikä raha ole esteenä. Varsinaista kouluttajaa ei tietenkään treeneistä löydy, mutta yleensä hyvä apu löytyy jo siitä kun pari vähän kokeneempaa koiraihmistä lyövät viisaat päät yhteen. Apua pitää vaan rohkeesti osata pyytää. Tai jos on käynyt esimerkiksi jossain arkitottelevaisuus-, toko,- tai hihnakurssilla, niin käytännön harjoitusta voi hakea lisää ryhmän kanssa. Tavan kotikoirien kanssa ei myöskään tule yleensä hakeuduttua yhdistyksen tarjoamiin koulutuksiin ja nekin ovat aina tupaten täynnä.

Me Gastron kanssa ajateltiin talven aikana hyödyntää myös näitä treenejä. Ollaan käyty nyt kolme kertaa koiraystävät-treffeillä ja treenattu ohituksia, rauhottumista ja odottamista koirien ympäröimänä sekä ihan vaan tottista häiriössä. Gastro on aika vilkas koira ja ollut aina vähän häiriöherkkä ja parasta näissä treeneissä on se, että koiria on kaiken kokoisia, näköisiä ja käytökseltään erilaisia. Gastro on ollut aina myös tosi koirasosiaalinen ja se innostuu lajitovereistaan herkästi liikaakin. Mutta suotavaa olisi että esim koearvostelussa osattaisiin odottaa hillitysti. Myös ilmottautumista tuomarille on hyvä treenata vieraiden ja kaikenlaisten koirien kanssa, eikä aina vain tutuksi tulleen treenikaverin kanssa. Eikä tavan ohitustreenit koskaan ole pahaksi, me kuitenkin aika vähän remmissä liikutaan, varsinkaan ihmisten aikaan.

Pari viime kertaa ollaan nyt treffattu Espoon Ikealla ja meidän harjoitukset eivät ole ollut ollenkaan huonoja. Ja kyllä, tämä on oikeesti ihqutuksen paikka, sillä odotin että meillä menisi paljon huonommin. Sen tiesin ettei tottiksen tekemisessä varmaan mitään ihmeempää tule vaikka häiriöö onkin, mutta positiivisin asia oli että Gastron kanssa voitiin odotella paikallamme ilman että koira oli käskyn alla ja pysyi silti rentona eikä riekkunut joka suuntaan. Itse en missään nimessä maksa ökykallista koirakurssia, jotta pääsen näitä asioita treenaamaan, niin oli hienoa että bongattiin tämmönen porukka. Tutuista treenikavereista ei ole enää tarpeeksi häiriötä, kun lähes kaikki on dobermanneja. Hallitreeneissäkin ekalla kerralla Gastro vielä häiriintyi, mutta tottui nopeesti.

Vuosi lähenee loppuaan... Uusi lähestyy

Vuoden 2014 tavoitteet...

• Hyväksytty MH
• Hyväksytty BH
• ZTP suoritettu

Lyhyesti tarkempia suunnitelmia…

Talven aikana potkutellaan menemään kicksparkilla. Hallissa keskitytään paikallamakuuseen ja ylipäätään häiriötreeniin. Hypylle tarkoitus tehdä vahva pohja kuin myös noudolle. Noudon suhteen tavoite on saada hyvä pito kapulaan, oikea luovutusasento, isku kapulaan ilman saalisloikkaa ja tassuilla lätkimistä ja paljon vauhtia noutoliikkeeseen. Tarkoitus on vain saada osat kuntoon ja katsotaan kesällä ulkokautena niiden yhdistämistä. Kesän koittaessa keskitytään esteisiin ja eteenmenoon myös. Kesän tavoitteena on myös treenata jäävät kokeenomaisesti onnistuneiksi. Tarkoitus on myös treenata ilmottautumista, odottamista, kentälle kokeenomaisesti tuloa, liikkeiden ketjuttamista ja muuta kokeiden kannalta oleellista.

Yksi hyvin tärkeä tavoite olisi löytää sellainen harmooninen yhteistyö koiran kanssa kentällä, parantaa omaa ohjaamista ja koiran lukua. Yritetään saada myös lisää suoritusvarmuutta ja ohjaajan hermot kuriin. ;) Syvällä mielessä kytee myös pieni ajatus toko-kokeesta… =) Olisi hyvää harjoitusta meikäläisen hermoille ja saisi koira, että ohjaaja kisakokemusta. Jos ei muuta, niin käydään edes jossain mölleissä jännittämässä ja toivotaan ettei saada kenenkään koiraa niskaan…

Purujen suhteen olisi ainakin tavoitteena loppukesästä jalostuskelpoisuuskoe. Sitä varten joudutaan myös ottaan näyttelytreeniä jos meinataan läpäistä ulkomuotoarvostelu. =) Muuten sitten suojelutreenissä keskitytään saamaan koiralle hallintaa. IPOsta ei vielä edes puhuta. ;)

Jäljelle tehdään lisää voimaa ja kestävyyttä. Keskitytään myös tarkkuuteen ja kulmatyöskentelyyn sekä ohjelmassa myös esineilmaisut. Tärkein tavoite on kuitenkin viettivoimaisesti tiiviillä nenällä jäljestävä koira.

MH-luonnekuvauksessa meinattiin käydä myös ja loppuvuodesta ehkä luonnetestissä. Saatetaan jopa mennä näyttelyyn silakan kanssa, ehkä ainakin mätsäriin. :D :D :D

Vuoteen 2013 ollaan oltu ihan tyytyväisiä. Vuodenvaihteen jälkeen puraisi treenikärpänen ihan todella. Siihen mennessä oltiin lähinnä vain laiskoteltu ja koira sai olla pentu. Ahkerasti treenattiin tottista ja edistymistä tapahtui ihan kivasti. Tottiksessa ollaan otettu jo kaikki koeliikkeet työn alle (siis muutkin kun BH) ja siihen olen tyytyväinen. BH:ta mietin loppukesään/syksylle ja teknisesti oltaisiin oltu jo valmiita, mutta itsellä ei kantti kestänyt ja tulin siihen tulokseen että koira ei ole tarpeeksi hallinnassa ja meidän välisessä yhteistyössä on parantamisen varaa. Lisäksi pidettiin taukoa jo opituista jutuista ja treenattiin muutakin kun BH:n osasia. Viimesen naulan arkkuun löi Gastron loukkaantuminen lenkillä ja 7 viikon sairasloma loppukauteen. Eipä me kuitenkaan yhtään sen nopeempaa muuhun kokeeseen päästä, oli se BH tänä tai ensvuonna tehty.

Keväällä jälki takkusi ihan huolella. Gastro oli huono syömään enkä itse oikeen osannut sitä edes pellolla ohjata. Nyt on opittu, kokeiltu ja edistytty... paljonkin siihen nähden miten nihkeeltä aluksi tuntui. Ajettujen jälkien määrään en ole tyytyväinen. Jäi liian vähäiseksi. Jokapaikkaan ei vaan kerkiä. Toinen rajoittava tekijä on että jälkipaikkoja on vähän kehnosti. Ja harmitti kun loukkaantumisen johdosta talvitauko tuli liian äkkiä. Enivei, pohjatyöhön olen ihan tyytyväinen ja pää on täynnä kaikenlaista visioo ensikauden pitimiksi.

Alkuvuonna koin yhden elämäni raskaimman hetken. Saattaa Gizel pois tästä maailmasta. Ehkä vielä joskus siitäkin pääsee yli, toistaseksi kirjoittaminenkin käy liian ahdistavaksi joten asia jääköön tähän. Keväällä 2013 meillä koitti muutto Ylöjärveltä Espooseen. Ainakin etelässä löytää treenimahdollisuuksia paremmin kun Pirkanmaalla. Vaikkakin on ikävä kaikkia vanhoja treenikavereita niin onnellinen olen siitä miten huippuihin tyyppeihin täälä on tutustunut! Asiaa tietysti helpotti, että rodun kautta jo tiesi mihin päin suunnata treeniseuran toivossa ja leirien kautta tunsin jo jokusen koiraharrastajan. Paljon on uusia ystäviä ja tuttavia tullut, kuin myös osaavia apuja treeneihin. Vuoden yksi tavoite oli löytää sopiva suojelutreeniryhmä. Aluksi keskityttiin vain tottikseen ja jäljen työstöön. Kesäkuussa alettiin sitten katseleen ihan tosissaan pururyhmiä ja kävinkin parissa paikkaa treenejä katsomassa. Omalta tuntuva ryhmä löytyi ja maalimieskin näytti meille vihreätä valoa. Koko porukka on mukava ja kannustava ja maalimiehet osaavia sekä asiallisia. Ollaan oltu siis todella tyytyväisiä treeneihin ja hommat ovat sujuneet samalla aaltopituudella. Tiesin että Gastrolla ei mitään estettä lajin harrastukseen ole, mutta silti yllätti ennestään positiivisesti. Siitä tulee melkoinen varjeluskoira. ;) Aika nopeasti päästiin edistymään, mitään varsinaista viettien kaivelua kun ei juuri tarvitse tehdä. Yksinkertaista hallintaa tehtiin jo aikaisessa vaiheessa. Saapi nähä mihin ensivuosi vie... Ennen purujen aloitusta käytiin myös vähän terveystarkeilla. Silmät terveet ja lonkat A/B. Rangassa ei mitään moittimista, selkä ja niska siis ok. On terve koira millä harrastaa. =)

Tottista? Kyllä kiitos, lämpimässä ja kuivassa

Tokat hallitreenit. Viime viikolla jäi vähän olemattomaksi, sillä toipilas oli sitä mieltä että jalkaa vaivaa vielä jokin. Ei sen kummempaa, mutta jalan käyttö oli hiertymistä johtuen epämukavaa, vaikka ei ontunut tai mitään sellaista. Nyt haavat ovat parantuneet sen verta, että eivät enää aukea ja jäljellä on pieni rupi ja karvaton kohta molemmin puolin jalkaa. Patit ovat vähän laskeneet, mutta edelleen havaittavissa. Gastro söi antibioottikuurin ja noille ”pateille” tuli myös vähän selvyyttä… ilmeisesti vähän sama efekti kun ihmisellä jalassa vaivaisenluu. Enivei, jalka ei näytä mitenkään vaivaavan ja on paranemaan päin joten asialle ei tehdä mitään. Vältetään kuitenkin hetken hyppyjä yms niveliä rasittavia juttuja. Eli ei esteitä eikä Gastron niin rakastamaa kalliokiipeilyä. Notta se siitä… nyt loppu koivesta kirjottelu.

8 viikkoa ilman tottistreenejä. Vähän jo kädet syyhysi. Ohjelmassa oli seuraamista, paikallamakuuta ja noutoa. Kumma kun sitä ei osaa tauon jälkeen alottaa sillain fiksusti vaan heti pitää tehä niinkun eilen olis viimeks treenattu. No eikai siinä mitään katastrofia tapahtunut, vähän poweria liikaa ja tekniikka kusi.. seuraamisessa pompotusta, häsläystä ja hermoilua. Aika häiriöherkkä. Tuntu et koira on tosi malttamaton ja hektinen, mutta kyllä se sitten siitä. Olisi pitänyt alottaa tosi yksinkertasesti ja paljon palkkaa. Nyt lähin tekeen seuraamista siinä missä ennenki… muttakun treenaamaahan sinne oltiin menty. =)

Me alotetaan leikkikoulu. Aloin funtsiin että junnuaikojen jälkeen ollaan pelkästään keskitytty leikkimiseen tosi harvoin. Taisteluleikki patukan kanssa tuntui nyt jotenkin oudolta. Siinäkin oli koiralla jotenkin hermostunut tunnetila. Ihme höyryämistä. Kauheen sähäkkä,  mutta mälväsi eikä osannut rauhottua puruun niin kuin ennen ja silmät pyöri tiiraillen haukkuvia kanssatreenaajia.. Isoin häiriö oli hallin matto. Se haisi niin kiinnostavalle ja vastustamattomalle. Tulin siihen tulokseen että tuon sähläämisen aiheutti pitkä tauko ihan kaikesta (turhautuneisuus ja energisyys), outo paikka jossa haisi ties mikä, toiset koirat ja hallissa häkissä odottelu joka hermostutti vaan entisestään kun piti hirveetä möykkää. No, ei ainakaan saaliin puutteesta voi moittia. Loppua kohden homma sujui jo sitten ihan hyvin. Rauha parani. Keskittyminen parani, löyty se patoominen sieltä ja paikallamakuuta saatin tehtyä ilman vinkumista ja häiriintymistä muista. Aluksi sielä maassa pysyminen oli muka niin vaikeeta. Tosta paikallamakuusta lähtikin ihan uudet ajatukset rullaan…katotaan mitä sen kanssa tehdään.

No sitten se harmaita hiuksia ja kylmää hikeä aiheuttava asia. Noutokapula. Taidan taas yrittää vähän liikaa ja edetä liian nopeasti. Tein niin että koira istui kapula suussa mun edessä ja otin askeleen taakse ja annoin noutokäskyn. Ongelma on vähän se että Gastro ei hiffaa tulla eteen ilman apuja ja kun menee vaan hinkkaamiseksi se kapula suussa, niin ote löystyy ja mässytys alkaa ja saattaapi kapula pudota. Vaikka nyt sekin meni ihan ookoosti. Koira tuli eteen, tosin vähän väljästi ja hitusen vinoon.. kapula saattoi myös vierähtää takahampaille. Tein myös niin että Gastro sai nostaa kapulan maasta ja tulla siitä luovutusasentoon. Siinäkin ilmeni heti ongelma: tassuilla kapulaan lätkiminen. Eli tuota nostamista en ota vielä. Treenaan sitä erikseen niin että ei koskisi tassuilla kapulaan. Siihen treeniin en taas yhdistä muuta, palkka vain puhtaasta suuhun otosta <kylläpä onkin ilmasu. =) Pitämistä aijon treenata vieläkin vahvemmaksi, ilman että yhdistän siihen tuota liikettä. Luoksetuloa ei olla treenattu aikoihin joten treenaan sitten myös sitä –ilman kapulaa. Pitämistreenissä pysyn siinä missä ennenkin, eli taistelun ja rauhan kautta, se kun hyväksi on nyt havaittu. Lisäksi teen istumista ja maahanmenoa kapula suussa ja tarkoitus on että maastakin koira nousee istumaan ilman että kapula putoaa. Kun malttas olla yhistelemättä näitä vielä liikaa.

Aijoo, otettiin me liikkeestä seisomistakin. Namin kans. Sitähän on tehty vain omassa olkkarissa. Peruuttaen ja myös ihan seuraamisesta tehtiin nyt. Ensimmäiset 5 toistoo meni aivan loistavasti. Olis pitänyt jättää siihen, mutta ahneuksissani tein lisää ja meni huonosti. Note to self: Lopeta kun useampi peräkkäinen toisto onnistuu hyvin, vaikka treeni jäisikin siltä osin lyhyeksi.

Pakkanen iski

Sain inspiksen ja blogi vaihtoi ulkoasua vähän talvisempaan. Paitsi että täälä ole juuri vielä lumesta tietookaan, mutta pakkaset on ihan lupaavia. Josko kohta se valkeus sataisi tännekkin...

Lihashuoltoa

Pakkaset on vihdoin tulleet tännekkin. Tänä aamuna oli ekaa kertaa koirallakin takki päällä lenkillä. Rupesin jo katteleen et ompa tuo miun ruskee mies kasvanut kun Hurtan mantteli on vähän liian lyhkänen. Ei peitä takaa kunnolla koiran liikkuessa. Tilipäivänä mennään siis shoppaileen Gastrolle vähän uutta tanttua ja olis sitä muutakin ostettavaa. Tää olis kiva. =) Hurttaa en osta enää...ikinä. Ja tämä haalari olis kans niiiiin magee!

Sunnuntaina käytiin taas Jannalla. Aluksi tsekattiin Gastron liikkumista. Yritin ravauttaa koiraa mahdollisimman tasaisesti, mutta suoritus oli lähinnä luokkaa kenguruiden ratajuoksu. Muuta sanottavaa ei liikeradoista tullut, kun että lastassa ollutta jalkaa nostaa välillä, heittää ilmaan sillain oudosti... jalka voi tuntua jäykältä ja hiertymät aristavat.

Gastro rauhottui tällä kertaa jo paljon paremmin hierottavaksi ja pystyi oikein nauttimaan käsittelystä. Kovaakin painettaessa sillä oikein silmät lupsuivat kiinni. Lihakset olivat oikein hyvässä kunnossa ja jumeja ei juurikaan ollut. Viime kerralla koko selkä oli hieman pinkeä ja alaselässä trikkereitä ja toinen reisi hyvin kipeä. Nyt oli vain lannerangan alueella lievää jäykkyyttä, mutta ei muuta. Molemmat reidet olivat ihan ok, mikä oli todella hyvä. Janna sanoi Gastrolla olevan oikein hyvä lihaskunto. Terve se on kyllä rakenteeltaan, kun noin hyvässä kunnossa on tämmösen jälkeen. Hieronnan jälkeen tehtiin venytykset. Aika hurjilta näytti osa, mutta Gastro oli ainakin mielissään. Se itseasiassa auttoi venytyksissä hyvin itse. Notkea koira sanoisin, eikä ollut ongelmaa venyttää hyvinkin äärimmilleen. Jäi tosi hyvä mieli, kun tietää että lihaskunto on hyvä ja koira on siltä osin hyvinkin terveessä kunnossa.

Viime kerralla sain jo kotihierontaohjeita mitä jonkin verran toteutettiinkin. Nyt saatiin vielä venyttelyohjeita niskalle ja selälle. Raajojen venytykset jätetään ihan ammattilaiselle.

Hiertymät jalassa ovat edelleen vähän ikävät. Putsausta ja rasvausta vaatii. Rupi ei ota muodostuakeen ja pelkään että voivat tulehtua. Eivät kylläkään ole mitenkään kipeät. Ei juuri niitä arista eikä onnu tms.

Tänää olisi meidän eka hallivuoro. Ei varmaan tehdä mitään ihmeellistä. Vähän vanhan kertausta ja tutustutaan halliin. Lenkillä ajattelin käydä tänää vähän pitemmällä ja loppuviikosta riemu repee kun päästän Gastron irti. Jos ne hiertymät ovat ihan ok mallilla ja voi laittaa suojatossun.  =)


Ps. Vaikka tuo MUSH on ollut mulla lähiaikoina vähän närää herättävä yhtiö, niin laitetaan nyt sitten edes HYVÄN ASIAN puolesta tuo mainos blogin yhteyteen.

Ei enää siteiden vaihtoa ja lenkittömiä viikkoja

Siitä se ajatus sitten lähti...

Jalan lasta on vihdoin otettu pois ja se helkkarinmoinen tassun sitomis ja suojaamisrumba on takana! Varpaan koukistajajänne vaikuttaisi että on ehjääntynyt. Toivottavasti se myös kestää. Lueskelin nettipalstoja, joissa kerrottiin ommellun jänteen olevan huonosti parantuva ja kestävä. Kun taas lääkäri sanoi, että tämmöisissä tapauksissa paranemisennuste on todella hyvä. Toivotaan näin, ettei tää kaikki vaiva, raha ja turhauma ole mennyt hukkaan. Vieläkään ei päästä vapaana juoksemaan vaan pitää ottaa alku rauhassa. Varpaassa siis tuntui vastus ja se oli astuessa oikeassa asennossa. Jos jänne olisi katki, varvas olisi ikäänkuin suora tai sojottaisi vähän ylöspäin. Kuitenkin, lääkäri ei osannut sanoa sanaakaan millainen ennuste jänteen kestämisellä normaalissa harrastuskoiran elämässä olisi. Ymmärränhän minä sen, että mitään kristallipalloja heillä ei ole. Mutta tämä ei suinkaan ensimmäinen korjattu koukistajajänne ole ja niinkuin tohtori itse sanoi, että nämä ovat ihan yleisiä vaurioita ja tapaturmia. Luulisi olevan edes jotain tietoa, miten nämä ovat tulevaisuudessa sitten kestäneet rasitusta, varsinkin kun sanotaan että kyllä kannattaa operoida kun ennuste paranemiselle on niin hyvä. Itse kun olen hyvin epäuskonen. Jänteet voivat venähtää ja katketa ilman että niitä mikään poikki viiltäisi. Rataa juoksevilla vinttikoirilla tätä esimerkiksi sattuu. Noh, kun omistaa niinkin kohnon koiran kun Gastro, niin tarviiko enempää sanoa.... Onni tässä asiassa on kuitenkin se, että jos jänne ei kestä, niin eipä tuo älyttömän iso asia ole, koska kyseessä on uloin varvas ja se häävisti vaikuttaa edes tasapainoon. Jos niin käy, niin katsellaan asiaa sitten... tehdäänkö asialle mitään vai tarvitseeko varvas esim poistaa nivelrikon ehkäisemiseksi, jotta varvas ei kipeydy. Siinä vaiheessa saattaisi vähän ottaa päähän, miksi sitä ei tehty heti alkuunsa, mutta se on kai sen ajan murhe...

Arpi

Jotta ei liikaa tuota lastan poistoa tule hurrattua niin ei tää vielä tässä ollut. Ensinnäkin aloitetaan rauhallisilla remmilenkeillä ja vapaana juoksua ihan tilanteen kehityksen mukaan. Kun paketti saatiin irroitetuksi, Gastro ei tahtonut jalkaa maahan laittaa ollenkaan. Ymmärrettävää toki, kun tassu ollut lähes 6 viikkoa samassa asennossa, jalka varmasti oudon tuntunen. Lisäksi varpeiden välissä oli lievää punoitusta ja anturat kuivat ja "supussa". Ihmettelin anturoiden kuntoa, mutta niitä rasvattuani huomasin, että pinta oli ikäänkuin kasvanut ja koska ei ole päässyt luonnollisesti kulumaan niin anturan "iho" oli kuiva korppu. Mutta jo päivässä, jahka Gastro lähti astumaan jalalle, ne alkoivat näyttää normaaleilta.

Ikävin yllätys oli kuitenkin hiertymät jalan molemmin puolin, tassun yläpuolella. En tiedä missä vaiheessa ovat lähteneet kehittymään, mutta näkyväksi ovat tulleet vasta nyt viimeisellä viikolla. Viimesimmän siteiden vaihdon yhteydessä niitä ei vielä ollut. Ihon rikkouma nyt ei sinänsä paha juttu ole, mutta hiertymät ovat luiden kohdalla. Samaa voisi verrata ihmisen jalkaan, siinä kohdassa mihin voi tulla "liikavarvas" ja nyt tuossa kohtaa on ikävästi patti molemmin puolin. Eipä sille mitään voi tehdä, katsoo vain ettei kovin nuole ja pitää ihon puhtaana ja basibact voidetta laitoin. Ei onnu eikä mitään sellaista, mutta jokatapauksessa rajoitetaan liikuntaa ja seurataan noiden hiertymienkin tilannetta. Gastro istuu hieman oudosti. Laittaa jalan vähän sivuun... luulen että on reisien ja alaselän jumeista johtuvaa, plus sitten nuo hiertymät....huoh, toivottavasti ei muuta. Sunnuntaina hierontaa, liikkeiden tsekkausta ja venyttelyä.

Aijoo...ja se meidän hallivuoro. Tuli vähän muutoksia, mutta hyviä sellaisia... Ensiviikosta lähtien meillä on muutaman kaverin kanssa kerta viikkoon vuoro täysin lämmitetyssä sisähallissa, Agimestassa Juvanmalmilla. Eli mulla on matkaa sinne pari hassuaa kilsaa!!! Tarvii alkaa jo miettiin treenijuttuja. =) Talven ohjelmassa hyppyä, häiriönkestävyyttä, paikallamakuuta ja noutojuttuja. =)

Hierontaa

Nyt on paikat vetreenä. Eilinen hierontakäsittely tuli varmasti tarpeeseen. Gastro kävi urheilukoirahierojalla (kohta valmistuva tuttumme) ja kuten odotettavissa oli, niin koira oli hieman jumissa. Ennen tapaturmaa havaitsin jo koirassa jäykkyyttä. Gastro venytteli normaalia enemmän ja asetteli takapäätään istuessaan. Täysi lepo ei myöskään ole lihasten edun mukaista ja siihen vielä lastoitettu jalka, joka muuttaa liikkumista epänormaaliksi. Takajalat ovat tavallaan vähän epätasapainossa ja lastoittamaton jalka oli selkeesti jumissa ja kipeä. Tervettä jalkaa tulee varmasti käytettyä enemmän kun paketoitua.Gastro piti reiden käsittelyä epämukavana ja yritti venkoilla pois. Selkä oli kauttaaltaan hieman pinkee, ei kuitenkaan pahasti. Alaselästä kuitenkin löytyi triggerpisteitä. Ne saatiin kuitenkin hierottua hyvin pois. Triggerit ovat herneen kokoisia solmukkeita lihassäikeessä joka jumittaa lihaksen.

Triggerpisteitä lihassäikeessä

Gastro oli niin mielissään saamastaan huomiosta, ettei välillä meinannut pysyä aloillaan. Rentoutumista häiritsi myös vähän seinän takaa kuuluvat äänet ja lentävä kärpänen. =) Gastro on tavallaan aika häiriöherkkä, se tuppaa huomioida ympäristössään kaiken. Jannalla oli kuitenkin tosi ammattimainen ote ja luki koiraa hyvin. Tuli semmonen fiilis että osaa hommansa, olin tosi tyytyväinen hierontaan. Sain myös aina vastauksen jos oli jotain kysyttävää ja saatiin vielä hierontaohjeita kotiinkin.




Seuraavalla kerralla toivon mukaan on lasta jalasta pois ja pääsee tsekkaamaan paremmin koiran liikkumista ja tehtyä venytykset. Hieronnan jälkeen Gastro viihdytti meitä tapansa mukaan käyttäytymällä kun pelle. Jannakin sai hyvät naurut kun näki millainen on iloinen huomionhakuinen dobermanni. =)

Vähän on nihkeet treenijutut...

...ja videokin on surkee laatuinen. Piti testata webbikameraa. =) Noh, liikkeestä seiso idean on Gastro nyt tajunnut. Miten se olikaan noin helppo? Istuminenkin oli vaikeempi opettaa... :D :D Sit vielä kun pääsis siirtää tän olkkarinamitottiksen kentälle.

Blaah... huomenna taas edessä jalan siteiden vaihto. -_- Mut hei, pösö on rekattu pakettiautoksi. Jeij... Jotta rahanmenoa ei voisi estää, niin talven aikana tulisi hommata uusi häkki. Eikä mikä hyvänsä häkki, menee toi kevytmetallihäkkikin, mutta haluan häkin joka on osaksi umpinainen. Ihan sillä että kaikki lika, hiekka ja karva leviäisi vähän vähemmän autoon.

Jokainen turhautunut päivä kerrallaan

Keskiviikkona poistettiin Gastron jalasta tikit. Ihan itse, ilman lääkäriä. Koira kylppärin lattialle kyljelleen ja homma onnistui oikeen hyvin. Hyväksi apuvälineeksi havaittiin lampullinen suurennuslasi. Tummansiniset tikit kun oli hieman vaikea nähdä. Haava oli kutakuinkin parantunut ja ihan siisti. Vähän oli turvotusta. Tassun hiiva ei onneksi ollut pahentunut. Varpaiden välit olivat kuitenkin hautuneet ja hieman punoittavat. Varpaiden välit putsattiin betadinella ja huuhdottiin suihkulla kunnolla. Kuivattiin erittäin huolellisesti ja lopuksi laitettiin ihan perus talkkia. Myös haava huuhdottiin vedellä ja betadinella, sekä laitettiin paranemista edistävää voidetta. Jalka sidottiin ja lastoitettiin uudelleen. Melkoista räpellystä pari tuntia, mutta lopputulos oli tosi hyvä!

Eilen kävin ihan vaan hengaamassa meidän purutreeneissä. Voi ristus kun olisi ollut intoa treenata! No sain mä kantaa jopa yhen piilon, olla tuomari ja seistä henkilöryhmässä. =) Ehehe… Pariin viikkoon käynyt ja olin ihan ihmeissäni kun useampi koira oli edistynyt hirveästi!

Ei me ihan hirveesti olla mitään aivojumppaa tehty. Ihan perus namin/pallon piilotusta. Esineilmaisua vähän, mutta mulla meni siihen jo hermo. Seiso-käskyä treenattu muutama ilta ja sehän onnistuu jo ihan kivasti. Eilen kun tulin kentältä oli ihan pakko kaivaa kapula esiin. ;) Otettiin sitä ihan samaa pitotreeniä mitä aiemminkin ja sitten se tapahtui…. Otin askeleen taakse, sanoin tuo ja Gastro tuli eteen istumaan kapula suussa!!! Eli se toi kapulan oikeaan asentoon, itse! Pienet on ohjaajan ilot… =) Mutta ei sillä ole ennen ollut mitään hajua tosta, on vaan lähtenyt leikkimään kapulalla jos se suussa olisi pitänyt johkin liikkua. Me niiiiiiin treenataan tätä koko viikonloppu. Ainiin se hajuerottelu. Jos vaikka siihenkin päästäisiin vkloppuna kiinni. Pitää tutustuu niihin ohjeisiin.

Tähän mennessä sujunut ihan okei. Siis sen suhteen että koira ei kiipee ihan seinille asti…vielä. Piippaa aina kun turhauttaa, on levoton ja kulkee perässä. Tyytyy kuitenkin kohtaloonsa kun komentaa maate. Ainakin kolme viikkoo jäljellä. Sitten voidaan katsoa tilannetta. Varmaan saa ihan oikeesti nyt keksiä koiran aivoille työtä, niin kaikilla olisi helpommat tulevat viikot. Huomenna lähetään Kuruun mökille. Melko tylsää kun ei saa maalla edes juosta vapaana.

Elämän pienet ilot, 20kg possua

Potkupuku tuli muotiin…

Jokaisella itseään kunnioittavalla dobermann herralla on katu-uskottava haalari, pinkki kuratossu jalassa ja erittäin blingaava timanttipanta. Kokonaisuuden olisi kyllä kruunannut kuonokoppa, jota piti pitää ettei autossa revi siteitä. Gastro pääsi nauttimaan sunnuntai auringosta kodin ulkopuolelle…ainakin 5 minuutiksi. =) Valitettavasti joutui jäämään autoon odottamaan kun käytiin kävelyllä muussa seurassa.

Aamusta tuli seurattua SDY:n majalla BH koetta. Kokeessa oli useampi tuttu, niin piti mennä ihan paikan päälle katsomaan. Uusia kisalupia sateli dobbereille oikeen urakalla. Hienoa!

Gastro pääsee loppukuusta urheiluhierojalle. Tai itse asiassa on projektikoirana kohta valmistuvalle tutulleni. Hieronta on lihashuollon kannalta nyt hyväksi, vaikkakin tuo jalan tilanne toki rajottaa käsittelyä. Ei ehkä ole paikat sitten niin jumissa kun vihdoin päästään palaamaan normaaliin elämään. Ennen tuota tapaturmaa Gastrolla saattoi olla jo jotain jumeja sillä se venytteli normaalia enemmän. Myöhemmin käydään sitten myös fysioterapeutilla katsomassa tilannetta.

Saatiin varmaankin myös treenihallipaikka talveksi, tammi-maaliskuulle, kerran viikossa. Jos onnistuu niin ainakin hyppyä ja noutoa treenataan talvi ja ehdottomasti paikallamakuuta ja hallissa se onnistuu hyvin talvellakin.

Esineilmaisua

Ensimmäinen esineilmaisutreeni. Eli siis peltojäljen esineet ja ilmaisutapana maahanmeno. Jäljellä ollaan lähinnä keskitytty itse jäljen ajamiseen, tarkkuuteen ja motivaatioon, joten ilmaisun opettaminen on toistaseksi jäänyt. Jos tilanne ei olisi tämä, olisin varmaankin tehnyt lyhyitä esinejälkiä ja opettanut siinä. Homma oli jotenkin hankalaa sisällä naksutin-nami periaatteella, mutta ei tästä varmaan haittaakaan ole. Ehkä kun edistytään niin sujuu jo vähän vähemmän kömpelösti.

Lääkärissä...

Viikko on nyt kulunut tuosta tapaturmasta. Eilen käytiin taas lääkärissä. Tarkoituksena tarkastaa haava ja vaihtaa siteet jalkaan. Nähtävästikkään en ollut aikaisemmin edes puhunut jalan leikanneen lääkärin kanssa, mikä oli minusta vähän outoa. Ilmankos en saanut mihkään kysymykseen vastausta aiemmin. Viime kerrasta jäi häiritsemään jokunen asia ja nyt sain sitten vastauksia kysymyksiini...ainakin jossain määrin. Kyseessä on 5. varpaan jänne, eli uloimman varpaan jänne. Käytännössä koira voisi jalkaa käyttää täysin vaikka tuo jänne olisikin poikki, se ei vaikuta kun uloimman varpaan koukistamiseen. Kysyin että onko tarpeellista tuon asian takia jalka leikata, pitää mahdollisesti 6 viikkoa nuori aktiivinen koira totaalisessa levossa plus kuntoutusaika ja maksaa se tuhannen euron rahasumma tästä kaikesta? Vastaus oli selkeä: -On sille kuitenkin joku syy että koiralla on 5 varvasta. Aha... Asia selvä. En ole koskaan tuntenut itseeni niin huonoksi koiran omistajaksi kun kyselin tuommoisia, mutta kun en asioista mitään tiedä enkä jalan anatomiaa tunne niin mielestäni ihan asiallinen kysymys. Edelleen olen sitä mieltä, että asiaa olisi voitu valaista koiranomistajelle enemmän ja aikaisemmin. Todennököisesti se ei varsinaista tilannetta olisi muuttanut, en tiedä en jaksa ajatella kun ei sillä enää ole merkitystä, mutta itselleni annettiin ymmärtää ennen leikkausta että operaatio on pakollinen jotta koira jalkaa voisi edes käyttää ja turhaan porasin itseltäni silmät päästä. Kysyin myös millaista kuntoutusta koira vaatii lastan poiston jälkeen niin fyssarilla kannattaisi sitten käydä.

Asiaan siteiden vaihto. Lääkäri alkoi tonkimaan nukutusainetta ja kertoi että rauhoittaa koiran niin nostetaan se sitten pöydälle. Olin vähän huuli pyöreenä että niin miksi? Siteitä ja lastaahan tänne tultiin vaihtamaan? Eikai koiraa sen takia nukuteta…varsinkaan kun operaatio pitäisi tehdä kerta viikkoon 4-6 viikon ajan? Aivan käsittämätöntä. Siis kun Gastro ainakin osaa olla sen verta aloillaan. Siinä sitten päästiin asiassa ihan riitasille, mutta lääkäri myöntyi kuitenkin, että no kokeillaan jos onnistuu hereillä. Onnistui ilman minkäänlaista ongelmaa. Gastro makasi pöydällä kyljellään koko toimituksen ajan. Haava oli siisti, lukuun ottamatta toista päätä joka vähän repsotti. Varpaiden välissä oli hiivaa koska olivat päässeet hautumaan. Varpaanvälit putsattiin ja niihin laitettiin jotain talkkia. Haavaan laitettiin myös jotain voidetta ja paketti voitiin taas kasata. Viikonpäästä paketin vaihdon yhteydessä olisi myös tikkien poisto.

Voisin sanoa että aika kallis siteiden vaihto. Ilman rauhoitusta 145e, jos olisi nukutettu niin varmasti parisen sataa… Ensimmäisellä kerralla hoitaja tai lääkäri (mistä minä tiedän) sanoi että paketin voi vaihtaa itsekin. No eihän tuossa mitään ihmeellistä ollutkaan ja isäntä on poistanut tikkejä lukuisia kertoja, joten en näe syytä miksei voitaisi hoitaa jalkaa kotona. Lasta oli vain semmonen kova jalan mallinen muotti joka asetettiin pehmusteiden päälle. Ilman muuta jos haavassa ilmenee jotain ihmeellistä niin yhteys lääkäriin. En haluaisi väkisin vänkää asiasta ja kinttu nyt hoidetaan makso mitä makso, mutta kysyin lääkäriltä että ei varmaan ole estettä siteiden vaihtamiselle kotona, kun toisen lääkärin kanssa oli jo ekalla kerralla siitä puhetta… että mites asian kanssa tehdään? No lääkäri haluaisi kuitenkin seurata paranemisen edistymistä ja haluaisi että tultaisiin vastaanotolle vaihdattaa viikottain siteet. Ymmärränhän minä sen. Mutta katson silti ensiviikolla sitten miten teen. Gastro sai isot kehut käytöksestään, ystävällisyydestä ja rauhallisuudesta. Eihän tässä mitään nukutuksia tarvita kun toinen osaa niin nätisti olla.

Seisomisen alkeet

Ainoa tottisliike jota ei olla edes aloitettu on liikkeestä seisominen. Nyt voisi olla korkea aika ottaa sekin ohjelmistoon. Tuumasta toimeen siis...

Gastron ihka ensimmäinen seiso-treeni, käskysana "paikka". Ennen puhelimen kaivamista ehdin ottaa noin kymmenen toistoa jossa tarjosi pari kertaa istumista. Tajusi tosi nopeeta jättää istumisen pois kun oli itse nopea ja naksauttaa seisomisesta.

Oppitunti 1.

Ensimmäinen, mutta ei viimeinen Nevahööd Bootcamp!

Leiriltä selvitty. Väsyttää vieläkin. Perjantai iltana jo näytti siltä että en pääse lähtemään ollenkaan auto-ongelmien vuoksi. Miten käy kun ikänsä bensavehkeellä ajanut ostaa diesel-auton? Loppu hyvin kaikki hyvin ja autokin näemmä säilyi ehjänä. Toipilas jäi kotiin isännän kanssa ja minä kuitenkin lähdin kohti Rottishovia. Päivä oli ollut totaalisen erinomaisen surkea, joten arvata saattaa että alkoholilla oli osuutensa illalla.

Lauantaina aamupalan jälkeen aloitettiin tottikset. Meitä oli kaksi ryhmää joissa kouluttajina Maria ja Lari. Marian koulutusta olin odottanut enemmän kuin paljon ja oikein ahdisti valua kentälle tiedostaen että koira on kotona rikkinäisenä. Oli oikein mielenkiintosta taas seurata ja moni sai hirviesti hyödyllisiä neuvoja. Yritän tässä muistella mitä itse ajattelin hyödyntää, mutta pää lyö aika tyhjää. Leirillä oli myös Gastron sisko. Oli oikein kiva nähdä millainen Riesa-siskosta on kasvanut, hyvin paljon erilainen kun Gastro, mutta on niissä samaakin.

Ilta meni saunoessa ja viiniä lipittäessä nuotiolla. Meidän porukka on kyllä ihan huippu! Kannatti lähteä edes muuten vain mukaan. Sunnuntaina treenattiin myös, mutta päätettiin päivälliseen joka Minna V:n kanssa loihdittiin. =) Sitten siivous ja oltiin valmiita kotiin. Super kiitos loistaville kouluttajille, muille leiriä järjestäneille ja innokkaille leiriläisille! Suunniteltiin jo ensivuodelle vähän isompaa leiriä. Dintsdints... ;)

Pirteetä

Tässä nyt ainakin muutama asia mitä aiotaan treenata ja ottaa ylipäätään huomioon (saatan päivittää vielä kun tulee jotain mieleen):

• Laumapalkka, palkkaa enemmän "itselläsi". Eri vapautuskäsky laumalle ja pallolle.
• Keskittyminen; Häiriössä kontakti- ja keskittymistreeniä
• Ilmavuutta hyppyyn ja tekniikka haltuun; Ilmavuutta luulin saavani lähettämällä koira kaukaa esteelle eli vauhtia lisää. Ongelma kun oli että Gastro mielellään ponnaisi esteestä vauhtia. Ennemmin kannattaa tehdä niin, että menee lähelle estettä niin että koira joutuu ponnaamaan nimen omaan korkeutta. Ruuan kanssa parempi kun saaliin ja estettä voi aluksi madaltaa.
• Passivoiva pakote (paikallamakuu)
• Palkkana voi myös toimia että koira pääsee viettiin. Yleensä kun koira tekee huonosti ja laiskasti niin moni lähtee nostattamaan koiraa, pallolla, haukulla tai millä vaan ---> Väärin.

Kotona oli vastassa varsin innokas potilas. Viikonloppu oli mennyt makoillessa. Tiialta sain paljon ohjeita hajuerottelun opettamiseen. Nyt meinaan tarvitaan kaikkea mahdollisesti sisällä tehtävää aivojumppaa ja mikä sen parempi kun nenän käyttö. Tosin, musta vahvasti tuntuu että ei Gastro mikään loistoyksilö tossa hommassa tule olemaan, mutta kokeillaan nyt. Otan videolle mitä ollaan puuhattu ja laitan jotain juttua mitä ollaan tehty. Eihän mulla tässä muutakaan tekemistä ole.

Ei mennyt ihan niinkuin piti...

Olo on väsynyt, turhautunut ja tressaantunut sekä huoli tulevasta on kova. Leirille ei päästy treenaan, eikä muuten tehdä ainakaan seuraavaan 6 viikkoon yhtään mitään. Gastrolla on nyt sairasloma ja jonkinsortin kuntoutuskin edessä.

Perjantain aamulenkki päättyi vähän huonosti. Gastron päästin vapaaksi ihan muutamaksi minuutiksi metsän laitaan, viiden jälkeen aamulla. Se tapansa mukaan juoksi edes takas täysiä enkä huomannut tapahtuvan mitään poikkeevaa. Käveltiin hihnassa puolisen kilsaa takaisin kotiin ja kenkiä pois ottaessani huomasin Gastron jaloissa nopeasti ilmestyneen verilammikon. Syy löytyi vasemmasta takajalasta jossa n. 8 cm pituinen aika voimakkaasti verta vuotava ja pahannäköinen haava. Suihkutin jalan puhtaaksi ja sidoin haavan. Kahdeksaksi saatiin aika Espoon eläinsairaalaan. Soitin sinne koska avaavat aikaisin. Ei vieläkään mitään tietoa mihin Gastro olisi jalkansa telonut.

Lääkärissä haavaa tutkittiin ja selvää oli että jänteet ovat voineet vahingoittua. Koira tulisi kuitenkin nukuttaa jotta jalka voitaisiin tutkia paremmin ja mahdollisesti operoida. Hetken odotuksen jälkeen tultiin ilmoittamaan että jalasta on jänne poikki. Multa meinasi polvet pettää. Oli pakko lähtea kuitenkin töihin, Gastro jäisi sillävälin leikattavaksi.

Muutaman tunnin päästä lääkäristä soitettiin ja kerrottiin operaation menneen hyvin. Jänne ei ollutkaan kokonaan poikki, melkein. Osittain revennyt siis. Pakko myöntää etten ollut ollenkaan tyytyväinen paikan palveluun. En ole saanut tarvitsemaani tietoa (kyselyistä huolimatta) operaatiosta ja rikkoutuneesta jänteestä joka ilmeisesti on varpaan jänne. Vieläkään en tiedä mitä tuo jänne tekee ja mikä on pahinta mitä voi tapahtua jos se ei paranisi. Tai miten parantunut jänne voidaan diagnosoida lopuksi terveeksi ja tarvitseeko koira jotain kuntoutusta tai fysioterapiaa ja mitä koira saa tuon paketoidun jalan kanssa tehdä. Eniten askarrutti se, että haava oli jalassa sellaisessa kohtaa että tuntui hassulta että puhutaan vain varpaan jänteestä ja että se ei vaikuta muuhun kuin varpaan toimintaan. Jos näin on niin onko jalan operointi välttämätöntä? Voiko koira käyttää jalkaa normaalisti? Tottakai koira hoidetaan hoitotarpeen mukaan, mutta "turhaan" en laittaisi 1,5 vuotiasta aktiivista dobermannia 6 viikon täydelliseen lepoon. Siinä menee mielenterveys kaikilta. Saattoi tietenkin olla aivan typeriä kysymyksiä, mutta niihin en kuitenkaan saanut vastausta. Jänne kuitenkin ehjättiin, haava tikattiin ja jalka lastoitettiin. Lastan tarkoitus on pitää varpaat alaspäin jotta operoitu jänne ei pääsisi venymään. Hain Gastron kotiin kun pääsin töistä, se oli virkeä ja veti paketoidusta jalasta huolimatta hoitajaa nelivedolla. Hoitaja antoi koiran hihnan käteen ja lasku oli 600e ja se siitä sitten. Kipulääkkeet ja antibiootit mukaan. Nyt alkuviikosta pitäisi mennä vaihtaan siteet ja katsoa haavaa. Aijon jutella perusteellisesti leikanneen lääkärin kanssa ja jos en saa tarvitsemaani informaatiota, niin aijon ainakin konsultoida jotain toista lääkäriä.

Aluksi Gastro käveli lastoitetulla jalalla melko kömpelösti. Nyt käyttää kuitenkin jalkaa aika luontevasti, vähän liiankin. Se ei nimittäin pätkääkään varo jalkaa ja on mahdotonta sitä estää juoksemasta ja hyppimästä, koska tekee sitä pienellä takapihalla ja remmissäkin riekkuu ihan päättömästi. Energiaa kun on. Parin metrin liinassa Gastro saa jo aikamoiset hyppypomppu hepulit. Vähän hirvittää, kestääkö jalassa oleva lasta. Edes leiri ja pitkä treenitauko ei harmita niin paljoin kun se, miten kauhulla odotan tulevia viikkoja. Mitä tapahtuu kun yrittää pitää tommosta energiapiikkiä levossa.

Tätä vitutusta ei voi sanoin kuvailla.

Noudon alkeet

Gastro opetteli olkkarissa noutokapulan pitoa (video). Kakarana tehtiin muutamia harjotuksia naksuttimen kans. Kapula suuhun > naks > nami. Siitä ei kuitenkaan päästy juuri pidemmälle, mutta ei kyllä reenattukaan. =) Ajattelin tässä syksyllä sitten ottaa sen noudon ihan asiakseni. Kun yritti pidentää kapulan pitoaikaa, niin alkoi tietenkin mälväys. Asiaa lähdin toteuttaan sitten niin, että tottiksessa ja ylipäätään pallolla leikkiessä aloin opettaa käskyä "rauha". Se tarkoitti sitä että kaikki toiminta lakkasi ja oltiin hiljaa vaan paikallaan pallo suussa ja kun "zip" niin sai taas taistella. Samaa tehtiin sitten narullisen kapulan kanssa. Samalla treenattiin niin että koira istumaan ja kapulan naruista pieni veto ja siitä pikkuhiljaa hölläten. Kun piti kapulaa ilman vetoa istuen niin vapautus ja palkaksi taistelua tai vaihto palloon. Nyt pidennetään pitoaikaa ja harjoitellaan olla mälväämättä ja pikkuhiljaa sitä että koira itse hakeutuisi oikeaan paikkaan kapulan kanssa. Nouto tuntui kamalimmalta liikkeeltä mitä tottiksessa voi olla, mutta nyt mitä muutamia kertoja tuota pitoa ollaan reenattu niin eihän se niin kamalaa voi olla. =)

Ja huomenna leirille!!!!! Wuhaa! Mulla on uusi autokin! Toinen Wuhaa! Olis varmaan autohäkin hommaaminen edessä. Nyt ainakin toistaiseksi mennään kevytmetallihäkillä, mahtui kun kaatoi penkit. Ja ajattelin olla kerrankin järjestelmällinen ja nyt on reenikamatkin oikeesti laatikoissa lajiteltuina eikä hujan hajan pitkin autoa. Jos vaikka löytäisi aina sen mitä tarvii. =)

Ulkoasumuokkaus...

Illat pimenee, treenit jatkuu ja leirikin lähestyy!

Ilmat ovat kylmenneet ja illat pimenneet. Valopanta ja otsalamppu kaivettu laatikosta, kuin myös talvivaatteet haettu varastosta. Kentällä on onneksi valot, mutta jäljelle ei enää kovin myöhään voi mennä. Tuli ostettua uusi Gappayn hiha. Enää et tarvitse treenata tuolla muinaistumpulla. Ostin myös (käytettynä) kaksi Gappayn kapeaa piiloa. Ihan sillä että voisi piilonkiertoja treenata koska haluaa ja missä haluaa, mutta olenkos niitä kertaakaan minnekkään pystyttänyt. No en.. ;) Ollaan nyt vain kentällä tehty tottiksen ohessa jokusia kertoja, kun on ollut appariakin saatavilla ja kiinteet piilot, kiitos treenikavereille. Ihan ei kuitenkaan ole vielä käsky hallussa.

Leiri alkaa lähestyä ja en malttaisi odottaa! Kesän ensimmäinen leiri... hah lokakuussa! Tiedossa loistava porukka ja jo hyväksi todettu kouluttaja. Eli kaksi päivää tottiksen tehotreeniä ja hulvatonta nuotiomeininkiä Team Nevahöödin tapaan. Pitäisi pikkuhiljaa miettiä missä asioissa eniten kaivataan apua. Nouto ainakin ja hyppyeste jos mahdollista? Luoksetulossa olisi myös vähän epäkohtia, kuten pitkältä matkalta ohijuoksu, mutta toisaalta onko siinä ongelmaa kun ongelma on vain toistojen vähyys. Niin ja kovemmassa tempossa pomppimista vois vähä tsekata...Oishan näitä. =) Viimeksi saatiin tottispäivässä apua asioihin joihin en edes tiennyt tarvitsevani niin paljon apua, joten odotan että leiri on kovin hyödykäs. Jos nyt kuitenkin olisin itse edistynyt sen selkeemmän koiranohjaamisen kanssa ja yhteistyö sisältäisi vähän vähemmän konflikteja, epäjohdonmukaista vääntämistä ja koiran kuumuamista. Onneksi olen nyt saanut kehitettyä selkeitä toimintatapoja jotka myös on toiminut. Esim. palkkaus, irrotus ja treenin jatkaminen sujuu nyt hieman paremmin. Voin palkata myös heittämällä palloa eikä mulla ole edes haavikoiraa... uskallan siis treenata ilman pitkää liinaa. Jeij! =) Veikkaan että leirillä tulee taas treenattua jotain sellaista mitä en tiennyt että pitäisi treenata.

Puruja ollaan treenattu nyt kerran tai kaksi viikossa. Oli vähän hiljaisempi kausi juuri kun olin itse kaksi viikkoa kipeänä. Jälkeä yritetty päästä treenaan mahdollisimman paljon, mutta eipä juuri kahta jälkeä enempää ole ehtinyt viikossa tehdä, aina edes sitä, mutta hyvä näinkin. Olen ollut ihan tyytyväinen siihen miten on nyt mennyt. Tarkempi saisi olla vieläkin, mutta ainakin se syö, eikä kattele taivaisiin. Myös saalispalkkaa olen jäljellä nyt hyödyntänyt. Tottiksen tän hetkisiin treenikuvioihin on kuulunut liikkeestä istuminen, kapulan pito, paikallamakuu, käännökset seuraamisessa ja A-este. Käännökset on ihan ok, paikallamakuussa mölisee jos on häiriötä, argh!!, kapulan kanssa mennään vähän vaihtelevalla menestyksellä mässytyksen suhteen. Tule leiri tule jo! A-este ollut hyvä; tekniikka sujuu ja kiipee myös takaisin. Ollaan tehty vielä vähän loivennetulla esteellä. Hyppyä ei olla juuri treenattu, koska ei ole ollut saatavilla säädettävää hyppyestettä, enkä ole jaksanut mennä kentälle jossa olisi. Täyskorkeesta puuesteestä ottaa itse esteestä vauhtia.

Monella kaverilla on nyt pentu. Haikeena olen muistellut Gastron pentuaikaa ja mietin miten koskaan ajattelin "olisipa se jo iso". Voi kumpa se olisi vielä pieni ja pennuntuoksuinen. <3 Oikeastaan ei ole edes pentukuumetta. Harmittaa vaan jotenkin että sen Gastron pentuajan vaan antoi valua jonnekkin.

Ja mitä olikaan meidän iso pentu tehnyt työpäivän aikana? Käynyt makuuhuoneessa koska joku oli unohtanut kompostikehikon oven edestä. -_- Voiii.... !#2*&%!!+¤#!*

Blogin uudistus

Ulkoasua päivitetty mutta vielä on vähän kesken.
Eli ei kannata ihmetellä jos blogi näyttää välillä vähän miltä sattuu. =)

Gastro ja kuski toivottaa mukavaa syksyä!

Tottisvideoo

Vähän on tullut otettua nihkeesti videoita mistään treeneistä. Tässä pari pätkää, tarkoitus oli vain nähdä miltä seuraaminen tässä vaiheessa näyttää ja kuinka käännökset joita juuri opeteltiin sujuu. Niin ja meneekö kokonaan liikkeestä maahan ja nopeasti. Nyt kun ollaan opittu istumaankin ihan vauhdista, niin pitänee ottaa siitäkin treeni videolle. Musat lisätty niin ei tarvii kuunnella ylimääräsiä löpinöitä kentän laidalla. =)

Gastron uudet ystävät

Gastro pääsi käymään pihattonavetassa. Se on kyllä hassu ja utelias koira eikä aristele mitään. Aivan muina miehinä se paukkasi ovesta sisään ja haisteli ensimmäistä lehmää jonka näki. Vähän nosti karvoja aluksi pystyyn ja sitten olikin jo valtavan innoissaan. Noin 60 päinen lehmälauma oli myös kovin uteliaana vierasta kohtaan, eivät kuitenkaan kovin lämmenneet dobermannin leikkiin kutsulle. Kiva kun sain videolle. =)